Champagne Palmer on uusinut osan tuotteidensa ulkoasua. Tavoitteena on brändin päivityksen ohella tuoda paremmin esille logo ja sitä kautta vahvistaa Palmerin imagoa. Uusi logo näkyykin huomattavasti paremmin oli sitten kyse myymälän tai ravintolan displaysta. Eleganttiutta vahvistetaan kohokuvioin ja kultaisin tekstein.
Champagne Palmerin uusi ilme viittaa siis vain ulkoasuun itse samppanjan pysyessä samana.
Päivityksen alla on ensimmäisenä niin kutsuttu vakiosarja:
Palmer & Co Brut Réserve tunnetaan tästä eteenpäin Palmer & Co La Réserve Brut -nimellä.
Palmer & Co Rosé Soleran nimi säilyy samana, mutta etiketti on päivitetty.
Palmer & Co Nectar on jatkossa Palmer & Co La Réserve Demi-Sec, joka kertoo selkeästi, että kyse on puolimakeasta samppanjasta.
Champagne Palmer La Réserve Brut
Champagne Palmer La Réserve Brut
Aikaisemmin Brut Réserve -nimellä kulkenut Palmerin vakiosamppanja on siis tästä eteenpäin La Réserve Brut! Kaikki saman sarjan samppanjat eli 37.5 cl:n Demie -pullosta aina 15 litran Nebukadnessariin saavat saman ilmeen – kunhan vanhat etiketit ensin käytetään loppuun.
Viimeisimpiä kunnianosoituksia Palmerin vakiosamppanjalle ovat James Sucklingin 92 pistettä, Essi Avellanin (MW) antamat 93 pistettä sekä Decanterin 90 pistettä. Sokerina pohjalla on vuoden 2020 International Champagne and Sparkling Wine World Championships -kilpailun World Champion -titteli Classic Non-Vintage Brut -sarjassa!
Rosé Soleran nimi on vahvistunut vuosien myötä ja sen nimi juontuu ainutkertaisesta valmistustavasta: soleramenetelmän käytöstä. Palmerin upea roseesamppanja valmistetaan niin, että siihen lisätään solerassa kypsytettyä Pinot Noir -punaviiniä.
Kesällä 2024 International Wine and Spirits Competition (IWSC) -kilpailun paneeli kuvaili Palmerin Rosé Soleraa seuraavasti ja antoi sille samalla huikat 98 pistettä!
“Elegant, fruity aromatic profile suits the vibrant pink appearance. The palate is restrained with soft cream, pastry and ripe red summer fruits. Fruit intensity continues throughout with lychee showing at the mid-palate. The finish has structure and nuanced ginger spices. Heavenly and stylish.”
Myös roseesamppanjan puolikas pullo eli Demie ja Magnum saavat uuden ilmeen lähiaikoina.
Champagne Palmer La Réserve Demi-Sec
Palmerin samppanjoista vähiten tunnettu on entinen Nectar Réserve, joka siis on tätä nykyä nimeltään La Réserve Demi-Sec. Se on oivallinen juhlamalja (makoisan ystäville) ja sopii monipuolisesti pienten makeiden ja suolaisten suupalojen seuraan. Samppanja sopii myös pehmeille, brie-tyylisille juustoille, joille saa miellyttävän ”sillan” esimerkiksi persikka- tai aprikoosihillon avulla.
Société à Mission – vahvasti kestävän kehityksen tiellä
Vuonna 2023 Palmerin 431 hehtaarista jo 83 % oli sertifioitu Haute Valeur Environmentalle eli HVE -ympäristösertifikaatilla. Viticulture Durable en Champagne eli VDC -sertifikaatti täydentää omalta osaltaan kestävän kehityksen HVE -sertifikaattia. Näiden sertifikaattien lisäksi Palmerilla on mukana muun muassa Responsibility Europe -yhteiskuntavastuuohjelmassa ja se on saanut ISO14001 -sertifikaatin. Talo voi ylpeästi kutsua itseään ranskalaisittain Société à Mission eli se on vahvasti kestävän kehityksen tiellä.
Champagne Palmer kuuluu samppanjatalojen kärkikastiin
Samppanjatalon takana on osuuskuntien kärkikastiin arvostettu osuuskunta, jonka jäsenet muodostuvat pääosin Grand Cru- ja Premier Cru- viljelijöistä. Nykyisin osuuskuntaan kuuluu 429 yksityistä viljelijää, jotka omistavat 431 hehtaaria viinitarhoja 40 kylän alueella. Osuuskunnan vuotuinen tuotanto on yli 3 miljoonaa pulloa, joten Champagne Palmerilla ei ole huolen häivää laadun suhteen myynnin kasvaessa.
Tiesitkö kuohuviinistä? Crémant - ranskalainen perinteisellä menetelmällä valmistettu kuohuviini
Tiesitkö kuohuviinistä? -kirjoitussarjassa on vuorossa Crémant -kuohuviini eli ranskalainen perinteisellä menetelmällä valmistettu kuohuviini. Tällä tarkoitetaan Champagne ulkopuolella, perinteisellä menetelmällä (eli samppanjamenetelmällä) valmistettuja kuohuviinejä. Crémant -laatuluokiteltuja kuohuviinejä saa valmistaa tänä päivänä kahdeksalla alueella Ranskassa.
Samppanjamenetelmästä voit lukea tarkemmin samppanjaa käsittelevästä blogikirjoituksesta, jonka löydät tästä linkistä.
Samppanjaa vai Crémantia?
Vuoden 1985 lopulla nimi ”champagne” ja “méthode champenoise” suojattiin EY-lainsäädännöllä vain ja ainoastaan Champagnen maakunnassa, perinteisellä samppanjamenetelmällä valmistetuille kuohuviineille. Sitä ennen, pehmeämpiä ja kermaisempia, paineeltaan pienempiä (enintään 3.5 baria) kuohuviinejä kutsuttiin Champagnessa nimellä Crémant, mikä itse asiassa tarkoittaa kermaista.
Champagne -nimen varaamiselle Champagnen maakunnasta peräisin oleville tuotteille oli suuri tarve. Nimittäin 1980-luvulla ”samppanjaa” löytyi useasta eri maasta ja maanosasta, eri valmistustavoin valmistettuina eivätkä läheskään kaikki tuotteet tehneet kunniaa aidolle samppanjalle. Tässä kohtaa on hyvä mainita, että Ranskan Champagnen maakunnassa on paitsi pitkät perinteet myös hyvin yksityiskohtainen lainsäädäntö samppanjan valmistukselle. Nimi haluttiin syystä varata vain ja ainoastaan Pohjois-Ranskan Champagnesta kotoisin oleville, perinteisellä samppanjamenetelmällä valmistetulle samppanjalle.
Oman lusikkansa soppaan toi Espanjan liittyminen silloiseen Euroopan Yhteisöön (EY) 1.1.1986. Nimittäin Espanjassa valmistettu Cava oli tuolloin maailman suurin yksittäinen samppanjamenetelmällä kuohuviiniä valmistava laatuviinialue. Termin kieltäminen Espanjan EY-jäsenyyden jälkeen olisi varmasti ollut vielä haastavampaa, jos ei mahdotonta.
Crémant -nimen käyttö kiellettiin Champagnessa
Samalla kun Champagne -nimike varattiin Champagnen maakunnan perinteisellä menetelmällä valmistetuille kuohuviineille, Crémant -nimen käyttö kiellettiin Champagnessa. Sitä käytettiin jo tuolloin Loiren, Bourgognen, Alsacen ja Bordeaux’n kuohuviineille, jotka on valmistettu perinteisellä menetelmällä (méthode traditionelle). Näiden alueiden laatuluokat (AC eli Appellation Contrôlée) oli perustettu ennen vuotta 1985 ja ne oli nimetty AC Crémant -nimellä.
Tänä päivänä Crémant-nimi yhdistetään ranskalaiseen, laadukkaaseen kuohuviiniin, joka on valmistettu perinteisellä menetelmällä. Myös Luxembourgin laatukuohuviinit tunnetaan Crémant -nimellä.
Crémant -laatuviinialueita on tänä päivänä kahdeksan
Crémant-nimellä viinejään kuvasivat ensimmäisenä Saumurin ja Vouvrayn alueen kuohuviinituottajat Loiressa sekä Bourgognen kuohuviinin tuottajat. Alla olevassa taulukossa listataan kaikki AC Crémant -laatuviinialueet sekä niiden perustamisvuodet. Kartasta voit katsoa alueiden sijaintia Ranskassa.
AC Crémant de Loire (1975): noin 3000 hehtaarin alueella valmistetaan vuosittain 23miljoonaa pulloa, joista yli 60 % menee vientiin.
AC Crémant de Bourgogne (1975): lähes 2900 hehtaarin alueella tuotetaan lähes 23 miljoonaa pulloa vuodessa, josta noin 46 % menee vientiin.
Alsace on suurin Crémant -tuottaja
AC Crémant d’Alsace (1976): suurin Crémant -alue (noin 3600 hehtaaria) tuotettujen pullojen määrässä mitattuna. Vuotuinen tuotantomäärä on reilu 37 miljoonaa pulloa, joista exportin osuus on noin 23 %.
AC Crémant de Bordeaux (1990): viljelyala on reilu 1300 hehtaaria ja vuotuinen pullomäärä on noin 10 miljoonaa pulloa, joista vientiin menee noin 27 %.
AC Crémant de Limoux (1990): reilun 1000 hehtaarin alueella tuotetaan vuosittain noin 6 miljoonaa pulloa, joista reilu 60 % menee vientiin.
Die, Jura ja Savoie ovat pieniä Crémant -tuottajia
AC Crémant de Die (1993): pieni laatuluokka, jossa valmistetaan noin 33 hehtaarin alueella arviolta 220 000 pulloa Crémant -kuohuviiniä vuodessa. Keskimäärin 11 % tuotannosta myydään ulkomaille.
AC Crémant de Jura (1995): noin 435 hehtaarin alueella valmistetaan noin 2,5 miljoonaa pulloa vuodessa, joista lähes 40 % menee vientiin.
AC Crémant de Savoie (2015): uusin tulokas, jossa valmistetaan Crémant -kuohuviiniä noin 38 hehtaarin viljelyalalla noin 270 000 pulloa vuodessa. Näistä noin 90 % kulutetaan Ranskassa.
Kuten kartasta näkyy, Crémant -alueet sijaitsevat hyvin pirstaloituneesti ympäri Ranskaa. Rypäleet kasvavat hyvin erilaisissa kasvuympäristöissä, joten Crémantit ovat ilmentävät omaa aluettaan.
Crémant -kuohuviinien yleiset vaatimukset
Crémant -kuohuviineiksi lasketaan vain yllä mainituilla 8 alueella valmistetut vaaleat ja roseekuohuviinit. Alkuperän ja valmistustavan lisäksi näiden ranskalaisten, laadukkaiden kuohuviinien valmistuksessa pitää ottaa huomioon alla olevat vaatimukset.
Crémant -kuohuviineille yhteistä on valmistaminen perinteisellä eli (samppanja)menetelmällä, jossa viini käy toisen käymisen varsinaisessa myyntipullossa. Myös niiden minimikypsytysaika on sama eli Crémanteja tulee kypsyttää sakkansa päällä vähintään 9 kuukautta.
Lisäksi niiden valmistuksessa on seuraavia sääntöjä:
rypäleet tulee poimia käsin
rypälemehu puristetaan kokonaisista tertuista
150 kilosta rypäleitä saa puristaa maksimissaan 100 litraa mehua.
rikkidioksidin määrä ei saa ylittää 150 mg/l
jäännössokeri ei saa ylittää 50 g/l.
Paikalliset rypäleet ovat Crémantin pohja
Käytetyt rypäleet vaihtelevat alueittain ja tarkoitus onkin, että kunkin Crémant -alueen kuohuviinit ilmentävät kasvualueensa tyypillisiä rypäleitä.
Oheisessa taulukossa on mainittu laatuviinialueittain päärypäleet:
Crémant d’Alsace:
Sallittuja lajikkeita ovat Pinot Blanc, Pinot Gris, Riesling, Chardonnay, Auxerrois ja Pinot Noir. Kuohuviini voi olla tehty vain yhdestä lajikkeesta ja Pinot Blanc on käytetyin lajike. Roseekuohuviinin valmistuksessa Pinot Noir on ainoa sallittu lajike.
Crémant de Bordeaux:
Sémillon ja Sauvignon ovat Bordeaux’n käytetyimmät lajikkeet Crémantin tuotannossa. Sémillonin osuus on yleensä noin 60 % sekoitteesta. Roseekuohuviinin komponentit ovat yleensä Cabernet (70 %) ja Merlot (30 %).
Crémant de Bourgogne:
Suurin osa kuohuviineistä valmistetaan Chardonnay- ja Pinot Noir -rypäleistä. Näitä lajikkeita täytyy olla vähintään 30 % kuohuviinistä. Suositeltuja lajikkeita ovat myös Pinot Blanc ja Pinot Gris. Lisäksi sallittuja ovat Aligote, Melon de Bourgogne, Sacy ja Gamay.
Crémant de Die:
Aikaisemmin kuohuviinit valmistettiin pelkästään Clairette -lajikkeesta. Nykyään käytetään myös Aligotéta (10-40 % blendistä) ja Muscat’ta (noin 5-10 %).
Crémant de Jura:
Sallitut valkoiset rypäleet ovat Chardonnay ja Savagnin, ja sallitut punaiset rypäleet Pinot Noir, Trousseau ja Poulsard. Valkoisen Crémantin blendistä 70 % pitää olla Chardonnayta, Pinot Noiria ja Trousseau’ta, roseekuohuviinin kokoonpanosta puolestaan 50 % tulee olla punaisia sallittuja lajikkeita.
Crémant de Limoux:
Päärypäleet ovat Chardonnay ja Chenin blanc, joita saa olla maksimissaan 90 % blendistä (Chenin Blancin osuus 10-40 %). Muita sallittuja lajikketa ovat Mauzac ja Pinot Noir, joita saa olla korkeintaan 40 % blendistä yhteensä (Mauzacin osuus max. 20 %).
Crémant de Loire:
Chenin Blanc on valkoisista ja Cabernet Franc punaisista käytetyimmät lajikkeet. Muita sallittuja lajikkeita ovat Chardonnay, Pinot Noir, Grolleau Noir, Grolleau Gris ja Arbois. Niin ikään myös Cabernet Sauvignon- ja Pineau d’Aunis -rypäleitä on mahdollista käyttää jonkin verran.
Crémant de Savoie:
60 % blendistä tulee olla paikallisia Jacquère- ja Altesse- lajikkeita (minimäärä Jacquèrelle on 40 %). Loput 40 % saavat olla muita alueella sallittuja lajikkeita kuten Chasselas, Chardonnay, Pinot Noir ja Gamay. Punaisia lajikkeita tulee olla vähintään 20 % blendistä.
Makuja on siis yhtä monta kuin rypälelajikkeita eikä yhtä yleistä Crémant -luonnehdintaa ole mahdollista tehdä!
Testaa Crémant
Lopuksi vielä täsmäsuositus Crémant -kuohuviinistä! Cave de Ribeauvillén Giersberger Crémant d’Alsace Magnum Brut on valmistettu Pinot Blanc- (70 %) ja Auxerrois- (30 %) rypäleistä ja sitä on kypsytetty sakkansa päällä vähintään 12 kuukautta. Tyylikkään hedelmäinen, hennon paahteinen ja mineraalinen kuohuviini sopii niin juhlamaljaksi, aperitiiviksi kuin läpi aterian nautittavaksi. Magnum on juhlava valinta, kun läheiset ovat koolla ja pöytä on katettu koreaksi. Kuohuviinistä voit lukea lisää täältä.
Crémantin viralliselle sivustolle, Fédération Nationale des Producteurs et Élaborateurs de Crémant, pääset tästä linkistä.
Tässä oli tämän kertainen Viiniateljee -blogikirjoitus Crémant -kuohuviineistä.
Kuohuviini yhdistetään edelleen monen suussa juhlaan ja juhla samppanjaan. Niinpä usein kuulee sanottavan ”otetaan lasit samppanjaa”, vaikka kyse olisi muusta kuohuviinistä. Pääasia, että ihmiset nauttivat – oli lasissa sitten samppanjaa, crémantia tai jotain muuta kuohuviiniä.
Ihanaa alkukevättä!
Sinun viinimestarisi,
Päivi Eklund
Viinimestari, FM, KTM, yrittäjä (Viiniateljee ja BBWINES OY)
Tiesitkö kuohuviinistä? Samppanja, kuohuviinien kuningas
Viiniateljeen Tiesitkö kuohuviinistä? -kirjoitussarjassa käydään läpi samppanjan – kuohuviinien kuninkaan lisäksi muita kuohuviinien laatuluokituksia. Tällä erää kirjoitukset löytyvät cavasta, proseccosta, corpinnatista ja crémantista. Toivottavasti nautit matkasta!
Simpukkafossiili viinitarhalla Ranskan Bourgognessa, missä on myös Kimmeridgen fossiilipitoista kalkkikivimaaperää.
Viileän ilmaston tyylikkäät lajikkeet
Champagne sijaitsee Ranskan pohjoisosassa noin 150 km Pariisista koilliseen. Sen tärkeimmät viinikeskukset ovat Reims, missä muuten Ranskan kuninkaat aikanaan kruunattiin, sekä Epernay ja Aÿ. Alueella vallitsee mannerilmasto: talvet ovat kylmiä ja kosteita, ja kesät lämpimiä. Syksyn viileät sateet aiheuttavat voimakkaita vaihteluita vuosikertojen välillä ja sen vuoksi innokkaat harrastajat seuraavat tarkkaan vuosikerta-arvosteluja. Vaikka samppanja -nimikettä käytetään edelleen melko laajasti, se on lailla varattu vain ja ainoastaan Champagne maakunnassa valmistetuille, tietyt kriteerit täyttäville kuohuviineille.
Champagnen maaperä on ikivanhaa merenpohjaa
Champagnen maaperä on kalkkikivimaata, ikiaikaista merenpohjaa, jota kutsutaan Kimmeridge -nimellä ja joka sisältää runsaasti fossiileja. Tässä maaperässä viihtyvät erityisen hyvin samppanjan päärypälelajikkeet eli punaiset Pinot Noir ja Meunier sekä valkoinen Chardonnay. Kalkkikivimaa antaa leimansa samppanjalle ja tuo niihin muun muassa mineraalisuutta. Muita rypäleitä ovat muun muassa Arbane, Petit Meslier, Pinot Blanc, Gamay ja Pinot Gris. Näillä ei kuitenkaan ole kaupallista merkitystä, vaan ne ovat lähinnä vanhoja köynnöksiä, mitkä on aikanaan istutettu viinitarhoihin.
Samppanjapullot kypsymässä vasemmalla sur lattes ja oikealla pulloja tanssituspöydällä Champagne Palmerin kalkkikivikellareissa, Reimsissä (kuva Champagne Palmer).
Samppanjamenetelmä, perinteinen menetelmä; rakkaalla lapsella on nimeä
Samppanjan valmistus on saanut ominaispiirteensä vuosisatojen saatossa. Valmistukselle on tyypillistä kaksi käymisvaihetta, joista toinen tapahtuu pullossa. Samppanjan valmistusmenetelmää kutsutaan nimikkeillä méthode champenoise (samppanjamenetelmä) ja méthode traditionelle (perinteinen menetelmä). Pelkkä champagne -merkintä etiketissä rittää kertomaan, että kyse on aidosta, perinteisellä menetelmällä valmistetusta, Champagnen alueen kuohuviinistä.
Ensimmäinen käyminen tapahtuu yleensä ruostumattomissa terästankeissa.
Sekoittaminen eli assemblage: Samppanjanvalmistuksen vaativin vaihe. Sekoitetaan eri kylien ja palstojen viinejä sekä eri rypälelajikkeista valmistettuja viinejä. Assemblagen takana on munkki Dom Pérignon, joka eli vuosina 1638-1715.
Toinen käyminen tapahtuu varsinaisessa myyntipullossa
Toinen käyminen: sekoitukseen valittujen viinien joukkoon lisätään sekoitus, liquer de tirage, joka sisältää mm. alueen viiniä, ruokosokeria ja hiivaa. Viinit pullotetaan lopullisiin pulloihinsa (mutta suljetaan väliaikaisella korkilla). Liquer de tiragen ansiosta alkaa toinen käyminen eli pullokäyminen, jonka ansiosta samppanjaan syntyy hiilidioksidia. Pullot siirretään vaakatasoon, sur lattes, kellariin, ja viini saa käydä kaikessa rauhassa. Toinen käyminen kestää yleensä muutamasta viikosta noin kolmeen kuukauteen. Osa tuottajista jättää pullot kyljelleen ja samppanjan kypsymään sakkansa päällä (sur lie) jopa vuosiksi. Minimikypsytysaika on 15 kuukautta, mutta suurin osa laatutietoisista tuottajista kypsyttää vakiosamppanjaansa vähintään 36 kk. Vuosikerta-samppanjan minimikypsytysaika on myös 36 kk.
Tässä kuvassa on käynnissä Mathusalem -pullon dégorgement à la volée eli korkinvaihto "ilmassa". Suurten pullojen valmistus on käsityötä Champagne Palmerilla, tanssitus mukaan lukien (kuva Champagne Palmer).
Tanssituspöydän takana Madame Clicquot
Tanssitus eli rémuage on vaihe, jossa pulloja käännetään määräajoin, kunnes ne ovat pystyssä korkit alaspäin. Tämä vaihe on yleensä nykyään automatisoitu eli käsityö on vaihtunut gyropaletti -nimisen koneen tekemään työhön. Se tekee kellarimestarin 8-10 viikon työn 1-2 viikossa. Tanssituksen ansiosta toisessa käymisessä syntynyt sakka valuu kruunukorkkiin. Tanssituksen jälkeen viini voidaan jättää kypsymään pystyasentoon, sur point, hiivasakan päälle. Tanssituspulpetin kehitteli muuten 1800-luvun alkupuolella Madame Clicquot apureineen. Madame Clicquot tunnetaan paremmin nimellä Veuve (leskirouva) Clicquot.
Kun kypsytys päättyy, pullo on valmiina ylösalaisin korkivaihtoon, joka tunnetaan nimellä dégorgement. Korkinvaihdon yhteydessä syntyvä vajaus täytetään samalla samppanjalla tai pikemminkin viinillä (täysin kuivat samppanjat) tai yhdistettynä liquer d’expedition -nimiseen liuokseen, joka sisältää sokeria.
Champagne Palmerin Vintage Collection -sarjaan kuuluu vanhoja, erittäin rajallisesti saatavilla olevia vuosikertoja, joita pääsee parhaiten maistamaan erilaisissa viinitapahtumissa, kuten esimerkiksi Grand Champagne Helsinki.
Samppanjan monet tyylit
Samppanjaa on useita eri tyylejä.
Tunnetuin tai ainakin yleisin on NV eli non vintage eli vakiosamppanja. Se on samppanjatalojen käyntikortti, jonka tyyli ja maku pyritään säilyttämään vuodesta toiseen samanlaisina.
Blanc de Blanc -samppanjan valmistuksessa on käytetty ainoastaan Chardonnayta eli valkoisia rypäleitä.
Blanc de Noirin valmistuksessa puolestaan käytetään ainoastaan tummia rypäleitä.
Roseesamppanja valmistetaan yleensä lisäämällä viimeisessä sekoitusvaiheessa samppanjaan 8–20 % punaviiniä. Se voidaan valmistaa myös kuten roseeviinit eli uuttamalla rypälekuoria rypälemehussa halutun ajan.
Brut Natureen ei lisätä lainkaan sokeria
Brut Nature -samppanjaan (mikä tunnetaan myös Pas Dosé– ja Dosage Zéro -nimillä) ei ole lisätty lainkaan sokeria eli siinä on ainoastaan luontainen sokeripitoisuus, mikä on yleensä noin 3 g / l.
Millésime eli vuosikertasamppanja valmistetaan vain erittäin hyvinä vuosina ja vain kyseisen satovuoden rypäleistä. Tarkoituksena on kuvastaa satovuoden piirteitä.
R.D. eli Récemment Dégorgé eli myöhään korkitettu samppanjalla viitataan samppanjaan, joka on saanut levätä pitkään sakkansa päällä. Tämän tyylin edustajat ovat lanseeraushetkellä hyvin nuorekkaita ja jopa freesejä juuri sen ansiosta, että niiden korkki on vastikään vaihdettu.
Luksus- tai Prestige -samppanjaa valmistetaan vain erinomaisten vuosikertojen viineistä ja yleensä ao. samppanjoissa on vuosikertamerkintä. Pullokypsytys sakan päällä noin 7 vuotta.
Champagne Palmerin Grand Cru -viinitarhoja eli kaikkein korkeammalle arvostettuja viinitarhoja Maillyssa, Montagne de Reimsissä (kuva Champagne Palmer).
Miksi samppanja on niin kallista?
Miksi sitten samppanja maksaa niin paljon? Yllä oleva samppanjan valmistusprosessi ja pitkät kypsytysajat varmasti saavat jo ajatuksia heräämään.
Oman osansa tuo kallis maa, mikä on viimeistä, mahdollista piirtoa myöten viljelty. Tässä pieni esimerkki hinnoista: maahantuomamme Michel Genet’n nykyinen vetäjä Vincent hankki ensimmäisen hehtaarinsa vain 19-vuotiaana, isänsä avustamana 1980-luvulla. Tuolloin palsta maksoi 1.6 miljoonaa frangia, kun nykyään yksi hehtaari maksaa keskimäärin 1.7 miljoonaa euroa, luonnollisesti sijainnista riippuen.
Pienet viljelyalat
Champagnen alueelle on tyypillistä, että viljelyomistukset ovat pieniä ja pienet myyvät rypäleensä suurille. Champagnessa on jopa 16 200 viljelijää, jotka omistavat suurimman osan viinitarhoista. He puolestaan myyvät rypäleet samppanjataloille (joita on noin 370), jotka hallitsevat noin 80 % samppanjanmyynnistä.
Viimeisimmät viralliset, Comité Champagnen, tilastot ovat vuodelta 2022. Silloin tätä kuninkaitten kuohuviiniä valmistettiin satoa seuraavana vuonna yhteensä 309,1 miljoonaa pulloa. Samana vuonna samppanjaa kuormattiin myyntiin samppanjataloista yli 325 miljoonaa pulloa. Näistä 42,5 % myytiin Ranskaan ja 57,5 % ulkomaille. Myynnin arvo oli huimat 6,3 miljardia euroa.
Viime vuosien uutisointi suurta osaa Ranskan laatuviinialueista ruoskineista luonnonilmiöistä ovat myös huolestuttavia. Luonnonoikuille kukaan ei voi mitään, mutta tämä menetys näkyy jo niin samppanjan hinnoissa kuin monen talon tuotteiden saatavuudessa.
Kevään 2024 viinitapahtumat: tervetuloa meitä moikkaamaan!
Auringonvalon lisääntyessä myös erilaisten tapahtumien määrä kasvaa lähes eksponentiaalisesti pimeään aikaan verrattuna.
Olemme mukana useassa eri viinitapahtumassa huhtikuussa 2024. Tapahtumasuman aloittaa Tårgetin Samppanjamessut 13.4. Turussa. Seuraavana viikonloppuna on vuorossa Helsingin Ruokamessut 19.-21.4. Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä on vuorossa Grand Champagne Helsinki 25.-27.4.
Alta löydät tarkemmat tiedot tapahtumista!
Lämpimästi tervetuloa!
T. Päivi, Peetu, Henri, Robin ja Sam
Olemme mukana useassa eri viinitapahtumassa huhtikuussa 2024. Tapahtuma-aallon aloittaa:
Lauantaina 13.4.Tårgetin Samppanjamessut, jotka pidetään Ravintola Tårgetin tiloissa Turussa, osoitteessa Linnankatu 3, Vähätori, 20100 Turku.
Pullot poksuvat kello 12-21 välisenä aikana. Innokkaimmille juhlijoille on afterparty aina klo 02 asti.
Löydät meidän iloisen porukan “Viiniateljee” -ständiltä.
Kestävyyttä vaaditaan, kun vauhti sen kuin kiihtyy ja huhtikuun viimeisenä viikonloppuna juhlitaan Grand Champagne Helsinki -tapahtumaa. Tämä viinitapahtuma on loistava tilaisuus tulla testaamaan vapun juhlajuomia.
Grand Champagne Helsinki järjestään torstaista lauantaihin, 25.-27.4., Helsingin Vanhalla Ylioppilastalolla osoitteessa Mannerheimintie 3, 00100 Helsinki. Tapahtuman ovet ovat auki seuraavasti:
Champagne Palmerin Global Export Director Raymond Ringeval pitää tapahtumassa kaksi master classia, joissa vertaillaan magnumeita ja half magnumeita (eli 75 cl:n pulloja) vuosikerroista 2015, 1996 ja 1985. Voit varata paikkasi Raymondin master classiin tästä linkistä.
Pinot Noirin alkuperä on edelleen hämärän peitossa. Siitä on olemassa monta legendaa, joiden mukaan lajike olisi kotoisin, milloin Egyptistä, milloin Rein -joen rantamilta. Myös muinaiset roomalaiset on liitetty tarinaan mukaan, mutta nykytiedon mukaan kyse ei ollut Pinot Noirista. Joka tapauksessa lajike on vanha ja sillä on pitkä historia vanhassa maailmassa.
Se miksi Pinot Noirista on olemassa niin monta erilaista tarinaa johtunee osittain siitä, että lajike on hyvin altis mutaatioille. Tosin osa tutkijoista selittää kloonien suuren lukumäärän sillä, että lajikkeen pitkällä olemassaololla. Nimittäin nykytiedon mukaan Pinot Noir on ollut olemassa jo noin 2000 vuotta!
Vuosituhannen vaihteeseen asti Pinot Noir-, Pinot Gris-, Pinot Blanc- ja (Pinot) Meunier -lajikkeita pidettiin kuuluvaksi ns. Pinot -perheeseen. Uusien tutkimusten mukaan yllä olevilla lajikkeilla on sama geeniperimä eli ne ovat kaikki saaneet alkunsa yhdestä ja samasta lajikkeesta – Pinot’sta.
Itse asiassa jopa 156 Länsi-Euroopan lajikkeen alkuperä on luonnollinen risteytys, joissa on mukana merkitttävässä roolissa Savagnin, Gouais Blanc ja Pinot! Tiede ja tutkimukset kehittyvät koko ajan, joten luultavasti lähitulevaisuudessa saamme Pinot Noirin alkuperästä tarkempaa tietoa.
Viljelyalueet ja synonyymit
Pinot Noir on tärkein punainen lajike niin Ranskan Bourgognessa kuin Champagnessa, missä se on yksi samppanjan päärypälelajikkeita. Se on myös Saksan tärkein punainen lajike. Muita tärkeitä viljelyalueita ovat esimerkiksi Uusi-Seelanti ja Yhdysvaltain Oregon ja Kalifornia, missä Sideways -elokuva 2000-luvun alussa sai aikaan varsinaisen buumin niin viljelijöiden kuin kuluttajien keskuudessa.
Pinot Noir on yksi rakkaista lapsista, joilla on monen monta nimeä. Se tunnetaan muun muassa seuraavilla synonyymeillä: Auvernat tai Auvernas (Pohjois-Ranska ja Baden-Württemberg Saksassa), Noirien tai Noirin (Bourgogne), Plant Doré (Champagne), Spätburgunder (Itävalta ja Saksa), Blauburgunder ja Blauer Spätburgunder (Itävalta, Saksa ja Sveitsi) ja Pinot Nero (Italia). Näiden lisäksi lajikkeen vanhoja, jo lähes unohtuneita kutsumanimiä ovat Clävner ja Morillon.
Kasvuolosuhteet ja ominaisuudet
Pinot Noir on melko vaativa lajike. Se viihtyy parhaiten kalkkikiveä sisältävässä, hyvin vettä läpäisevässä maaperässä, mutta liiallista kosteutta se ei siedä. Parhaat tulokset saadaan viileähkössä ilmastossa, jossa vuodenajat vaihtuvat. Poikkeavissa olosuhteissa lajike muuntautuu nopeasti.
Rypäleet ovat pieniä, väriltään mustia ja melko ohutkuorisia, mistä johtuen viinit ovat vähätanniinisia ja hennon värisiä. Tertut ovat yleensä pienehköjä, sylinterin muotoisia ja erittäin tiiviitä. Pinot Noir kukkii ja kypsyy varhain. Lajike on pienisatoinen ja erittäin altis paitsi homeelle ja kasvitaudeille myös keväthallalle. Rypäleet sisältävät paljon sokeria ja happoja.
Viinien maku vaihtelee huomattavasti kasvupaikasta riippuen. Siitä valmistetaan niin punaviiniä, kuohuviinejä (mukaan lukien samppanja) kuin roseeviinejä. Punaviinit voivat olla niin lajikeviinejä kuin sekoitteita.
Lajikkeen tyypillisiä aromeja: kirsikka, mansikka, vadelma, karpalo, pippuri, lievä imelyys, mausteisuus, savu, orvokki, ruusu, syreeni, minttu, toffee, suklaa ja riista.
Pflüger Tradition Pinot Noir
Pflüger Tradition Pinot Noir on luomusertifioitu punaviini Saksan Pfalzista. Se on tyylikäs ja pehmeän täyteläinen punamarjaisin, kypsän kirsikkaisin, lääkemäisin, mausteisin ja hennon tammisin aromein.
Perheomisteinen Pflüger on saksalaisen luomuviininviljelyn pioneereja ja yksi Ecovin -yhdistyksen perustajista. Rypäleet ovat peräisin köynnöksistä, jotka ovat Ranskan Bourgognen klooneja. Osa viinistä käytetään ja kypsytetään terästankissa, osa toisen tai kolmannen kerran käytössä olleissa tammitynnyreissä 9 kuukauden ajan.
Champagne Palmer Rosé Solera on valmistettu harvinaisella solera -menetelmällä, missä non-vintage samppanjaan lisätään solera kypsytettyä punaviiniä. Soleran vanhimmat viinit ovat jopa 40-vuotiaita!
Samppanja itsessään on vadelmainen, yrttisen rehevä, hennon mausteinen ja kauniin kermainen ryhdikkäällä hapokkuudella ja hennolla mineraalisuudella. 75 cl:n half magnumissa samppanjaa kypsytetään noin 48 kk sakkansa päällä.
Klassinen Rioja: alue, jossa on eniten tammitynnyreitä koko maailmassa
Espanjalaisista punaviineistä meistä monelle tulee ensimmäiseksi mieleen Rioja ja sen hedelmäiset, mausteisen vaniljaiset punaviinit. Tämän kertaisen blogikirjoituksen aihe onkin klassinen Rioja, joka on kansainvälisesti tunnetuin Espanjan viinialueista. Alueella ovat vaikuttaneet niin roomalaiset kuin ranskalaiset, jotka ovat jättäneet kädenjälkensä historiaan. Niin ikään tuhotöitä Euroopan viinitarhoilla tehnyt viinikirva phylloxera vastatrix on niin “hyvis” kuin “pahis” Riojan historiassa. Hyppää mukaan lukumatkalle Riojaan!
PS Riojasta puhuttaessa iskee myös espanjan open vikaa eli muistathan, että espanjassa j -kirjain äännetään h-kirjaimena eli Rioja lausutaan [rioha] 😉
Riojan nimen takana on joki
Riojan viinialue on saanut nimensä alueen halki virtaavasta pienestä Río Oja -nimisestä joesta. Joki syntyy Haron kaupungin eteläpuolella ja yhtyy Tirón -nimiseen jokeen kaupungin länsipuolella. Tirón -joki puolestaan yhtyy Ebro -jokeen, mikä on yksi Espanjan pisimmistä joista, ja matkallaan kohti Välimerta tuo vettä ja ravinteita merkittävälle osalle pohjoisen Espanjan viinitarhoja. Kukaan ei tiedä, minkä vuoksi viinialue nimettiin pienen Oja -joen mukaan, mutta toisaalta eihän moni edes tiedä, että nimen takana on joki.
Maantieteellisesti Riojan viinialue sijaitsee kolmella autonomisella alueella: Rioja, Navarra ja Baskimaa eli espanjalaisittain País Vasco. Suurin osa viinialueeseen kuuluvista kunnista sijaitsee Riojan alueella (118 kuntaa). Baskimaan Álavan provinssissa kuntia on 18 ja Navarran alueella 8. Riojan viinitarhat sijaitsevat länsi-itä suunnassa noin 40 kilometrin levyisellä alueella: lännessä sijaitsevasta Haron kaupungista idässä sijaitsevaan Alfaron kaupunkiin.
Kartta Riojasta ja sen viinialueista. Kartta on ladattu Wine Scholar Guild -sivustolta.
Ilmasto-olosuhteet
Riojassa on erityiset ilmasto-olosuhteet, johon niin Atlantti, Välimeri kuin mannerilmasto vaikuttavat kaikki yhdessä. Ebro -joen jokilaakso johtaa lämpimiä ilmavirtauksia Välimereltä aina maan sisäosiin saakka. Myös Atlantin valtameri vaikuttaa alueen ilmastoon, vaikka pohjoisen Cordillera Cantábrica eli Cantabrian vuoristo suodattaakin pohjoisen kylmiä tuulia. Viinialueen korkeassa ilmanalassa sijaitsevat viinitarhat ovat osittain myös mannerilmaston piirissä. Keskimäärin viinialueella sataa noin 400 mm vuodessa: Rioja Orientalissa noin 300 mm, Altan ja Alavesan alueella noin 500 mm. Seuraavaksi siirrytäänkin tutustumaan viinialueisiin!
Klassinen Rioja: alue jaetaan kolmeen viinialueeseen
Viinitarhat sijaitsevat Ebro -joen ja sen sivujokien muodostamassa laaksossa. Viinialue jaetaan tyypillisesti kolmeen osaan: Rioja Alta, Rioja Alavesa ja Rioja Oriental, joka korvaa aikaisemmin Rioja Baja -nimellä tunnetun alueen. ”Baja” tarkoittaa espanjaksi ”matala” ja ”alhainen”, joten tuo tietty pejoratiivinen merkitys haluttiin korvata maantieteellisellä ”itä” eli oriental -nimellä. Mainittakoon vielä, että ”alta” puolestaan tarkoittaa ”korkea” ja ”ylhäinen” eli nimenmuutokselle oli hyvät perusteet.
Ala-alueilla on luonnollisesti useita, toisistaan eroavia mikroilmastoja, joten alla olevat alueiden luonnehdinnat ovat yleistyksiä.
Yleiskartta Riojan viinialueista. Kartta on ladattu DOCa Rioja -sivustolta.
Roomalaisten ja ranskalaisten merkitys Riojan historiassa
Riojassa on valmistettu viiniä yli 2000 vuotta, mutta nykyisyyden kannalta merkittävimmät historian merkkipaalut löytyvät 1800-luvulta. Itse asiassa aina 1850-luvulle asti viininvalmistuksen tekniikat olivat hyvin pitkälti samanlaisia kuin roomalaisten ajalla. Riojan viinien nykyaikaistamisen takana on kaksi miestä, joista molemmat olivat poliittisen suuntauksensa ja mielipiteidensä vuoksi maanpaossa Bordeaux’ssa, Ranskassa. Sekä Luciano de Murrieta García-Lemone, joka myöhemmin tunnetaan Marqués de Murrietan nimellä, sekä Don Camilo Hurtado de Améxaga, myöhempi Marqués de Riscal, olivat molemmat tahollaan oleskelleet Bordeaux’ssa ja opiskelleet siellä viininvalmistusta ja viinikauppaa. Poliittisen ilmapiirin sallittua paluun Espanjaan 1850-luvun tuntumassa, molemmat herrat aloittivat omat projektinsa. Niiden innoittamina Álavan provinssin hallitus päätti palkata ranskalaisia viinintekijöitä auttamaan paikallisia paitsi parantamaan viinien laatua, myös saamaan viineistään paremman hinnan ja kehittämään ulkomaan markkinoita. Paikallisten vastaanotto oli suurelta osin hyvin kylmää, mutta hyvien tulosten rohkaisemina vastustus alkoi laantua.
Viinikirvan positiivinen vaikutus Pohjois-Espanjassa
1800-luvun puolivälistä loppuun ajoittuvat myös viinikirvan tuhotyöt Euroopassa. Espanjalaisille viinikirvasta oli monessa mielessä hyötyä, sillä tuholaisen saavuttua Ranskaan, monet ranskalaiset viinikauppiaat ja viinialan ammattilaiset muuttivat Espanjaan ja toivat mukanaan arvokasta tietoa viininviljelystä ja -valmistuksesta. Kauppiaat tietysti etsivät viiniä janoiselle kansalle rajan toiselle puolelle. Ranskalaiset toivat mukanaan omia rypälelajikkeitaan, kuten Cabernet Sauvignon ja Merlot. Tässä kohtaa onkin mielenkiintoista tuoda esille, että Riojan ensimmäiset huomiota saaneet viinit olivat 100-prosenttisia Cabernet Sauvignoneja!
Ranskalaiset asettuivat erityisesti Riojan ja Navarran alueille, mutta viinibisneksen näkökulmasta Rioja selviytyi voittajana. Tähän löytyy looginen selitys. Nimittäin Riojassa sijaitsevaan Haron kaupunkiin oli valmis rautatieyhteys Bordeaux’sta eli Riojan viinejä saatiin helposti kuljetettua Ranskan markkinoille. Riojasta kuljetettiin junalla huimat noin 50 000 hehtolitraa kuukausittain Bordeaux’hon 1800-luvun loppupuolella. Espanjan viininviljely kukoisti, kunnes viinikirva rantautui Iberian niemimaalle. Köynnökset vartettiin amerikkalaisiin juurakoihin, ja viinikauppa selvisi melko nopeasti viinikirvan aiheuttamista tuhoista.
Valokuva Ramírez de la Piscinan viinitilalta menneiltä vuosilta
DO Riojan perustaminen vuonna 1926
Denominación de Origen (DO) eli alkuperäismerkittyjen viinien laatuluokka perustettiin vuonna 1926. Laatuluokitusta valvoo kullakin DO -alueella laaduntarkkailijaelin, Consejo Regulador. Rioja sai virallisen laatuluokituksen, DO Rioja, ensimmäisenä Espanjassa heti vuonna 1926. Vuosituhannen lopulla, tarkemmin ottaen vuonna 1991, Rioja nostettiin ylempään laatuluokkaan ja nykyään alue tunnetaan DOCa Rioja -nimellä. Lyhenne tulee sanoista Denominación de Origen Calificada. Riojan lisäksi ylempään DOCa -laatuluokkaan kuuluu tänä päivänä ainoastaan Priorat. Laatuluokkaan ei ole valtavan byrokratian vuoksi tunkua, olen ymmärtänyt käydessäni keskusteluja espanjalaisten enologien kanssa.
Tässä kohtaa on hyvä tuoda myös esille, että kansallinen laki turvasi Riojan viinien nimen, alkuperän ja etikettimerkinnät vuonna 1902.
Tempranillo on klassisen Riojan rypäleiden kuningatar
Riojassa on 14 hyväksyttyä rypälelajiketta. Näistä punaisia ovat Tempranillo, Garnacha Tinta, Graciano, Mazuelo (Cariñena tai Carignan) ja Maturana Tinta. Valkoisia lajikkeita ovat puolestaan Viura, Tempranillo Blanco, Malvasía, Garnacha Blanca, Maturana Blanca, Turruntés, Chardonnay, Sauvignon Blanc ja Verdejo. Vaikka sallittujen rypäleiden määrä on tuplaantunut noin 15 vuodessa, lähes 75 % Riojan viiniviljelmistä on Tempranilloa. Valkoisista lajikkeista viljellyin on Viura, joka tunnetaan myös Macabeo -nimellä. Eniten jalansijaa viime vuosina on saanut Tempranillo Blanco, mikä on syntynyt luonnollisen geneettisen muutoksen kautta punaisesta Tempranillosta ja ”löydytty” vuonna 1988. Viimeisin trendi on Garnacha Blanca, mistä varmasti saamme kuulla lähivuosina.
Tempranillo -köynnöksiä Ramírez de la Piscinan tarhoilla
Perinteiset Riojan punaviinit ovat Tempranillo -pohjaisia sekoitteita, joihin lisätään Garnachaa, Mazueloa (vertaa synonyymi Cariñena- eli Carignan -lajikkeelle) ja Gracianoa. Tänä päivänä useat tuottajat valmistavat myös 100 %:ia Tempranillo -viinejä. Kaiken kaikkiaan uuden tyylin viinit ovat usein hedelmäisempiä ja vähemmän tammitettuja kuin perinteiset Rioja -viinit. Onneksi, sillä klassinen Rioja -viini olikin helposti tammesta tunkkainen.
Gracianoa käytetään tyypillisesti huippuviineissä. Sitä viljeltiin aikoinaan paljon, mutta pienen sadon vuoksi se korvattiin monin paikoin satoisemmilla lajikkeilla. Graciano tuo viiniin väriä, haAppoja, aromaattisuutta ja kypsytyspotentiaalia eli rypälettä käytetään erityisesti Riojassa Gran Reserva -viineissä.
Suurin osa viineistä on vuosikertaviinejä, mutta myös vuosikerrattomia on markkinoilla. Tärkein jako eri viinien välille tehdään kypsytyksen mukaan, mutta myös maantieteelliset jaottelut kasvattavat merkitystään koko ajan.
Riojan klassinen jaottelu kypsytysluokkiin
Koska Rioja on nostettu DOCa -laatuluokkaan, sen alueella viinintuotantoa kontrolloidaan tarkemmin kuin muita viinialueita (pois lukien Priorat, joka myös kuuluu ylempään DOCa -laatuluokkaan). Tärkeimmät erot DO -alueisiin verrattuna on satomäärien pienentäminen ja pakollinen pullotus Riojan alueella. Myös viinien kypsytysajat ovat osittain tiukemmat kuin muualla Espanjassa:
Perinteisiä käymisastioita Bodegas Franco Españolas -bodegalla
Crianza -luokiteltuja punaviinejä tulee kypsyttää vähintään 24 kuukautta. Kun muualla Espanjassa Crianza -punaviinien kypsytysaika tammessa on vähintään 6 kuukautta, Riojassa (ja Navarrassa) se on 12 kuukautta.
Reserva -luokiteltuja punaviinejä tulee kypsyttää vähintään 36 kuukautta. Niitä tulee kypsyttää tästä ajasta vähintään 12 kuukautta tammitynnyreissä, joiden vetoisuuden yläraja on 330 litraa.
Gran Reserva -luokiteltuja punaviinejä tulee kypsyttää vähintään 60 kuukautta. Niitä tulee kypsyttää tästä ajasta vähintään 18 kuukautta tammitynnyreissä, joiden vetoisuuden yläraja on 330 litraa.
Tammitynnyreitä Rioja Vegan bodegalla
Jaottelu maantieteellisen sijainnin mukaan
Perinteisten kypsytysmerkintöjen lisäksi Riojan viinien etiketeistä löytyy kasvavassa määrin tietoa viljelyalueista:
Vinos de zona tarkoittaa suoraan suomennettuna alueviinejä. Viini voi saada ao. merkinnän, mikäli vähintään 85 % rypäleistä tulee yhdeltä alueelta eli joko Rioja Altasta, Alavesasta tai Orientalista.
Vinos de municipio puolestaan tarkoittaa, että vähintään 85 % viinin rypäleistä pitää tulla kylästä, missä viinitila sijaitsee – ja jonka nimi on esillä etiketissä. Loput 15 % viinin rypäleistä voi tulla lähikylistä.
Vuonna 2017 lisättiin Viñedos Singulares -merkintä. Viini, jonka rypäleet tulevat selkeästi määritellyltä yhdeltä palstalta, voi saada ao. merkinnän. Lisäksi köynnösten tulee olla vähintään 35-vuotiaita, rypäleet tulee poimia käsin ja niille asetetaan tarkemmat satorajoitteet kuin muille viineille. Näiden lisäksi viinin tulee läpäistä kaksi tasting -paneelia, ennen kuin se voi saada Viñedos Singulares -merkinnän.
Klassinen Rioja on palaamassa juurilleen
Riojassa on tänä päivänä 567 viinitilaa ja huimat 14 800 viininviljelijää! Viinitarhoja on yhteensä noin 66 000 hehtaaria ja alueelle onkin tyypillistä suuri määrä pienviljelijöitä, jotka myyvät satonsa isoille toimijoille. Riojassa on myös eniten tammitynnyreitä koko maailmassa!
Klassinen Rioja -viinityyli on vuosien saatossa vaihtunut raskaista, tammitetuista viineistä hedelmäisempään ja raikkaampaan suuntaan. Mielenkiintoinen noppitieto DOCa Rioja -sivustolta on, että Riojassa on eniten tammitynnyreitä koko maailmassa!
Riojassa on alettu yhä enemmän kääntää katsetta menneisyyteen. Rypäleiden alkuperä ja siis kasvupaikka on tullut entistä tärkeämmäksi ja etikettimerkinnöissä maantieteellisen sijainnin huomioiminen on trendikästä. Geneeristen yleisviinien lisäksi halutaan tuoda esille rypäleiden alkuperää ja niiden ainutkertaista kasvupaikkaa, mikroilmastoa. Paluu juurille näkyy myös muun muassa hiilihappokäymisellä valmistettujen viinien suosion kasvamiseen. Samalla tavalla kuin Ranskan Beaujolaisn’n nuoret viinit, myös Riojassa on perinteisesti valmistettu viiniä hiilihappokäymisellä (maceración carbónica). Hedelmäisenä rypäleenä Tempranillo on kuin tehty sitä varten.
Lopuksi tietysti myös muutama viinisuositus! Riojassa on 4 viinitilaa, jotka saavat käyttää nimessään viinialueen nimeä ”Rioja”. Tämä johtuu siitä, että tilat on perustettu ennen kuin Riojan DO -alue ja laadunvalvontaelin Consejo Regulador perustettiin. Meillä on Viiniateljeessa ilo edustaa näistä kahta viinitilaa: Bodegas Riojanas ja Rioja Vega. Molemmat ovat lisäksi yli 100-vuotiaita tiloja, joita Riojassa on tätä kirjoitettaessa 13.
Alla olevat viinit ovat molemmat Gran Reserva -luokiteltuja ja ne tulevat eri ala-alueilta: Monte Real on Rioja Altasta ja Rioja Vega Rioja Orientalista. Lisäksi tätä kirjoitettaessa molemmilta tiloilta on saatavilla vuosikerta 2015 eli niistä saa järjestettyä pienen vertailevan tastingin esimerkiksi illallisen yhteydessä.
Ja jos vierailet alueella, visiitti Logroñon kaupungin Calle Laurelin tapas -alueelle on ehdoton must! Siellä pääsee testaamaan paitsi upeita tapaksia, myös laajasti eri tuottajien viinejä. Tässä hieman esimakua Calle Laurelin tarjonnasta.
Monte Real Gran Reserva 2015
Vivahteikas & ryhdikäs Monte Real Gran Reserva on 100-prosenttinen Tempranillo Rioja Altasta. Gran Reserva -säädösten mukaisesti viiniä on kypsytetty vähintään 36 kuukautta tammessa (puolet ranskalaista ja puolet amerikkalaista tammea) ja 24 kuukautta pullossa ennen myyntiinlaskua.
Täyteläisellä viinillä on moniulotteinen bouquet, jossa yhdistyvät kauniisti kypsä tummamarjaisuus, mausteisuus sekä tammen tuoma paahteisuus ja hento nahka.
Monte Real -tuotesarja lanseerattiin jo lähes 100 vuotta sitten, 1930-luvulla. Huomiota herättävä burgundin pullo valittiin tuotesarjan kehittäneen ranskalaisen enologin kunniaksi.
Vivahteikas & ryhdikäs Rioja Vega Gran Reserva on sekoite Tempranilloa (75 %), Gracianoa (20 %) ja Mazueloa (5 %). Viiniä on kypsytetty Gran Reserva -kypsytysluokan mukaisesti vähintään 36 kuukautta amerikkalaisessa tammessa ja 24 kuukautta pullossa ennen myyntiinlaskua.
Viinin tyylikäs bouquet on upea yhdistelmä kypsää hedelmäisyyttä, mausteisuutta, hentoa lääkemäisyyttä ja paahteisuutta. Suussa viini on täyteläinen ja samettinen. Suosittelemme viinin dekantointia!
Viini on valittu useampaan kertaan DOCa Riojan institutionaaliseksi viiniksi eli paikallisten tuottajien yhdessä valitsemaksi, Gran Reserva -kypsytysluokan edustavimmaksi viiniksi. Näitä institutionaalisia viinejä tarjoillaan DOCa Riojan virallisissa tilaisuuksissa ja illallisilla.
Champagne Palmerin Vintage eli vuosikertasamppanja saa kesällä 2022 uuden nimen Grands Terroirs, millä halutaan tuoda paremmin esille samppanjan alkuperä Montagne de Reimsin Grand Cru- ja Premier Cru -tarhoilta. Tarkoituksena on paitsi viestiä Palmerin vuosikertasamppanjoiden korkeaa laatua ja tyyliä, myös mielikuvaa vuosikertasamppanjan alkuperästä eli viinitarhoilta; sieltä, missä kaikki saa alkunsa.
Mikäli et vielä tunne Palmerin vuosikertasamppanjoita, tervetuloa tutustumismatkalle Champagne Palmerin maailmaan! Vaikka nimi vaihtuu, tyyli ja laatu pysyvät samoina. Grands Terroirs on siis vain uusi nimi Palmerin vuosikertasamppanjalle.
Grands Terroirs – Montagne de Reimsin kasvuolosuhteiden ilmentymä
Champagne Palmer perustettiin vuonna 1947 ja alunperin se rekisteröitiin Société des Grands Terroirs de la Champagne -toiminimen alle. Nimellä korostetaan Champagnen mahtavia, “suuria” viljelymaita ja sen kasvuolosuhteita, ranskalaisittain terroirs.
Koska jo samppanjatalon perustajat olivat nimenomaan Montagne de Reimsin Grand Cru- ja Premier Cru -tarhojen viljelijöitä, Grands Terroirs oli luonnollinen valinta vuosikertasamppanjan nimeksi. Nimellä makusteltiin jo vuonna 2019, kun Champagne Palmer lanseerasi Grands Terroirs 2003 Magnumin. Tämä äärimmäisten sääolosuhteiden vuosikertasamppanja sai huippuarvostelut ja palkittiin muun muassa arvostetulla Chairman’s Trophy -palkinnolla The Champagne & Sparkling Wine World Championships (CSWWC) -kilpailussa vuonna 2019. Samppanjaan voit tutustua tästä linkistä.Uusi nimi Champagne Palmerin vuosikertasamppanjalle oli valmiina.
Vuonna 2022 Palmer täyttää 75 vuotta ja perustajiensa kunniaksi Palmer vaihtaa vuosikertasampppanjansa nimen ilmentämään rypäleiden alkuperää ja talon historiaa: Grands Terroirs. Samppanjan nimi ilmentää kaikin puolin Champagne Palmerin vuosikertasamppanjoiden alkuperää Montagne de Reimsin Grand Cru- ja Premier Cru -tarhoilta sekä perustajiensa käyttämää reseptiikkaa.
Vain parhaina vuosina
Champagne Palmer valmistaa vuosikertasamppanjoita vain parhaina vuosina. Vuosikertasamppanjan tulee ilmentää paitsi kyseisen vuoden ilmastollisia olosuhteita myös talon tyyliä. Se on sekoite Grand ja Premier Cru -tarhojen rypäleitä Montagne de Reimsista.
Chardonnay -rypäleet ovat peräisin Trépail’n ja Villers-Marmeryn Premier Cru -tarhoilta, Montage de Reimsista, mikä tunnetaan Pinot Noirin valta-alueena. Siellä Chardonnay on hyvin erilainen kuin Côtes de Blancin alueella: mineraalinen, muttei yhtä kalkkinen, runsaan hedelmäinen ja kermainen ennemmin kuin sitruksinen. Oman sinettinsä, pitkän elämän eliksiirin, tuo ripaus tammikypsytettyä Chardonnay -viiniä, mikä lisätään korkinvaihdon yhteydessä tasaamaan pullon vajaus ja määrittämään samppanjan makeusaste. Tästä liquer d’expédition -“cocktailista” voit lukea tarkemmin samppanjaa käsittelevästä blogikirjoituksestamme.
Pinot Noir -rypäleet ovat puolestaan peräisin Maillyn ja Verzenayn Grand Cru -palstoilta sekä Rilly-la-Montagnen, Ludes’n ja Chigny les Roses’n Premier Cru -tarhoilta. Nämä kaikki sijaitsevat Montagne de Reimsin alueella, mitä pidetään Pinot Noirin oppikirjamaisena viljelyalueena. Meunier -rypäleet ovat niin ikään peräisin Rilly-la-Montagnen, Ludes’n ja Chigny les Roses’n Premier Cru -tarhoilta.
Vuosikerrasta riippuen Chardonnayn ja Pinot Noirin osuus on noin 50 %. Meunier edustaa pienempää osaa samppanjasta ja sitä on keskimäärin 5-10 % samppanjasta.
Palmerilla ei ole kiire; samppanjat kypsyvät hitaasti ja varmasti
Champagne Palmer on erityisen tunnettu pitkistä kypsytysajoista, vanhoista vuosikerroista ja suurista pulloista. Talon tinkimättömän laadun filosofiaan kuuluu, että kaikki samppanjat pullokoosta riippumatta valmistetaan samppanjamenetelmällä ja varsinaisessa myyntipullossa.
Kypsytysaika riippuu paitsi samppanjasta, myös pullokoosta. Vuosikerta Magnum -samppanjaa kypsytetään sakkansa päällä noin 10 vuotta. Palmerilaisittain tämä on noin puolet pitempi aika kuin 0.75 litran pulloissa, joita kypsytetään keskimäärin 5 vuotta.
Vuosikertasamppanjat eivät siis mene käsi kädessä. Toisin sanoen, Magnum on aina vanhempaa vuosikertaa kuin litran “half magnum”.
Champagne Palmer loistaa vuodesta toiseen vuosikertasamppanjoiden kärkikastissa. Esimerkiksi Essi Avellanin luotsaamassa Fine Champagne Magazine & Tasting Bookissa Palmerin vuosikertasamppanja on useampaan kertaan valittu parhaimmaksi vuosikertasamppanjaksi.
Ympäristöystävällisyys ja kestävä kehitys stragisia arvoja
Ympäristöystävällisyys ja kestävä kehitys nostettiin Champagne Palmerin strategisiin arvoihin vuonna 2015, mistä lähtien talo on tehnyt töitä näiden tärkeiden arvojen eteen. Esimerkiksi Palmerin vuonna 2018 rakennettu uusi viinimö vastaa korkealle asetettuja ympäristöstandardeja. Vuonna 2021 Palmerin 415 hehtaarista jo 220 hehtaaria oli sertifioitu Haute Valeur Environmentalle -ympäristösertifikaatilla ja kunnianhimoisena tavoitteena on sertifioida kaikki viinitarhat vuoden 2023 loppuun mennessä.
Tämä Ranskassa virallinen ympäristösertifikaatti kertoo ympäristön ja biodiversiteetin eli luonnon monimuotoisuuden arvostamisesta sekä kestävän kehityksen mukaisesta viljelystä ja viinin valmistuksesta. Ranskan maatalousministeriössä lanseerattiin Haute Valeur Environmentalle -sertifioinnit vuonna 2012 ja kunnianhimoisena tavoitteena on, että kaikki Ranskan viljelymaa olisi sertifioitu vuoteen 2025 mennessä.
Grands Terroirs -vuosikertasamppanjoiden lahjalaatikoissa on myös otettu huomioon ympäristöystävällisyys. Nimittäin lahjapakkaukset on paitsi valmistettu 100-prosenttisesti FSC -sertifioitujen metsien kuidusta, ne ovat myös täysin kierrätettäviä, ja valmistettu paikallisesti. “Emme voi huomioida kestävän kehityksen arvoja pelkästään viinitarhoilla, vaan meidän on tuotava ne myös markkinoinnin ja myynnin puolelle”, toteaa Palmerin toimitusjohtaja, enologi Rémi Vervier.
QR -koodin kautta tarkemmat tuotetiedot
Palmerin samppanjoiden takaetiketeissä on qr -koodit, joiden kautta pääsee käsiksi tuotteen tarkempiin tietoihin. Se onnistuu helposti seuraavasti: skannaa qr -koodi ja kirjoita takaetiketistä löytyvä eränumero (L -kirjain ja sitä seuraava numerosarja) kenttään.
Tuotetiedoista löydät muun muassa seuraavat tiedot:
pullotuspäivä
korkinvaihdon päivämäärä
dosage eli korkinvaihdon yhteydessä lisätty sokeri
rypälelajikkeiden prosenttiosuudet
reserviviinien määrä
Palmer & Co. Grands Terroirs 2015
Samppanja on ulkonäöltään kirkas, hennon kullankeltainen. Samppanjan moniulotteisesta tuoksukentästä löytyy kypsän omenan, sitruksen ja kivisten hedelmien aromeja sekä eleganttia paahteisuutta, vaaleita kukkia ja mineraalisuutta. Kuiva, täyteläinen suutuntuma on pehmeän silkkinen ja sitä tasapainottavat ryhdikkäät hapot ja mineraalisuus. Kypsän sitruksen aromit ovat kauniisti tasapainossa briossin ja kuivattujen hedelmien kanssa. Kokonaisuus on harmoninen, elegantti ja uskomattoman raikas varustettuna pitkällä jälkimaulla.
Samppanja tulee Alkoon heinäkuun alkupuolella. Samppanja on pakattu eleganttiin, täysin kierrätettävään lahjalaatikkoon, mitä kuvittaa Montagne de Reimsin kartta.
Palmer & Co. Grands Terroirs Magnum 2012
Samppanja on ulkonäöltään kirkas, hennon kullankeltainen. Samppanjan upeasta aromimaailmasta löytyy kypsän sitruksen ja kuivattujen hedelmien aromeja sekä eleganttia paahteisuutta, hasselpähkinöitä, hunajaa sekä mineraalisia elementtejä. Kuiva, täyteläinen suutuntuma on pehmeän silkkinen ja sitä tasapainottavat ryhdikkäät hapot ja suolainen mineraalisuus. Kypsien sitrushedelmien ja kuivattujen hedelmien aromit ovat upeassa tasapainossa pitkän sakkakypsytyksen paahteisten aromien kanssa. Kokonaisuus on palmerilaisittain erittäin harmoninen ja elegantti.
Samppanja tulee Alkoon heinäkuun alkupuolella. Samppanja on pakattu eleganttiin, täysin kierrätettävään lahjalaatikkoon, mitä kuvittaa Montagne de Reimsin kartta.
Pääsimme toukokuussa Saksan ProWein -messuilla näkemään livenä uudet Grands Terroirs -pullot ja kyllähän ne olivat molemmat todella upeita! Odotamme kollegoideni kanssa innolla, että saamme uudet tuotteet esille myös Alkoon.
Aurinkoisia ja kuplivia kesäpäiviä toivotellen,
Sinun viinimestarisi
Päivi Eklund
Viinimestari, FM, KTM, yrittäjä (Viiniateljee ja BBWINES OY)
Alkuviini konseptina on äärimmäisen mielenkiintoinen, sillä se on kaikkea muuta kuin uusi keksintö. Itse asiassa alkuviini edustaa sitä, miten viiniä oli tapana valmistaa vuosisatojen ja -tuhansien aikana, ennen kuin tehotuotanto astui kuvioihin. Silti alkuviiniä pidetään tänä päivänä outona lintuna muiden, niin sanotusti normaaleina pitämiemme viinien joukossa. Alkuviini on kuin pisara valtameressä, kuten Master of Wine Isabelle Legeron tätä viinityyliä kuvaa osuvasti.
Mitä alkuviini oikein on? Pahimmallaan arvio voi olla karmaisevan luotaansa poistyöntävä kuten “samea väri ja maku kuin hamsterihäkin oljissa“. Parhaimmillaan alkuviiniä voidaan ylistää viehkeän kiehtovaksi yhdistelmäksi samettista tekstuuria, raikkautta ja moniulotteista, alati muuttuvaa aromimaailmaa.
Weingut Pflüger
Weingut Pflüger valmistaa viininsä alkuviinien periaatteiden mukaisesti, vaikka se ei myy viinejään alkuviineinä.
Alkuviinien tuottaminen on elämäntapa ja -filosofia. Viinit valmistetaan kuten ennen muinoin, ikiaikaisten valmistusmenetelmien tavoin käsityönä ja niiden valmistukseen puututaan mahdollisimman vähän. Viinitarhoja viljellään usein luomuperiaatteiden mukaisesti; alkuviinituottajien joukossa on myös biodynaamisten viinien valmistajia. Luonnon ja sen monimuotoisuuden kunnioittaminen kuuluvat oleellisesti alkuviinien filosofiaan.
VinNatur Associationin mukaan alkuviinien tuottaminen tarkoittaa maaperän, ympäristön ja sen luonnollisen elinkaaren kunnioittamista välttämällä vieras – ja lisäaineiden käyttöä niin viinitarhoilla kuin kellarissa.
Mitä on alkuviini?
Alkuviinien viljelyssä ja valmistuksessa huomioidaan usein seuraavat kriteerit:
Rypäleet viljellään luomu- ja tai biodynaamisen viljelyn mukaisesti
Rypäleet poimitaan käsin
Alkoholikäymisessä ei käytetä teollisia hiivoja, vaan niin sanottuja villihiivoja, joita löytyy paitsi rypäleiden kuorista myös viinitarhoilta
Malolaktista käymistä ei estetä (malolaktisella käymisellä tarkoitetaan niin sanottua toista alkoholikäymistä, minkä aikana kirpeät omenahapot muuttuvat pehmeiksi maitohapoiksi)
Viinejä ei kirkasteta
Viinejä ei pääsääntöisesti suodateta
Viineihin ei lisätä vieras- tai lisäaineita valmistusprosessin aikana. Osa tuottajista saattaa käyttää rikkidioksidia, jolloin sulfiittien määrä ei saa ylittää 50 mg / l.
Las Moradas de San Martín
Las Moradas de San Martínin viinitila sijaitsee Madridin Sierra de Gredosissa, 900 metrin korkeudessa merenpinnasta.
Alkuviinin vs. tavallinen viininvalmistus
Viinitarha on kaiken viininviljelyn perusta, sillä huonoista rypäleistä ei saada millään tehtyä hyvää viiniä. Tämä prinsiippi pätee, oli sitten kyse alkuviinistä tai modernista viininvalmistuksesta.
Siinä missä modernissa viininvalmistuksessa viinien käyminen saadaan aikaan kontrolloidusti teollisilla hiivoilla, säädetyssä lämpötilassa, alkuviinin valmistaja antaa luonnon hoitaa tehtävänsä. Viinirypäleiden kuoressa on nimittäin villihiivoja, jotka aloittavat spontaanisti käymisen.
Suurin osa alkuviinin tuottajista ei suodata tai kirkasta viinejään, kun taas osa on sitä mieltä, että luomukananmunien käyttö kirkastamisessa ei tee viinistä yhtään vähemmän ”natua”.
Moni alkuviinin valmistaja ei hyväksy rikkidioksidin (SO2) käyttöä viininvalmistuksen missään vaiheessa, mutta osa käyttää pientä määrää sulfiitteja pullotuksen yhteydessä epäpuhtauksien poistamista varten.
Koska alkuviinien tuottajat eivät käytä korjaavia tekniikoita (eli vieras- ja lisäaineita tarhoilla ja kellarissa), alkuviinit vaihtelevat hyvin paljon vuosikerrasta toiseen.
Punaviinin valmistus on perinteisempää kuin valkoviinin
Senda - vivahteikas alkuviini
Senda on luomusertifioitu ja vegaaninen alkuviini Espanjasta.
Punaisten alkuviinien valmistus ei eroa yhtä paljon ns. tavallisten punaviinien valmistuksesta, kun taas valkoiset alkuviinit valmistetaan hyvin eri tavalla kuin niiden vastaavat ns. tavalliset viinit. Käydään ensin läpi lyhyesti punaviinin valmistus. Punaviiniä valmistettaessa rypälekuoria, siemeniä ja joissain tapauksissa myös kantoja uutetaan rypälemehun kanssa. Näistä rypälemehuun uuttuu pigmentin eli värin lisäksi antioksidantteja ja tanniineja, jotka suojaavat rypälemehua hapettumiselta käymisen aikana.
Mikä sitten tekee punaisista alkuviineistä erilaisia ns. tavallisiin punaviineihin verrattuna? Kuten yllä listasimme, alkuviinit valmistetaan yleensä luomuviljellyistä ja tai biodynaamisista rypäleistä. Rypäleet poimitaan yleensä, kun ne ovat fenolisesti kypsiä eli kun rypäleen tanniinit ovat maukkaita (verrattuna raa’an rypäleen koviin ja kiristäviin tanniineihin; tähän tosin vaikuttaa rypälelajike eli toisten rypäleiden tanniinit ovat vihreämpiä luonnostaan kuin toisten). Rypäleiden kypsyysaste on merkittävässä roolissa, sillä alkuviinien filosofian mukaisesti esimerkiksi hillomaisia rypäleitä ei voi ”korjata” lisäämällä happoja. Alkoholikäymisen osalta punaiset rypäleet käytetään yhä useammin kokonaisina terttuina, minkä ansiosta viiniin saadaan enemmän tekstuuria, raikkautta ja kukkeita aromeja. Tämä tosin edellyttää rypäleen puisten osien kypsyyttä, kuten edellä todettiin. Mikäli punainen alkuviini halutaan kypsyttää tammessa, sen ei haluta hallitsevan viinin aromimaailmaa, joten tuottaja valitsee yleensä käytettyjä tammitynnyreitä, joiden tammi ei ole yhtä hallitseva kuin uusien tynnyreiden.
Hypättäessä valkoisten alkuviinien valmistukseen, noudatetaan samaa valmistusfilosofiaa kuin punaviinien valmistuksessa. Itse asiassa valkoviiniä valmistettiin tuhansien vuosien ajan samalla tavoin kuin punaviiniä, mutta tänä päivänä pääsääntöisesti valkoviini ei enää ole kuorikontaktissa rypälemehun kanssa ja kellarissa turvaudutaan esimerkiksi sulfiittien apuun suojaamaan viini hapettumiselta.
Valkoiseen alkuviiniin tutustuminen herättääkin helposti monenlaisia tunteita ja ajatuksia juuri erilaisuutensa pohjalta. Valkoiset alkuviinit ovat yleisesti sanottuna värimaailmaltaan tummempia, täyteläisempiä, vähemmän hapokkaita sekä kehittyneempiä ja moniulotteisempia aromimaailmansa osalta. Verrattuna tavallisiin valkoviineihin, valkoiset alkuviinit voivat maistua oksidoituneilta eli hapettuneilta. Tällöin niistä löytyy usein sherrymäisiä aromeja, olkisuutta tai pölyisyyttä.
Biodiversiteettiä eli luonnon monimuotoisuutta kunnioittavat tilat ottavat viinin valmistuksen sivutuotteet uusiokäyttöön
Miten alkuviinien tuotantoa valvotaan?
Isabel Galindo
Las Moradas de San Martínin enologi Isabel Galindo on yksi Sierra de Gredosin uuden aallon pioneereista.
Alkuviinien tuotannon vaiheissa näyttää yllä olevan mukaisesti olevan paljon eriäviä mielipiteitä, mutta mitä laki sanoo? Euroopan Unionissa ei ole edelleenkään tätä kirjoitettaessa alkuviinien tuotantoa säätelevää lainsäädäntöä. Niinpä tällä hetkellä asia ilmaistaan etikettimerkinnöin ja kuluttajan on luottaminen viinintuottajan sanaan, että kyseessä on alkuviini. Etiketissä voi lukea esimerkiksi ”natural wine” (alkuviini englanniksi) tai ”elaboración natural” (luonnonmukainen valmistus espanjaksi).
Tarpeesta saada raamit toiminnalleen, alkuviinien tuottajat ovat yhdistäneet voimiaan ja perustaneet omia yhdistyksiään. Esimerkiksi vuonna 2006 Italiassa perustettu VinNatur -yhdistykseen kuuluu tänä päivänä yli 180 viinitilaa 9 maasta. Yhdistyksen tarkoituksena on paitsi tuoda alkuviinin tuottajia yhteen, myös jakaa tietotaitoa ja tutkimustuloksia jäsenilleen, ja näin tehdä jäsenistä vahvempia ja yhdenmukaistaa heidän toimintojaan. Yhdistykset myös laativat jäsenistölleen sääntöjä, joiden puitteissa niiden tulee toimia. Esimerkiksi viininvalmistuksen kehdossa, Georgiassa, Natural Wine Association myöntää logonsa yhdistyksen jäsenien käyttöön niin etiketissä kuin muutoinkin, kunhan jäsenet sitoutuvat noudattamaan yhdistyksen sääntöjä.
Las Moradas de San Martín Senda - vivahteikas alkuviini Espanjasta
Las Moradas de San Martín -niminen bodega sijaitsee Sierra de Gredosin vuoristossa, Madridissa. Tarhoilla on viljelty Garnacha -rypälettä jo 1100-luvulta lähtien ja vanhat köynnökset kasvavat pensaina uusien istutusten seassa. Viinitarhat sijaitsevat äärimmäisen karuissa olosuhteissa 900 metrin korkeudessa merenpinnasta.
Tilalla on yhteensä 21 hehtaaria viinitarhoja, joita viljellään luomuperiaatteiden mukaisesti. Kaikki rypäleet poimitaan käsin. Viinit valmistetaan käsityönä ja niiden valmistukseen puututaan mahdollisimman vähän. Viinit luokitellaankin alkuviineiksi. Alkuviinien periaatteiden mukaisesti viinejä ei suodateta eikä kirkasteta.
Garnacha -viinitarha
Garnacha -rypäleet kasvavat äärimmäisen karuissa olosuhteissa noin 900 metrin korkeudessa merenpinnasta, Madridin Sierra de Gredos -vuoristossa.
Viini on ulkonäöltään syvän kirsikanpunainen. Sen aromimaailma muodostuu marjaisesta, kevyen rusinaisesta, paahteisen nahkeasta ja mausteisten aromien yhdistelmästä. Suutuntuma on melko täyteläinen kypsän tummamarjaisten, mansikkainen sekä hennon mausteinen ja orvokkinen. Nousevat hapot ovat tasapainossa hedelmäisyyden kanssa. Tanniinit ovat pehmeät, mutta ryhdikkäät. Tyylikkään mineraalinen. Jälkimaku on pitkä.
Senda on vivahteikas alkuviini, missä yhdistyvät raikkaus, runsaus ja silkkisyys. Se on luomusertifioitu ja vegaaninen alkuviini.
Tarinaa viinistä ja tuottajasta sekä ruokasuositukset voit lukea Viiniateljeen sivuilta.
Tässä oli tämän kertainen Viiniateljee -blogikirjoitus alkuviineistä. Toivottavasti viihdyit seurassani! Seuraavaksi tutustumme Unkarin Pannonhalman luostariviinitilaan, missä on valmistettu viiniä aina vuodesta 996 lähtien. Stay tuned!
Aurinkoisia kevättalven päiviä!
Sinun viinimestarisi,
Päivi Eklund
Viinimestari, FM, KTM, yrittäjä (Viiniateljee ja BBWINES OY)
Oranssiviini – unohda kaikki, mitä luulet tietäväsi viineistä
Oranssiviini on ollut viime vuodet hyvinkin trendikäs puheenaihe viinimaailmassa, mutta itse asiassa sen juuret ovat kaukana menneisyydessä. Menneiden aikojen valkoviini oli nykypäivän trendikästä oranssia viiniä, sillä valkoviiniä valmistettiin tuolloin samalla tavalla kuin punaviiniä eli rypälekuorien annettiin olla kontaktissa rypälemehun kanssa. Renessanssin maalauksissakin viini näyttäytyy usein pikemminkin oranssin värisenä ja ikääntyneenä kuin läpinäkyvänä ja kirkkaana.
Miten tätä värimaailmaltaan oranssin sävyistä viiniä sitten valmistetaan?
Oranssiviini saa värinsä kuorikontaktin ansiosta
Viinin väristä puhuttaessa on tärkeä tietää, että lähes kaikkien rypäleiden mehu on läpinäkyvää ja kirkasta. Viini saa värinsä siitä, kun rypälekuoria uutetaan eli maseroidaan rypälemehun kanssa. Kuten punaviiniä valmistettaessa, oranssiviinin valmistuksessa rypälekuoria, siemeniä ja joissain tapauksissa myös kantoja uutetaan rypälemehun kanssa. Näistä uuttuu rypälemehuun pigmentin eli värin lisäksi antioksidantteja ja tanniineja, jotka suojaavat rypälemehua hapettumiselta käymisen aikana. Tällä tavoin valkoviiniäkin valmistettiin tuhansien vuosien ajan, mutta pääsääntöisesti valkoviini ei enää tänä päivänä ole kuorikontaktissa rypälemehun kanssa lainkaan tai vain hyvin lyhyen aikaa.
Oranssiviinin kuorikontakti eli maserointi kestää muutamasta päivästä useampaan kuukauteen, joskus jopa vuosien ajan. Lopputuloksena on viini, jonka värimaailma vaihtelee keltaisesta oranssin eri sävyihin, meripihkaan ja jopa ruosteeseen.
Oranssiviinien väri vaihtelee keltaisesta oranssin eri sävyihin. Viinikategoria nimettiin värimaailmansa mukaisesti (vrt. orange wine englanniksi).
Viehkeitä, luonteikkaita ja gastronomisia viinejä
Kuorikontaktin ansiosta oranssiviini saa paljon muutakin kuin oranssin sävyisen värinsä. Ensikosketus oranssiviiniin on mitä luultavimmin mieleenpainuva ja makukokemus, josta on vaikea vetää yhtymäkohtia muihin viineihin. Oranssiviineissä nimittäin yhdistyvät viehkeästi punaviinin rakenne ja tekstuuri tanniinit mukaan lukien. Erityisesti viinien tanniinirakenne tekee niistä yllätyksellisiä. Oranssiviinien aromimaailma on myös intensiivisempi kuin valkoviineissä. Silmät peitettynä tai mustasta lasista maistettuna on erittäin hankala arvioida, mikä viini on kyseessä. Tämä toki tekee minkä viinin tahansa maistamisesta hankalaa.
Minkä kanssa oranssiviinejä sopii nautiskella? Oranssiviinit ovat pääosin gastronomisia viinejä, sillä ruoka pehmentää niiden tanniinirakennetta ja vahvistaa niiden aromimaailmaa. Esimerkiksi kovat kypsytetyt juustot, mausteiset padat ja pähkinäiset ruoat sopivat erityisen hyvin oranssien viinien makumaailmaan. Oranssiviinien luonne pääsee parhaiten esille, kun niitä nautitaan isoista viinilaseista. Nimittäin ne tarvitsevat paljon happea auetakseen ja tuodakseen koko persoonallisuutensa esille. Joskus viini tarvitsee reilusti enemmän aikaa, erityisesti jos on kyse alkuviinistä. Tärkeää on myös muistaa, että tarjoilulämpötila ei ole liian matala. Isabelle Legeron MW, joka muuten on Ranskan ensimmäinen naispuolinen master of wine, suosittelee käsittelemään oranssiviinejä pikemmin puna- kuin valkoviineinä.
Paluu menneisyyteen
Oranssiviinit lähestulkoon katosivat teollisen viininvalmistuksen tehtyä läpimurtonsa. Maailman on kiittäminen erityisesti slovenialaisia, joiden joukossa nämä isovanhemmilta lapsenlapsille periytyneet viininvalmistustekniikat säilyivät ja saivat uuden alun 1990-luvulla. Kyse onkin hyvin pitkälti vanhojen perinteiden elvyttämisestä – ja valjastamisesta käyttöön. Artesaanituotteet versus teollisesti valmistetut tuotteet ovat tuttuja monelta eri alalta. Ei tarvitse kuin miettiä esimerkiksi juustoja, joita valmistetaan niin käsityönä ikivanhoja perinteitä kunnioittaen kuin isolla volyymilla suurissa tehtaissa.
Oranssiviinin niin sanotusti klassisia valmistusalueita ovat esimeriksi Slovenia, Italian Friuli-Venezia-Giulian Collio sekä Georgia, joka ainakin muutama vuosi sitten oli maailman suurin oranssiviinin tuottaja. Kaukasuksella sijaitsevaa Georgiaa muuten pidetään nykytiedon mukaan viinin syntyalueena. Muita merkittäviä oranssiviinin tuottajia löytyy erityisesti Espanjasta, Sisiliasta ja Sveitsistä.
Oranssiviinien haasteet
Tänä päivänä oranssiviinejä on saatavilla jo huomattavasti laajemmalti ja alkuviinituottajien lisäksi moni tuottaja on tehnyt kokeiluja oranssiviinien saralla. Viinien saatavuus on siis myös huomattavasti laajempi kuin vielä muutamia vuosia sitten. Näin on myös oranssiviinien kirjo on huomattavasti suurempi. Erityisesti oranssin värin saaminen on haastavaa, jos lämpötilaa kontrolloidaan. Tiukimpien standardien mukaan oranssiviinin tuleekin käydä luonnonhiivoilla eikä käymisen lämpötilaa saa kontrolloida.
Oranssiviinejä kritisoidaan usein siitä, että ne maistuvat kaikki samalle. On kuitenkin huomattava, että samalla tavalla kuin muidenkin viinien kohdalla, oranssiviinin kokonaisuuteen vaikuttaa valmistustekniikan lisäksi käytetty rypälelajike ja terroir eli kasvupaikan erityispiirteet mukaan lukien maaperä ja ilmasto. Meidän valikoimissamme oleva Kamnik The Orange on tällä erää valmistettu Gewürztraminer -lajikkeesta. Aiempi vuosikerta oli puolestaan Pinot Grigio. Ensimmäistä kertaa uutta vuosikertaa maistettaessa makumuisto oli niin erilainen, että se oli jonkin asteinen sokki. Mietimme, että onko kyse ollenkaan samasta viinistä. Asia selvisi hyvin nopeasti, kun saimme tietää, että uusi vuosikerta oli valmistettu ihan eri lajikkeesta.
Entä mistä oranssiviini on saanut nimensä? Termiä käytti ensimmäisen kerran David Harvey -niminen brittiläinen viiniasiantuntija vuonna 2004. Hänen mukaansa tuolloin ei ollut standardoitua nimeä tälle viinikategorialle ja koska määritämme viinejä värien mukaan, tuntui selvältä kutsua tätä viinityyliä oranssiviiniksi (engl. orange wine).
Tutustu oranssiviiniin
The Orange on Château Kamnik -nimisen tilan käsialaa, mikä on ainakin tällä hetkellä Alkon ainoa viinitila Pohjois-Makedoniasta. Se on myös Pohjois-Makedonian palkituin viinitila! Viini on valmistettu Gewürztraminer -lajikkeesta. Rypälekuoria uutettiin noin 6 kuukauden ajan, jonka jälkeen viini kypsyi sakkansa päällä tammitynnyreissä 10 kuukautta.
Tuloksena on vivahteikas viini, jonka moniulotteisessa tuoksussa voi aistia kypsää aprikoosia, kumkvattia, mausteisia elementtejä, parfyymisuutta sekä hunajaa. Puolikuiva suutuntuma on niin ikään runsaan hedelmäinen, jota ryhdittävät nousevat hapot.
Tuotteen voit tilata Alkon verkkokaupasta tästä linkistä. Sen hinta on à 29,90 euroa.
Mikäli aihe alkoi kiinnostaa enemmän, tutustu esimerkiksi Alkon Tuomas Satokankaan kirjoittamaan artikkeliin oranssiviineistä. Tuomakseen tutustuin jo useampi vuosi sitten Grand Champagne Helsinki -messuilla ja hänen kanssaan saa aina hyvät keskustelut aikaiseksi viinin ja myös ruoan yhteydessä.
Tässä oli tämän kertainen Viiniateljee -blogikirjoitus oranssiviinistä. Toivottavasti viihdyit seurassani! Seuraavina aiheina ovat viinien varastointi ja tietysti loppuvuotta kohden kun mennään, esittelemme myös tulevan juhlakauden suositusviinejämme.
Tunnelmallista syksyn jatkoa – nyt jos koskaan on aika kaivaa kynttilät ja villasukat esiin!
Sinun viinimestarisi,
Päivi Eklund
Viinimestari, FM, KTM, yrittäjä (Viiniateljee ja BBWINES OY)
Toukokuussa 2021 kirjoitin cavasta, espanjalaisesta perinteisellä menetelmällä valmistetusta kuohuviinistä. Kirjoitukseen voit tutustua tästä linkistä. Tällä kertaa aiheena on niin ikään espanjalainen, samppanjamenetelmällä valmistettu kuohuviini, joka tunnetaan nimellä Corpinnat. Laatuluokitus on toistaiseksi melko tuntematon, joten se ansaitsee ehdottomasti oman kirjoituksensa Tiesitkö kuohuviinistä ? -sarjassa.
Espanjalaisena fanina olin heti innoissani, kun Torelló -niminen Corpinnat -tuottaja otti maahantuontiyritykseemme yhteyttä. Olin toki luokituksesta lukenut ja siihen kuuluvat tuottajat olivat suurelta osin entuudestaan tuttuja, mutta halusimme ehdottomasti päästä pieneen piiriin mukaan. Snobbailut sikseen, mutta piiri on melkoisen pieni, sillä Corpinnat -luokitus kattaa tällä erää vain 11 tuottajaa. Lähdetään tutustumaan luokitukseen tarkemmin! Ensin käydään läpi lyhyesti taustoja uuden luokituksen tarpeelle ja sen jälkeen päästää itse asiaan.
Tarve uudelle laatuluokitukselle
Cava -tuottajien riveissä oli kuohunut jo pitemmän aikaa. Markkinoita hallitsevat muutamat isot toimijat ja niiden suuret volyymit ja hintojen polkeminen eivät luonnollisestikaan miellytä kaikkia, ja ainakaan niitä, jotka keskittyvät tuotannossaan korkeaan laatuun. Sanna Pöyry kirjoittaa Viinilehden (3/2021) artikkelissa Myrsky kuohuviinilasissa – cava vai corpinnat?, että nykyisille Corpinnat -tuottajille ”ei jäänyt vaihtoehtoa, koska DO [Cava] ei neuvotteluista huolimatta sallinut Corpinnat -nimeä cava-pulloihin”. Erimielisyyksistä johtuen 9 tuottajaa jätti DO Cava -laatuluokituksen taakseen vuonna 2019. Viinilehden artikkelissa on kerrottu mielenkiintoisesti muutenkin Corpinnatin taustasta; kannattaa lukea!
Torellón perhe on viljellyt viiniköynnöksiä Penedèsin alueella jo vuodesta 1395. Kuva on Torellón viinitalon.
Uusi kuohuviiniluokitus ei syntynyt hetkessä. Ryhmä eli perustajajäsenet Gramona, Llopart, Nadal, Recaredo, Sabaté i Coca ja Torelló kokoontuivat yhdessä ensimmäistä kertaa tammikuussa 2015. Edellä mainitut tilat sekä Huguet-Can Feixes, Júlia Bernet ja Mas Candí erosivat DO Cava -laatuluokituksesta tammikuussa 2019. Silloin alkoi oman laatuluokituksen rakentaminen, mille haluttiin mahdollisimman tiukat säännöt. Arvojen keskiössä on alusta lähtien ollut laadukkaiden kuohuviinien valmistus Penedèsin alueen sydämessä, 100-prosenttisesti ekologisista, käsinpoimituista rypäleistä, jotka on vinifioitu etikettiin merkityllä viinitilalla. Myös perheellä ja perinteillä on merkittävä osansa, sillä kaikkien tilojen tulee olla perheomisteisia.
Corpinnatin perustajajäsenet kuvattuina vuonna 2018. Kuva on internetistä; alkuperäinen kuva on Corpinnatin sivustolta.
Kuohuviini Penedèsin sydämestä
Corpinnat on EU:hun rekisteröity, yksityinen luokitus. Sitä voidaan kutsua myös kollektiiviseksi brändiksi, joka tällä hetkellä kattaa yhteensä 11 tilaa (edellisessä kappaleessa mainittujen tilojen lisäksi Pardas ja Can Descregut) ja niiden perinteisellä menetelmällä valmistetut kuohuviinit. Corpinnatilla ei siis ole ainakaan toistaiseksi omaa laatuluokitustaan Espanjan virallisella viinikartalla.
Corpinnat -nimi tulee sanoista cor, pinna ja nat. Cor tarkoittaa sydäntä ja pinna on yhtä kuin Penédès eli alueen nimi latinaksi. Nat puolestaan tarkoittaa syntynyt. Corpinnat -sanan merkityksen voikin suomentaa syntynytPenedèsin sydämessä eli Corpinnat -kuohuviinit ovat peräisin suoraan Penedèsin sydämestä, Katalonian autonomiselta alueelta. Tässä kohtaa mainittakoon, että cavan sydänmaatahan on nimenomaan Penedèsin alue. Ja noin 95 % cavasta valmistetaan Katalonian alueella.
Siinä missä cavaa saa valmistaa kaikkiaan 7 provinssin alueella Espanjassa, Corpinnat -kuohuviinit voivat olla vain sydänmaalta eli Barcelonan provinssista. Alue kattaa yhteensä 39 kuntaa, joista 27 sijaitsee Alt Penedèsissä ja 7 sitä ympäröivissä kunnissa. Corpinnat kattaa tällä hetkellä yhteensä 997 km² alueen ja 22 966 hehtaaria viinitarhoja.
Corpinnat -kuohuviinejä saa valmistaa ainoastaan Penedèsin alueella, Kataloniassa, Koillis-Espanjassa. Vihreä, ympyröity alue oikeanpuoleisessa kartassa on Corpinnatin viljelyalue. Kartta kokonaisuudessaan kuvastaa Barcelonan provinssia. Kartta on Torelló -tilan esitteestä.
Tässä kartassa puolestaan nähdään vielä tarkemmin itse Corpinnat -alue. Tummalla reunustettu, vaaleanvihreä alue on Corpinnatin viljelyaluetta. Penedèsin alue on puolestaan rajattu vaaleankeltaisilla reunoilla. Cava -alue näkyy kartalla vihreänä. Kartta on ladattu Corpinnatin virallisilta sivuilta.
Perinteiset arvot ja laatu etunenässä
Laatuluokitukseen kuuluvien tilojen tulee olla perheomisteisia. Tilojen tulee olla luomusertifioituja ja rypäleet tulee poimia käsin. Rypäleitä saa ostaa Corpinnat -alueelta ja myös Cava -tuottajilta, jos nämä sijaitsevat vaaditulla alueella ja ovat luomusertifioituja. Rypäleiden ostoon vaaditaan kuitenkin pitkäjänteinen sopimuskumppanuus, jonka on tullut jatkua vähintään 3 vuoden ajan. Huomioitavaa on myös, että valmiin viinin ostaminen on kuitenkin kaikissa tapauksissa kiellettyä. Viinin tulee nimittäin olla 100-prosenttisesti valmistettu sillä tilalla, mikä on merkitty etikettiin tuottajaksi. Corpinnat -säännösten mukaan private label -viinien myyminen on kiellettyä.
Corpinnatin perusajatuksena on tuottaa laadukkaita tuotteita uniikissa mikroilmastossa ja perinteisistä rypäleistä. Corpinnatin valmistuksessa tulee käyttää vähintään 90 % seuraavia perinteisiä lajikkeita: Macabeo, Parellada ja Xarel-lo sekä Malvasía (joka tunnetaan myös nimellä Subirat Parent), punainen Garnacha (tinta), Monastrell, Sumoll ja Xarel-loVermell. Muita sallittuja rypäleitä ovat Malvasía de Sitges, Trepat, Chardonnay ja Pinot Noir. Näitä rypälelajikkeita saa käyttää maksimissaan 10 % blendistä.
Corpinnat -kuohuviinien vähimmäiskypsytysaika on pitempi kuin samppanjan
Corpinnatin tiukat säädökset ulottuvat viinitarhoilta myös itse viinimöön. Lähtökohtana on luomusertifiointi ja viinin valmistaminen omassa bodegassa. Rypälemehun ja valmiin viinin ostaminen on siis tiukasti kiellettyä. Pullot tulee uudelleen korkittaa viinitilalla ja niiden suljennassa tulee käyttää luonnonkorkkia ja metallilankaa. Sulfiitteja saa lisätä korkeintaan 90 mg / l. Uudelleen korkituksesta (eli dégorgementista) ja perinteisestä eli samppanjamenetelmästä voit lukea lisää samppanjaa käsittelevästä blogi -kirjoituksestani.
Torellón kellarit Can Martí -tilalla. Tila kypsyttää kuohuviinejään vähintään 24 kuukautta, mutta esimerkiksi Torelló Corpinnat Tradicional Brut Nature 2015 kuohuviiniä on kypsytetty huimat 60 kuukautta.
Laadusta kertovat myös pitkät sakkakypsytysajat, nimittäin Corpinnat -kuohuviinejä tulee kypsyttää vähintään 18 kuukautta sakkansa päällä. Tämä on siis jopa pitempi kuin samppanjan vähimmäiskypsytysaika, mikä on 15 kuukautta! Lisäksi tilan täytyy valmistaa vähintään 30 kuukautta ja vähintään 60 kuukautta kypsytettyä kuohuviinejä ”perus-Corpinnatin” lisäksi. Nämä vastaavat DO Cavan Reserva- ja Gran Reserva -nimikkeitä, mutta koska kyseiset kypsytysluokitukset on varattu DO-laatuluokitukselle, niitä ei saa käyttää Corpinnat -pullojen etiketeissä. Huomioitavaa on myös, että kaikkien kuohuviinien tulee olla vuosikerrallisia. Lisäksi etikettiin tulee merkitä korkin vaihdon (dégorgement) päivämäärä.
Vuosikerran merkitsemistä etikettiin perustellaan sillä, että alueen sääolosuhteet ovat hyvin samankaltaiset vuodesta toiseen. Corpinnatin viljelyalueella ilmasto on välimerellinen eli kesät ovat kuumia ja kuivia. Talvikausi on puolestaan kostea ja sateinen.
Corpinnatin tilannekatsaus hankalan vuoden 2020 jälkeen
Perinteiden ja kasvupaikan kunnioittaminen, korkea laatu ja tinkimätön työ oman sekä yhteisen brändin näkyvyyden kasvattamiseksi jatkuvat edelleen. Korona toi notkahduksen Corpinnat -kuohuviinien myyntiin, mikä selittyy osaltaan turistien puutteesta ja espanjalaisten ravintoloiden suluista, sillä lähes 80 % Corpinnat -kuohuviineistä myytiin vuonna 2020 Espanjassa (vientimaita oli vuonna 2020 yhteensä 55). Koronan lisäksi vuotta 2020 kuvastaa kasvuolojen haastavuus, sillä Corpinnat -alue kärsi vakavasta sienisairaudesta, mikä tunnetaan nimellä härmähome (mildew englanniksi). Torelló -tilan omistajan Paco de la Rosa Torellón mukaan tilanne oli pahin viimeiseen 100 vuoteen. Härmähomeen suuri esiintyminen selittyy tavallista suuremmilla vesisateilla ja itse asiassa vettä tuli runsaasti lokakuusta 2019 aina toukokuuhun 2020. Sato jäi vuonna 2020 pienemmäksi, joskin laatu luokiteltiin onneksi hyväksi.
Luvut ovat aina mielenkiintoisia ja tässä onkin kaksi myyntiä kuvastavaa vertailuparia. Corpinnat -kuohuviinejä myytiin vuonna 2020 yhteensä 1.7 miljoonaa pulloa, kun kokonaismyynti vuonna 2019 oli 2.2 miljoonaa pulloa. Euromäärät olivat vuonna 2020 yhteensä 16,8 miljoonaa euroa, kun eurot edellisvuonna eli 2019 ylsivät 20,7 miljoonaan euroon.
Kun matkustaminen oli vielä arkipäivää, Corpinnat -tiloille tehtiin vuonna 2019 yhteensä lähes 35 000 visiittiä. Perinteiset, tunnetut brändit sekä Corpinnatin tunnettuuden kasvaminen varmasti kiinnostavat jatkossakin vierailjoita, kunhan matkustaminen on taas turvallista. Vinkkivinkkinä, Corpinnat -tilat järjestävät kesäkuukausina (noin 15.6-15.8.) Corpinnat Festival of Gastronomy -nimellä kulkevia lounaita ja illallisia. Nämä tietysti nautitaan Corpinnat -tilojen tarkkaan valituissa ympäröistöissä. Ruoan valmistavat paikalliset, maineikkaat kokit ja ruoan kanssa tarjoillaan asiaankuuluvasti kyseessä olevan tilan Corpinnat -kuohuviinejä.
Torellón veljekset ja vetäjät, Paco ja Toni, Alt-Penedèsin maisemissa, Can Martí -tilalla. Kuva on Torellón viinitalon ottama.
Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?
Ainakaan toistaiseksi Corpinnatilla ei ole Espanjan viinilainsäädännössä hyväksyttyä statusta eli DO-luokitusta. Alkuperäisen 9 tuottajan ryhmittymään on liittynyt tähän mennessä 2 bodegaa eli Corpinnat muodostuu tällä hetkellä 11 tuottajasta. Corpinnat ei ole siis suljettu uusilta jäseniltä ja halukkaita, potentiaalisia jäseniä on tälläkin hetkellä. Toki omat haasteensa antavat Corpinnatin tiukat laatuvaatimukset sekä kahdenkertainen auditointi, joista toinen suoritetaan sadonkorjuun yhteydessä. Luokitukseen kuuluvat tilat muuten auditoidaan myös kerran vuodessa eli Corpinnatin jäsenet haluavat ylläpitää parasta mahdollista laatua! Corpinnatin viralliset webbisivut englanniksi löytyvät täältä.
Kysymyksiä on aiheuttanut myös kuluttajien reagointi tuottajien siirtymiseen laatuluokasta toiseen. Corpinnat -tuottajat eivät kuitenkaan ole tästä huolissaan, sillä tutkimusten mukaan harva kuluttaja lukee suurennuslasilla etikettimerkintöjä. Suurimmalle osalle kuluttajista on tärkeintä ostaa tutun tuottajan kuohuviiniä, oli laatuluokka sitten Cava tai Corpinnat.
Alkossa on jo kivasti tuotteita saatavilla, joskin on hyvä pitää mielessä, että 11 tuottajalta ei kauhean isoa repertuaaria saada. Vuonna 2020 Corpinnat -kuohuviinejä oli markkinoilla saatavilla yhteensä 62.
Tutustu Corpinnat -kuohuviiniin
Minulla on tietysti oma suosikki suositeltavana eli Torelló Corpinnat Tradicional Brut Nature Vintage. Se on sekoite Xarel-lo, Macabeo ja Parellada -rypäleitä ja sitä on kypsytetty sakkansa päällä 60 kuukautta ennen korkin vaihtoa. Brut Nature -tyyli on Torellón kuohuviineille ominainen ja tilan tuotannosta 70 % onkin kuohuviinejä, joihin ei ole lisätty lainkaan sokeria. Tästä kertoo etikettimerkintä Brut Nature. Kuohuviini on luomuperiaatteiden mukaisesti viljelty ja valmistettu, mutta virallinen luomusertifiointi tilalla on vuosikerrasta 2016 lähtien.
Kuohuviini on erittäin kuiva, keskitäyteläinen, sitruksinen, omenainen ja paahteinen. Se happorakenne on tuntuva ja kauniisti tasapainossa kermaisen rakenteen kanssa.
Tässä oli tämän kertainen Viiniateljee -blogikirjoitus Corpinnatista. Toivottavasti viihdyit seurassani! Seuraavaksi vuorossa on riistaviinisuositukset ja tulossa on juttua myös oranssiviinistä. Stay tuned!
Tunnelmallista alkusyksyä (pakko se on myöntää, että kesä alkaa olla ohi…),
Sinun viinimestarisi,
Päivi Eklund
Viinimestari, FM, KTM, yrittäjä (Viiniateljee ja BBWINES OY)
Palaa hakutuloksiin sulkemalla ikkuna yläkulmasta.
Sivustomme käyttää evästeitä toimivamman käyttökokemuksen varmistamiseksi. HYVÄKSYAsetuksetLue lisää
Manage consent
Privacy Overview
This website uses cookies to improve your experience while you navigate through the website. Out of these, the cookies that are categorized as necessary are stored on your browser as they are essential for the working of basic functionalities of the website. We also use third-party cookies that help us analyze and understand how you use this website. These cookies will be stored in your browser only with your consent. You also have the option to opt-out of these cookies. But opting out of some of these cookies may affect your browsing experience.
Necessary cookies are absolutely essential for the website to function properly. This category only includes cookies that ensures basic functionalities and security features of the website. These cookies do not store any personal information.
Any cookies that may not be particularly necessary for the website to function and is used specifically to collect user personal data via analytics, ads, other embedded contents are termed as non-necessary cookies. It is mandatory to procure user consent prior to running these cookies on your website.
Lämpimästi tervetuloa Viiniateljee-sivustolle!
Sivustollamme löydät tietoa viinivalikoimastamme ja sinun tulee olla täysi-ikäinen vieraillessasi sivustolla.
Varmista vielä tästä, oletko yli 18 -vuotias.
