• Tiesitkö kuohuviinistä? Prosecco, Pohjois-Italian trendikäs kuohuviini

    Prosecco on Pohjois-Italian hedelmäinen helmi, mikä on saavuttanut runsaasti menestystä ympäri maailman. Päärynäiset, omenaiset, hennon kukkeat ja raikkaat kuohuviinit sopivat niin aperitiiviksi, seurusteluun kuin ruoan kanssa nautittavaksi. Maailmalla prosecco on ollut trendikäs jo pitkään ja viime vuosina se on valloittanut myös suomalaisten sydämet.

    Tässä Viiniateljee -blogikirjoituksessa käsittelen proseccoa eli italialaista, tankkikäymismenetelmällä valmistettua kuohuviiniä. Prosecco on työn ulkopuolella tullut minulle parhaiten tutuksi ulkomaan messumatkoilla, työn lomassa tehtyjen shoppailukierrosten “välipalana”. Mies on kiltisti seurannut mukana, kun ostosten lomassa on nautittu lasit saatavilla olevaa kuohuviiniä, mikä yleensä aina on ollut proseccoa. Näillä proseccoilla ei tosin ole mitään tekemistä ylemmän laatuluokan Conegliano Valdobbiadene Superiore proseccojen kanssa, joista huokuu eleganttius ja jotka parhaassa tapauksessa ilmentävät kasvuympäristöään eli terroiria. Mutta mitä prosecco oikein on ja miten se on valmistettu?

    Prosecco muutospaineiden alla

    Aloittaessani viinimestariopinnot vuonna 2005, proseccosta puhuttaessa viitattiin niin kuohuviinityyliin kuin rypäleeseen. Mainittakoon tässä kohtaa, että Pohjois-Italiassa, Friuli Venezia Giuliassa on Prosecco -niminen kylä, joka on antanut nimensä kuohuviinille. Aina vuoteen 2009 asti prosecco -nimi viittasi kuohuviinityylin – ja kylän- lisäksi siis myös rypäleeseen. Proseccon valmistusta ei ollut rajattu mihinkään maantieteelliseen alueeseen eli sitä sai valmistaa Italiassa ja periaatteessa missä päin maailmaa tahansa. Tämä kasvoi ongelmaksi, kun uuden maailman viinimaat alkoivat valmistaa omia prosecco -kuohuviinejään ja tuoda niitä eurooppalaisille markkinoille. Italialaiset halusivat suojata kuohuviininsä alkuperän ja alkoivat kiireesti muuttaa viinilakiaan. Syy nimenmuutokseen oli siis puhtaasti kaupallinen ja protektionistinen.

    Prosecco -nimi varattiin pelkästään tuotantoalueelle, missä tätä keveää ja keskihapokasta kuohuviiniä saa valmistaa, ja rypäle sai uuden nimen: Glera. Näin turvattiin proseccon säilyminen italialaisena kuohuviininä. Glera on itsessään on melko neutraali lajike, jolle tyypillisiä aromeja ovat omena, päärynä ja vaaleat kukat. Mikäli haluat tietää enemmän Glerasta tai pikemminkin Glera -lajikkeista, suosittelen tutustumaan Viinilehden artikkeliin 3/2021, missä käsitellään Gleraa yksityiskohtaisesti. Artikkelin pääset lukemaan tästä.

    Missä proseccoa tänä päivänä sitten saa valmistaa?

    Proseccon tuotantoalueet sijaitsevat Friuli Venezia Giulian alueella (tarkennuksena Gorizian, Pordenonen, Triesten ja Udinen provinsseissa) ja Veneton alueella Koillis-Italiassa (tarkennuksena Bellunon, Paduan, Trevison, Venicen ja Vicenzan provinsseissa). DOC Prosecco on yleinen laatuluokka ja rypäleet voivat tulla mistä tahansa sallitulta alueelta.

    Proseccoa valmistetaan Pohjois-Italiassa Friuli Venezia Giulian ja Veneton alueella. Kuva Beniamino Maschio.

    Kun siirrytään rajatummalle alueelle, etikettiin merkitään Prosecco DOC Treviso tai Prosecco DOC Trieste, jos sekä rypäleet, viinin valmistus ja pullotus tapahtuvat ao. alueilla. Valdobbiadenen ja Coneglianon kylien ympäröimät jyrkät rinteet kuuluvat proseccon tuotannon sydänmaahan, ja näistä raaka-aineista valmistetut kuohuviinit nostettiin vuonna 2009 ylempään laatuluokkaan eli DOCG Prosecco di Conegliano Valdobbiadene Superiore. Samana vuonna myös Asolo nostettiin ylempään DOCG -laatuluokkaan.

    Arvostetuimmat proseccot tulevat rinteillä kasvavista köynnöksistä. Kuva Rebuli.

    Prosecco Superiorella viitataan klassisen, sydänmaan viljelyalueisiin ja merkintä löytyy DOCG -luokiteltujen viinien etiketistä. Muualla Italiassa usein käytetään nimitystä classico klassisesta, perinteisestä tuotantoalueesta, mutta se ei sovi proseccon yhteyteen, sillä classico -sana kuuluu kiinteästi perinteiseen eli samppanjamenetelmään.

    Conegliano Valdobbiadenen alueella on yhteensä 43 cruta, joita kutsutaan Rive -nimellä. Näiden tarhojen rypäleistä valmistetaan proseccon huiput ja niissä on nähtävissä myös niin sanottua terroir -ajattelua eli tuottajat pohtivat kunnianhimoisesti viinitarhojensa mikroilmastoa ja maaperää. Parhaista parhaimmat proseccot tulevat Cartizze -nimisen jyrkän kukkulan rinteiltä ja näiden eleganttien proseccojen etiketistä löytyy merkintä Cartizze.

    Prosecco valmistetaan tankkikäymismenetelmällä

    Prosecco valmistetaan tankkikäymismenetelmällä (tunnetaan myös nimellä Charmat Method, Cuve Close ja Martinotti Method) eli toinen käyminen tapahtuu pullon sijaan suurissa terästankeissa. Proseccoa ei siis ole valmistettu samppanjamenetelmällä kuten esimerkiksi samppanja ja cava. Tarkempaa tietoa perinteisestä menetelmästä voit lukea samppanjaa käsittelevästä kirjoituksestani, joka löytyy täältä.

    Glera -rypäleitä Rebulin viinitarhoilla.

    Tankkikäymismenetelmässä perusviini, sokeria ja hiivaa sekä kirkastusainetta siirretään suuriin painetankkeihin, jotka suljetaan huolellisesti. Tankeista käytetään nimitystä autoklaavi. Käyminen alkaa uudestaan hiivan syödessä sokeria. Alkoholikäymisen sivutuotteena syntyvä hiilidioksidi liukenee viiniin ja tällöin siis kuohuviini saa kuplansa. Proseccon kuplat eivät kuitenkaan ole yhtä runsaita, pieniä ja pitkäkestoisia kuin samppanjamenetelmällä valmistetuissa kuohuviineissä. Proseccossa on painetta keskimäärin noin 3,5 baria (minimipaine 3,0 baria), kun taas se samppanjassa on noin 6,0 baria. Proseccoa ei siis kannata lähteä avaamaan sapelilla.

    Toinen käyminen kestää keskimäärin noin 30 päivää. Käyminen saadaan lopetettua laskemalla lämpötilaa, jolloin hiiva lopettaa toimintansa ja kuolee. Osa tuottajista jättää valmiin viinin sakkansa päälle (sur lie) kypsymään muutamaksi kuukaudeksi. Lopuksi kuohuviinistä suodatetaan pois kuolleet hiivasolut. Tämän jälkeen sen sokeriaste määritellään ja valmis kuohuviini pullotetaan suoraan tankista, paineen alla, jotta kuplat saadaan paremmin säilymään. Tässä kohtaa on hyvä tuoda esille, että prosecco ei kuitenkaan hyödy kypsytyksestä, joten se kannattaa nauttia nuorena.

    Proseccon tyypillisin makeusastemerkintä on Extra Dry, mikä viittaa 12–17 grammaa per litra (g / l) jäännössokeriin. Kansainvälinen tyyli on kohti kuivaa eli Brutia, mutta nähtäväksi jää, ohjaavatko markkinat tuottajia tähän suuntaan.

    Proseccon tulevaisuudennäkymät

    Prosecco on ollut jo pitkään erittäin trendikäs juoma muualla Euroopassa ja meilläkin se on kasvattanut suosiotaan viime vuosina huimasti. Vuonna 2019 proseccon myynti ylitti cavan myynnin, mikä oli merkittävä rajapyykki molemmille osapuolille. Viimeisimmän statistiikan mukaan proseccoa valmistettiin (vuonna 2020) 486 miljoonaa pulloa. Maahantuojan näppituntumalta italialaiset ovat osanneet paremmin hinnoitella tuotteensa, minkä valmistus vie ajallisesti vain pienen siivun cavan valmistuksesta. Parhaimmillaan (tai pitäisikö sanoa pahimmillaan) proseccon toinen käyminen on ohi 3 viikossa, kun cavalle minimikypsytysaika on 9 kuukautta. Siitä huolimatta maahantuojan on edelleen helpompi löytää edullista cavaa kuin proseccoa ja se näkyy pitkälti myös Alkon hinnoittelussa. Isot tuottajat tietysti pystyvät skaalaamaan tuotantonsa ja siten määrittelemään hintatason, mutta ei tarvitse kovin paljon tehdä salapoliisityötä, että saa asiasta näyttöä.

    Prosecco sopii erinomaisen hyvin kauniiseen kesäpäivään ja seurustelujuomaksi.

    Prosecco -buumia lisää niin ikään Rosé Proseccon lanseeraminen tai siis sen valmistamisen salliminen loppuvuodesta 2020. Rosé Proseccoon lisätään Glera -rypäleen lisäksi 10–15 prosenttia Pinot Neroa eli ranskalaisittain Pinot Noir -rypälettä. Gleran osuus blendistä pitää siis olla vähintään 85 %. Pinot Nerosta saadaan kuohuviiniin värin lisäksi marjaisia ja vivahteikkaita aromeja. Tässä tuotekategoriassa halutaan selvästi lisätä laatuaspektia, nimittäin Rosé Proseccon tulee aina olla vuosikerrallista (millesimato) ja sitä tulee kypsyttää vähintään 60 päivän ajan sakkansa päällä ennen pullotusta. Markkinoilla on jo useampia Rosé Proseccoja saatavilla, mutta valitettavasti osa niistä on nopeasti kyhättyjä ja melko mitäänsanomattomia. Ensi vuonna laatu on toivottavasti jo parempi.

    Virallista tietoa proseccosta löydät täältä, Italian viralliselta Consorzio Tutela Prosecco DOC -sivustolta.

    DOCG Prosecco -laatuluokituksesta voit lukea lisää tästä linkistä.

    Viiniateljeen valikoimiin olemme parhaillaan valitsemassa uusia proseccoja, mutta tästä voit tutustua voimassa olevaan kuohuviinivalikoimaamme. Alkon valikoimasta puolestaan löytyy useita proseccoja ja niitä pääset tarkastelemaan tästä linkistä.

    Tässä oli tämän kertainen Viiniateljee -blogikirjoitus proseccosta. Toivottavasti viihdyit seurassani! Seuraavaksi siirrymme Tiesitkö kuohuviinistä? -postauksista kesän viinisuosituksiin ja ensimmäisenä ovat vuorossa grilliviinit. Pysythän linjoilla!

    Kuplivaa kevään jatkoa toivotellen,

    Sinun viinimestarisi,

    Päivi Eklund

    Viinimestari, FM, KTM, yrittäjä (Viiniateljee ja BBWINES OY)

  • Tiesitkö kuohuviinistä? Cava, Espanjan vastine samppanjalle

    Espanjalla on aina erityinen paikka minun sydämessäni siellä viettämäni vaihto-oppilasvuoden ansiosta. Ja voisinpa sanoa, että espanjalaisella isälläni, Alfonsolla, on ollut myös vaikutusta viiniharrastukseni alkamiseen. Hän oli nimittäin sitä mieltä, että jos en joka ilta nauti hänen kanssaan pientä lasia viiniä, se on sen merkki, että minulla on koti-ikävä enkä viihdy heillä. Ja viihdyinhän minä!

    Tässä Viiniateljee -blogikirjoituksessa käsittelen cavaa eli espanjalaista, perinteisellä menetelmällä valmistettua kuohuviiniä. Perinteinen menetelmä on yhtä kuin samppanjamenetelmä ja se tarkoittaa sitä, että viini on käynyt toisen käymisen myyntipullossa. Ja tuon toisen käymisen sivutuotteena ovat syntyneet myös kuohuviinille ominaiset kuplat. Tarkempaa tietoa perinteisestä menetelmästä voit lukea viimekertaisesta kirjoituksestani, joka löytyy täältä.

    Kuka keksi cavan?

    Kirjoitusten mukaan nykyisen Espanjan alueella on valmistettu helmeilevää kuohuviiniä jo 1340-luvulla, mutta ajassa pitää mennä eteenpäin aina 1850-luvulle, jolloin sinnikkäät pioneerit Katalonian alueella alkoivat valmistaa tosissaan kuohuviiniä perinteisellä menetelmällä. Moni pitää ensimmäisenä virstanpylväänä vuotta 1872, jolloin Josep Raventós valmisti ensimmäisen kuohuviinin nykyään cavan päärypäleinä pidetyistä lajikkeista eli Macabeo, Parellada ja Xarel-lo. Kerron näistä tarkemmin alempana. Vuodesta 1872 kului vielä yli 100 vuotta, ennen kuin cava lähti kunnolla valloittamaan maailmaa.

    Toinen merkittävä vuosiluku cavalle oli vuosi 1986, jolloin Espanja liittyi Euroopan Unioniin. Cava -nimikettä oli aiemmin saanut käyttää mistä tahansa, Espanjan alueella valmistetusta kuohuviinistä, mutta EU -säännösten mukaan laatuluokitukselle piti luoda tarkat rajat. Cavan keskus oli jo tuolloin Katalonia ja siellä Penèdesissä sijaitseva Sant-Sadurní d’Anoian kaupunki ympäristöineen. Cavaa valmistettiin myös pienessä mittakaavassa muualla päin Espanjaa, joten nämä alueet laskettiin kuuluvaksi DO Cava -laatuluokitukseen. Kaikki muut kuohuviinit joutuivat tyytymään nimikkeeseen vino espumoso eli kuohuviini. Cava -nimike viittaa itsessään jo tietyillä alueilla, tietyin kriteerein, perinteisellä menetelmällä valmistettuun kuohuviiniin. Se ei siis vaadi kirjainlyhennettä DO (Denominación de Origen eli laatuviinialue) nimensä eteen, vaikka se kuuluukiin yhteen Espanjan 68 DO -alueesta.

    Pago de Tharsyksen 200 vuotta vanha cava eli maanalainen kellari, joka sijaitsee Requenassa, noin tunnin ajomatkan päässä Valenciasta.

    Cavan valmistusalueet uudistuksen alla

    Cavaa saa valmistaa yhteensä 7 alueella, mutta vuonna 2020 annetussa uudistusmallissa nämä viljelyalueet on niputettu 4 kategoriaan ja osittain alakategoriohin. Uusilla rajauksilla nimittäin halutaan tuoda tarkemmin kuohuviinin alkuperää esille. Tosin tässä kohtaa on mainittava, että maatalousministeriö ei ole vielä allekirjoittanut vuoden 2020 suurta cava -uudistusta. Joka tapauksessa uudistus esitellään mittavasti DO Cavan virallisella -sivustolla ja käsittelen cavan valmistusalueita alempana sen pohjalta.

    Uusia alueita on siis yhteensä 4 (suluissa olevat alueet viittaavat itsehallintoalueisiin, joiden alueella ne sijaitsevat): Comtats de Barcelona (Katalonia), Valle del Ebro (Rioja, Baskimaa, Navarra ja Aragonia), Viñedos de Almendralejo (Extremadura) ja Levante (Valencia).

    Comtats de Barcelona on cavan synnyinaluetta ja valmistuksen sydänmaata, missä valmistetaanoin 95 % cavasta. Katalonian itsehallintoalueella sijaitsevalla Comtats de Barcelonalla on 5 ala-aluetta: Serra de Mar, Valls d’Anoia, Conca del Gaià, Serra de Prades ja Pla de Ponent. Valle de Ebro on pohjoisinta cavan valmistusaluetta, joka sijaitsee Ebro -joen vaikutusalueella. Sen alle lasketaan kuuluvaksi Alto Ebro (osa Riojan ja Navarran itsehallintoalueita sekä Baskimaata) ja Valle del Cierzo (osa Aragonian itsehallintoaluetta). Viñedos de Almendralejo puolestaan sijaitsee Badajozin provinssissa, Madridista lounaaseen, Portugalin rajan tuntumassa. Alue kuuluu Extremaduran itsehallintoalueeseen, mikä on tunnetumpi ilmakuivatuista kinkuistaan kuin viineistään. Viimeisenä listalla on Levante, mikä kattaa itärannikolla sijaitsevan Valencian provinssin ja siellä Requenan vuoristokaupungin lähiympäristöineen.

    Cava on perinteisesti kolmen rypäleen kopla

    Cavan päärypälelajikkeet ovat Macabeo, Parellada ja Xarel-lo. Kukaan ei itse asiassa tiedä, miksi cavaa alettiin valmistaa näistä kolmesta lajikkeesta, mutta niillä jokaisella lajikkeella on oma paikkansa cavassa. Tosin ne eivät ole pakollisia. Esimerkiksi cava -tuottajamme Pago de Tharsys Requesta ei käytä cavoissaan Xarel-lo -rypälettä. Tästä voit tutustua Pago de Tharsyksen cavoihin, jotka ovat saatavilla Alkosta.

    Macabeo, joka tunnetaan myös nimellä Viura, tuo cavaan hedelmäisyyttä ja hentoa kukkeutta sekä kypsytyspotentiaalia. Parellada puolestaan tuo sekoitteeseen pehmeyttä ja kermaisuutta, tai pikemminkin kernimäisyyttä. Kernimäisyyden yhdistän isoäidin keittiön pöydän vanhaan vahakankaaseen. Mikäli cavassa on Parelladaa, nimenomaan tuo kernimäisyys paljastaa sokkotastingissa yleensä aina kuohuviinin olevan cavaa. Xarel-lo on yhtä kuin cavan selkäranka. Lisäksi se tuo kypsän hedelmäisten aromien rinnalle miellyttävää yrttimäisyyttä.

    Parellada -köynnöksiä Cavas Naveranin luomuviinitarhoilla Alt-Penèdesissä (kuva Cavas Naveran).

    Muita sallittuja rypälelajikkeita ovat Malvasía (tunnetaan myös nimellä Subirat Parent), mitä käytetään erityisesti puolimakeiden ja makeiden cavojen valmistuksessa, ja Chardonnay. Esimerkiksi Viiniateljeen valikoimissa olevassa Cava Naveran Brut Vintage -cavassa nimenomaan Chardonnay tuo tyylikästä kermaisuutta ja eleganssia blendiin. Rosee -cavan valmistuksessa puolestaan sallittuja lajikkeita ovat Garnacha, Monastrell, Pinot Noir ja Trepat. Pago de Tharsys Cava Millésime Rosé Reserva Brut on hieno esimerkki 100-prosenttisesta Garnachasta.

    Cava käy toisen käymisen myyntipullossa

    Cavaa siis valmistetaan samalla tavalla kuin samppanjaa eli se käy toisen käymisen myyntipullossa. Espanjalaisittain perinteistä menetelmää kutsutaan nimellä método tradicional. Kypsytysaika on huomattavasti lyhyempi kuin Champagnessa. Nimittäin cavan vähimmäiskypsytysaika sakkansa päällä (ranskalaisittain sur lie, espanjalaisittain sur lías) on 9 kk (kun se Champagnessa on 15 kk). Uuden luokituksen mukaan nuori, vähintään 9 kk sakkansa päällä kypsytetty cava tulisi kuulumaan nimekkeen cava de guarda (vapaasti suomennettuna kypsytetty cava) alle.

    Cava -pullot tanssitetaan käsin Pago de Tharsyksen kellareissa. Espanjaksi tanssitus tunnetaan nimellä removido (ranskaksi remuage). Kuva Pago de Tharsys.

    Ylempään laatuluokkaan kuuluvat cavat puolestaan esitetään kuuluvaksi cava de guarda superior -kategoriaan. Paitsi pitempi kypsytysaika, tämän luokituksen cavoille tulisi useita muitakin vaatimuksia. Näitä ovat viiniköynnösten ikä (vähintään 10 vuotta), luomuviljellyt rypäleet, rajoitettu satomäärä sekä vuosikerrallisuus. Nykyluokituksen mukaan Reserva -luokiteltua cavaa pitää kypsyttää vähintään 15 kk ja Gran Reserva Cavaa vähintään 30 kk sakkansa päällä.

    Uusin lisäys Cavan olemassa olevaan laatuluokitukseen on Cava de Paraje Calificado, millä viitataan tietyltä mikroilmastoltaan ja sijainniltaan erityislaatuiselta – ja pieneltä- alueelta- tulevaan cavaan. Oman kokemukseni pohjalta cava on yleensä parasta nuorena nautittuna. Reserva -cavoista löytyy lukuisia elegantteja esimerkkejä, mutta valitettavan usein Gran Reserva cavojen hedelmäisyys on lähtenyt jo laskemaan, kun tuotteet vasta saadaan myyntiin.

    Cavan tulevaisuuden näkymiä

    Ilmaston lämpeneminen on yksi cavan suurimpia uhkakuvia. Mikäli Espanjan pinnanmuodostus ei olisi niin vuoristoinen ja mikäli siellä ei olisi mesetaa eli keskisen Espanjan korkeaa tasankoa, mikä sijaitsee keskimäärin 600 metrin korkeudella merenpinnasta, suurin osa Espanjasta olisi aavikkoa. Kuuma ilmasto aiheuttaa myös sen, että sato per köynnös on huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi Italiassa tai Ranskassa. Monena vuonna Espanja on ollut maailman suurin viinintuottaja viiniköynnösten määrässä, mutta viinin valmistuksen mittarista tarkasteltuna vasta kolmantena. Laaturypäleitä viljelläänkin usein korkeammalla merenpinnasta sijaitsevilla tarhoilla.

    Pago de Tharsyksen perustajalla, Vicente Garcíalla on Valencian Requenassa pioneerin maine. Hän on kehittänyt alueella cavan valmistusta ja hänet on palkittu muun muassa vuoden enologi -tittelillä.

    Espanjalaiset suuret bodegat ovat jo vuosikausia polkeneet hintoja ja näin luoneet cavalle edullisen kuohuviinin maineen. Tämä aiheuttaa suuria ongelmia laatuun keskittyville tuottajille (ottamatta kantaa jättibodegojen hinta-laatuun), joiden tuotekustannuksia valtavien volyymeiden skaalaus ei pääse laskemaan. Valitettavasti törmään tähän tosiasiaan lähes joka kerta, kun espanjalainen cavaa tuottava bodega ottaa minuun yhteyttä. Vastalauseena vuosikymmeniä jatkuneelle hintojen polkemiselle yhdeksän cava -tuottajaa jätti DO Cava -laatuluokituksen taakseen vuonna 2019. Nämä tuottajat perustivat Corpinnat -nimisen luokituksen. Corpinnat ansaitsee oman kirjoituksensa, mutta mikäli kaipaat jo tässä kohtaa lisätietoa näistä huippu-kuohuviineistä, vieraile tällä sivustolla. Vuoden 2020 suurta cava -uudistusta voidaan pitää vastavetona Corpinnatille ja se varmasti tuokin kauan odotettuja ja tarpeellisia uudistuksia laatuluokkaan, kunhan se hyväksytään virallisesti.

    Oman lusikkansa soppaan tuo Proseccon kysynnän kasvu, mikä ylitti vuonna 2019 ensimmäistä kertaa cavan myynnin.

    Virallista tietoa cavasta löydät täältä DO Cava -sivustolta.

    Ja täältä löydät lisätietoa Viiniateljeen cavoista.

    Tästä vielä lopuksi täsmäsuosituksena juuri lanseerattu Apulanta KuohAri, Apulanta yhtyeen virallinen faniviini!

    Apulanta KuohArissa tuoksuvat kypsä sitrus ja omena. Suussa se on kuiva, mutta runsaan hedelmäinen ja raikas. Pehmeät hapot yhdistettynä pitkään jälkimakuun tekevät KuohArista helposti lähestyttävän, suomalaiseen suuhun sopivan kuohuviinin. Lisäksi kuohuviini on vegaaninen. Apulanta KuohAria on kypsytetty 15 kuukauden ajan sakkansa päällä. Kuohuviinistä voit lukea lisää täältä.

    Tässä oli tämän kertainen Viiniateljee -blogikirjoitus cavasta, mikä muuten tarkoittaa maanalaista kellaria. Toivottavasti viihdyit cavan maailmassa! Seuraava Tiesitkö kuohuviinistä? -postaus käsittelee Italian Proseccoa, joten palaathan linjoille!

    Cin cin eli kippis!

    Sinun viinimestarisi,

    Päivi

    Viinimestari, FM, KTM, yrittäjä (Viiniateljee ja BBWINES OY)

3

Lämpimästi tervetuloa Viiniateljee-sivustolle!

Sivustollamme löydät tietoa viinivalikoimastamme ja sinun tulee olla täysi-ikäinen vieraillessasi sivustolla. Varmista vielä tästä, oletko yli 18 -vuotias.