• Tiesitkö kuohuviinistä? Cava, Espanjan vastine samppanjalle

    Espanjalla on aina erityinen paikka minun sydämessäni siellä viettämäni vaihto-oppilasvuoden ansiosta. Ja voisinpa sanoa, että espanjalaisella isälläni, Alfonsolla, on ollut myös vaikutusta viiniharrastukseni alkamiseen. Hän oli nimittäin sitä mieltä, että jos en joka ilta nauti hänen kanssaan pientä lasia viiniä, se on sen merkki, että minulla on koti-ikävä enkä viihdy heillä. Ja viihdyinhän minä!

    Tässä Viiniateljee -blogikirjoituksessa käsittelen cavaa eli espanjalaista, perinteisellä menetelmällä valmistettua kuohuviiniä. Perinteinen menetelmä on yhtä kuin samppanjamenetelmä ja se tarkoittaa sitä, että viini on käynyt toisen käymisen myyntipullossa. Ja tuon toisen käymisen sivutuotteena ovat syntyneet myös kuohuviinille ominaiset kuplat. Tarkempaa tietoa perinteisestä menetelmästä voit lukea viimekertaisesta kirjoituksestani, joka löytyy täältä.

    Kuka keksi cavan?

    Kirjoitusten mukaan nykyisen Espanjan alueella on valmistettu helmeilevää kuohuviiniä jo 1340-luvulla, mutta ajassa pitää mennä eteenpäin aina 1850-luvulle, jolloin sinnikkäät pioneerit Katalonian alueella alkoivat valmistaa tosissaan kuohuviiniä perinteisellä menetelmällä. Moni pitää ensimmäisenä virstanpylväänä vuotta 1872, jolloin Josep Raventós valmisti ensimmäisen kuohuviinin nykyään cavan päärypäleinä pidetyistä lajikkeista eli Macabeo, Parellada ja Xarel-lo. Kerron näistä tarkemmin alempana. Vuodesta 1872 kului vielä yli 100 vuotta, ennen kuin cava lähti kunnolla valloittamaan maailmaa.

    Toinen merkittävä vuosiluku cavalle oli vuosi 1986, jolloin Espanja liittyi Euroopan Unioniin. Cava -nimikettä oli aiemmin saanut käyttää mistä tahansa, Espanjan alueella valmistetusta kuohuviinistä, mutta EU -säännösten mukaan laatuluokitukselle piti luoda tarkat rajat. Cavan keskus oli jo tuolloin Katalonia ja siellä Penèdesissä sijaitseva Sant-Sadurní d’Anoian kaupunki ympäristöineen. Cavaa valmistettiin myös pienessä mittakaavassa muualla päin Espanjaa, joten nämä alueet laskettiin kuuluvaksi DO Cava -laatuluokitukseen. Kaikki muut kuohuviinit joutuivat tyytymään nimikkeeseen vino espumoso eli kuohuviini. Cava -nimike viittaa itsessään jo tietyillä alueilla, tietyin kriteerein, perinteisellä menetelmällä valmistettuun kuohuviiniin. Se ei siis vaadi kirjainlyhennettä DO (Denominación de Origen eli laatuviinialue) nimensä eteen, vaikka se kuuluukiin yhteen Espanjan 68 DO -alueesta.

    Pago de Tharsyksen 200 vuotta vanha cava eli maanalainen kellari, joka sijaitsee Requenassa, noin tunnin ajomatkan päässä Valenciasta.

    Cavan valmistusalueet uudistuksen alla

    Cavaa saa valmistaa yhteensä 7 alueella, mutta vuonna 2020 annetussa uudistusmallissa nämä viljelyalueet on niputettu 4 kategoriaan ja osittain alakategoriohin. Uusilla rajauksilla nimittäin halutaan tuoda tarkemmin kuohuviinin alkuperää esille. Tosin tässä kohtaa on mainittava, että maatalousministeriö ei ole vielä allekirjoittanut vuoden 2020 suurta cava -uudistusta. Joka tapauksessa uudistus esitellään mittavasti DO Cavan virallisella -sivustolla ja käsittelen cavan valmistusalueita alempana sen pohjalta.

    Uusia alueita on siis yhteensä 4 (suluissa olevat alueet viittaavat itsehallintoalueisiin, joiden alueella ne sijaitsevat): Comtats de Barcelona (Katalonia), Valle del Ebro (Rioja, Baskimaa, Navarra ja Aragonia), Viñedos de Almendralejo (Extremadura) ja Levante (Valencia).

    Comtats de Barcelona on cavan synnyinaluetta ja valmistuksen sydänmaata, missä valmistetaanoin 95 % cavasta. Katalonian itsehallintoalueella sijaitsevalla Comtats de Barcelonalla on 5 ala-aluetta: Serra de Mar, Valls d’Anoia, Conca del Gaià, Serra de Prades ja Pla de Ponent. Valle de Ebro on pohjoisinta cavan valmistusaluetta, joka sijaitsee Ebro -joen vaikutusalueella. Sen alle lasketaan kuuluvaksi Alto Ebro (osa Riojan ja Navarran itsehallintoalueita sekä Baskimaata) ja Valle del Cierzo (osa Aragonian itsehallintoaluetta). Viñedos de Almendralejo puolestaan sijaitsee Badajozin provinssissa, Madridista lounaaseen, Portugalin rajan tuntumassa. Alue kuuluu Extremaduran itsehallintoalueeseen, mikä on tunnetumpi ilmakuivatuista kinkuistaan kuin viineistään. Viimeisenä listalla on Levante, mikä kattaa itärannikolla sijaitsevan Valencian provinssin ja siellä Requenan vuoristokaupungin lähiympäristöineen.

    Cava on perinteisesti kolmen rypäleen kopla

    Cavan päärypälelajikkeet ovat Macabeo, Parellada ja Xarel-lo. Kukaan ei itse asiassa tiedä, miksi cavaa alettiin valmistaa näistä kolmesta lajikkeesta, mutta niillä jokaisella lajikkeella on oma paikkansa cavassa. Tosin ne eivät ole pakollisia. Esimerkiksi cava -tuottajamme Pago de Tharsys Requesta ei käytä cavoissaan Xarel-lo -rypälettä. Tästä voit tutustua Pago de Tharsyksen cavoihin, jotka ovat saatavilla Alkosta.

    Macabeo, joka tunnetaan myös nimellä Viura, tuo cavaan hedelmäisyyttä ja hentoa kukkeutta sekä kypsytyspotentiaalia. Parellada puolestaan tuo sekoitteeseen pehmeyttä ja kermaisuutta, tai pikemminkin kernimäisyyttä. Kernimäisyyden yhdistän isoäidin keittiön pöydän vanhaan vahakankaaseen. Mikäli cavassa on Parelladaa, nimenomaan tuo kernimäisyys paljastaa sokkotastingissa yleensä aina kuohuviinin olevan cavaa. Xarel-lo on yhtä kuin cavan selkäranka. Lisäksi se tuo kypsän hedelmäisten aromien rinnalle miellyttävää yrttimäisyyttä.

    Parellada -köynnöksiä Cavas Naveranin luomuviinitarhoilla Alt-Penèdesissä (kuva Cavas Naveran).

    Muita sallittuja rypälelajikkeita ovat Malvasía (tunnetaan myös nimellä Subirat Parent), mitä käytetään erityisesti puolimakeiden ja makeiden cavojen valmistuksessa, ja Chardonnay. Esimerkiksi Viiniateljeen valikoimissa olevassa Cava Naveran Brut Vintage -cavassa nimenomaan Chardonnay tuo tyylikästä kermaisuutta ja eleganssia blendiin. Rosee -cavan valmistuksessa puolestaan sallittuja lajikkeita ovat Garnacha, Monastrell, Pinot Noir ja Trepat. Pago de Tharsys Cava Millésime Rosé Reserva Brut on hieno esimerkki 100-prosenttisesta Garnachasta.

    Cava käy toisen käymisen myyntipullossa

    Cavaa siis valmistetaan samalla tavalla kuin samppanjaa eli se käy toisen käymisen myyntipullossa. Espanjalaisittain perinteistä menetelmää kutsutaan nimellä método tradicional. Kypsytysaika on huomattavasti lyhyempi kuin Champagnessa. Nimittäin cavan vähimmäiskypsytysaika sakkansa päällä (ranskalaisittain sur lie, espanjalaisittain sur lías) on 9 kk (kun se Champagnessa on 15 kk). Uuden luokituksen mukaan nuori, vähintään 9 kk sakkansa päällä kypsytetty cava tulisi kuulumaan nimekkeen cava de guarda (vapaasti suomennettuna kypsytetty cava) alle.

    Cava -pullot tanssitetaan käsin Pago de Tharsyksen kellareissa. Espanjaksi tanssitus tunnetaan nimellä removido (ranskaksi remuage). Kuva Pago de Tharsys.

    Ylempään laatuluokkaan kuuluvat cavat puolestaan esitetään kuuluvaksi cava de guarda superior -kategoriaan. Paitsi pitempi kypsytysaika, tämän luokituksen cavoille tulisi useita muitakin vaatimuksia. Näitä ovat viiniköynnösten ikä (vähintään 10 vuotta), luomuviljellyt rypäleet, rajoitettu satomäärä sekä vuosikerrallisuus. Nykyluokituksen mukaan Reserva -luokiteltua cavaa pitää kypsyttää vähintään 15 kk ja Gran Reserva Cavaa vähintään 30 kk sakkansa päällä.

    Uusin lisäys Cavan olemassa olevaan laatuluokitukseen on Cava de Paraje Calificado, millä viitataan tietyltä mikroilmastoltaan ja sijainniltaan erityislaatuiselta – ja pieneltä- alueelta- tulevaan cavaan. Oman kokemukseni pohjalta cava on yleensä parasta nuorena nautittuna. Reserva -cavoista löytyy lukuisia elegantteja esimerkkejä, mutta valitettavan usein Gran Reserva cavojen hedelmäisyys on lähtenyt jo laskemaan, kun tuotteet vasta saadaan myyntiin.

    Cavan tulevaisuuden näkymiä

    Ilmaston lämpeneminen on yksi cavan suurimpia uhkakuvia. Mikäli Espanjan pinnanmuodostus ei olisi niin vuoristoinen ja mikäli siellä ei olisi mesetaa eli keskisen Espanjan korkeaa tasankoa, mikä sijaitsee keskimäärin 600 metrin korkeudella merenpinnasta, suurin osa Espanjasta olisi aavikkoa. Kuuma ilmasto aiheuttaa myös sen, että sato per köynnös on huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi Italiassa tai Ranskassa. Monena vuonna Espanja on ollut maailman suurin viinintuottaja viiniköynnösten määrässä, mutta viinin valmistuksen mittarista tarkasteltuna vasta kolmantena. Laaturypäleitä viljelläänkin usein korkeammalla merenpinnasta sijaitsevilla tarhoilla.

    Pago de Tharsyksen perustajalla, Vicente Garcíalla on Valencian Requenassa pioneerin maine. Hän on kehittänyt alueella cavan valmistusta ja hänet on palkittu muun muassa vuoden enologi -tittelillä.

    Espanjalaiset suuret bodegat ovat jo vuosikausia polkeneet hintoja ja näin luoneet cavalle edullisen kuohuviinin maineen. Tämä aiheuttaa suuria ongelmia laatuun keskittyville tuottajille (ottamatta kantaa jättibodegojen hinta-laatuun), joiden tuotekustannuksia valtavien volyymeiden skaalaus ei pääse laskemaan. Valitettavasti törmään tähän tosiasiaan lähes joka kerta, kun espanjalainen cavaa tuottava bodega ottaa minuun yhteyttä. Vastalauseena vuosikymmeniä jatkuneelle hintojen polkemiselle yhdeksän cava -tuottajaa jätti DO Cava -laatuluokituksen taakseen vuonna 2019. Nämä tuottajat perustivat Corpinnat -nimisen luokituksen. Corpinnat ansaitsee oman kirjoituksensa, mutta mikäli kaipaat jo tässä kohtaa lisätietoa näistä huippu-kuohuviineistä, vieraile tällä sivustolla. Vuoden 2020 suurta cava -uudistusta voidaan pitää vastavetona Corpinnatille ja se varmasti tuokin kauan odotettuja ja tarpeellisia uudistuksia laatuluokkaan, kunhan se hyväksytään virallisesti.

    Oman lusikkansa soppaan tuo Proseccon kysynnän kasvu, mikä ylitti vuonna 2019 ensimmäistä kertaa cavan myynnin.

    Virallista tietoa cavasta löydät täältä DO Cava -sivustolta.

    Ja täältä löydät lisätietoa Viiniateljeen cavoista.

    Tässä vielä täsmävinkki äitienpäivään!

    Pago de Tharsys Cava Millésime Rosé Reserva Brut 2017 on luomuviljellyistä Garnacha -rypäleistä valmistettu vuosikertakuohuviini, mitä on kypsytetty sakkansa päällä 24 kk ennen korkinvaihtoa. Aromimaailmaltaan vadelmainen, metsämansikkainen ja hennon pähkinäinen cava sopii niin aperitiiviksi kuin monipuolisesti ruoan kanssa yhdistettäväksi. Lue suosituksemme täältä.

    Tässä oli tämän kertainen Viiniateljee -blogikirjoitus cavasta, mikä muuten tarkoittaa maanalaista kellaria. Toivottavasti viihdyit cavan maailmassa! Seuraava Tiesitkö kuohuviinistä? -postaus käsittelee Italian Proseccoa, joten palaathan linjoille!

    Cin cin eli kippis!

    Sinun viinimestarisi,

    Päivi

    Viinimestari, FM, KTM, yrittäjä (Viiniateljee ja BBWINES OY)

  • Tiesitkö kuohuviinistä? Samppanja, kuohuviinien kuningas

    Kevään juhlien ja kuohuviinien sesongin lähestyessä Viiniateljee -blogi starttaa kuohuviinikoulun, joka kulkee nimellä Tiesitkö kuohuviinistä?. Minä eli Päivi Eklund, viinimestarisi, käyn läpi eri maiden ja alueiden kuohuviinejä. Starttaamme matkaan samppanjalla tai ranskalaisittain champagnella ja siitä jatkamme tällä erää cavaan ja proseccoon. Hyppää kyytiin!

    Viileän ilmaston tyylikkäät lajikkeet

    Champagne sijaitsee Ranskan pohjoisosassa noin 150 km Pariisista koilliseen. Sen tärkeimmät viinikeskukset ovat Reims, missä muuten Ranskan kuninkaat aikanaan kruunattiin, sekä Epernay ja Aÿ. Alueella vallitsee mannerilmasto: talvet ovat kylmiä ja kosteita, ja kesät lämpimiä. Syksyn viileät sateet aiheuttavat voimakkaita vaihteluita vuosikertojen välillä ja sen vuoksi innokkaat harrastajat seuraavat tarkkaan vuosikerta-arvosteluja. Vaikka samppanja -nimikettä käytetään edelleen melko laajasti, se on lailla varattu vain ja ainoastaan tiettyille alueille Champagnen maakunnassa ja siellä valmistetuille, tarkat kriteerit täyttäville kuohuviineille.

    Champagnen maaperä on kalkkikivimaata, ikiaikaista merenpohjaa, jota kutsutaan Kimmeridge -nimellä ja joka sisältää runsaasti fossiileja. Tässä maaperässä viihtyvät erityisen hyvin samppanjan päärypälelajikkeet eli punaiset Pinot Noir ja Meunier sekä valkoinen Chardonnay. Kalkkikivimaa antaa leimansa samppanjalle ja tuo niihin muun muassa mineraalisuutta.

    Simpukkafossiili viinitarhalla Ranskan Bourgognessa, missä on myös Kimmeridgen fossiilipitoista kalkkikivimaaperää. Kuva on muuten meidän ikimuistoiselta viinimestarireissulta vuodelta 2006!

    Muita rypäleitä ovat muun muassa Arbane, Petit Meslier, Pinot Blanc, Gamay ja Pinot Gris. Näillä ei kuitenkaan ole vastaavaa kaupallista merkitystä, vaan ne ovat lähinnä vanhoja köynnöksiä, mitkä on aikanaan istutettu viinitarhoihin.

    Samppanjamenetelmä, perinteinen menetelmä… Rakkaalla lapsella on monta nimeä

    Samppanjan valmistus on saanut ominaispiirteensä vuosisatojen saatossa. Valmistukselle on tyypillistä kaksi käymisvaihetta, joista toinen tapahtuu pullossa. Samppanjan valmistusmenetelmää kutsutaan nimikkeillä méthode champenoise (samppanjamenetelmä) ja méthode traditionelle (perinteinen menetelmä). Pelkkä champagne -merkintä etiketissä rittää kertomaan, että kyse on aidosta, perinteisellä menetelmällä valmistetusta, Champagnen alueen kuohuviinistä.

    Ensimmäinen käyminen tapahtuu yleensä ruostumattomissa terästankeissa.

    Sekoittaminen eli assemblage: Samppanjanvalmistuksen vaativin vaihe. Sekoitetaan eri kylien ja palstojen viinejä sekä eri rypälelajikkeista valmistettuja viinejä. Assemblagen takana on munkki Dom Pérignon, joka eli vuosina 1638-1715.

    Toinen käyminen: sekoitukseen valittujen viinien joukkoon lisätään sekoitus, liquer de tirage, joka sisältää mm. alueen viiniä, ruokosokeria ja hiivaa. Viinit pullotetaan lopullisiin pulloihinsa (mutta suljetaan väliaikaisella korkilla). Liquer de tiragen ansiosta alkaa toinen käyminen eli pullokäyminen, jonka ansiosta samppanjaan syntyy hiilidioksidia. Pullot siirretään vaakatasoon, sur lattes, kellariin, ja viini saa käydä kaikessa rauhassa. Toinen käyminen kestää yleensä muutamasta viikosta noin kolmeen kuukauteen. Osa tuottajista jättää pullot kyljelleen ja samppanjan kypsymään sakkansa päällä (sur lie) jopa vuosiksi. Minimikypsytysaika on 15 kuukautta, mutta suurin osa laatutietoisista tuottajista kypsyttää vakiosamppanjaansa vähintään 36 kk. Vuosikerta-samppanjan minimikypsytysaika on myös 36 kk, mutta suurin osa laatutietoisista tuottajista kypsyttää vakiosamppanjaansa vähintään 36 kk.

    Samppanjapullot kypsymässä vasemmalla sur lattes ja oikealla pulloja tanssituspöydällä Champagne Palmerin kalkkikivikellareissa, Reimsissä (kuva Champagne Palmer).

    Tanssituspöydän takana Madame Clicquot

    Tanssitus eli rémuage on vaihe, jossa pulloja käännetään määräajoin, kunnes ne ovat pystyssä korkit alaspäin. Tämä vaihe on yleensä nykyään automatisoitu eli käsityö on vaihtunut gyropaletti -nimisen koneen tekemään työhön. Se tekee kellarimestarin 8-10 viikon työn 1-2 viikossa. Tanssituksen ansiosta toisessa käymisessä syntynyt sakka valuu kruunukorkkiin. Tanssituksen jälkeen viini voidaan jättää kypsymään pystyasentoon, sur point, hiivasakan päälle. Tanssituspulpetin kehitteli muuten 1800-luvun alkupuolella Madame Clicquot apureineen. Madame Clicquot tunnetaan paremmin nimellä Veuve (leskirouva) Clicquot.

    Kun kypsytys päättyy, pullo on valmiina ylösalaisin korkivaihtoon, joka tunnetaan nimellä dégorgement.

    Tässä kuvassa on käynnissä Mathusalem -pullon dégorgement à la volée eli korkinvaihto “ilmassa”. Suurten pullojen valmistus on käsityötä Champagne Palmerilla, tanssitus mukaan lukien (kuva Champagne Palmer).

    Korkinvaihdon yhteydessä syntyvä vajaus täytetään samalla sampanjalla (täysin kuivat samppanjat) tai yhdistettynä liquer d’expedition -nimiseen liuokseen, joka sisältää sokeria.

    Samppanjan monet tyylit

    Samppanjaa on useita eri tyylejä, joista tunnetuin tai ainakin yleisin on NV eli non vintage eli vakiosamppanja. Se on samppanjatalojen käyntikortti, jonka tyyli ja maku pyritään säilyttämään vuodesta toiseen samanlaisina. Blanc de Blanc -samppanjan valmistuksessa on käytetty ainoastaan Chardonnayta eli valkoisia rypäleitä. Blanc de Noirin valmistuksessa puolestaan käytetään ainoastaan tummia rypäleitä. Roseesamppanja valmistetaan yleensä lisäämällä viimeisessä sekoitusvaiheessa samppanjaan 8–20 % punaviiniä. Se voidaan valmistaa myös kuten roseeviinit eli uuttamalla rypälekuoria rypälemehussa halutun ajan.

    Champagne Palmerin Vintage Collection -sarjaan kuuluu vanhoja, erittäin rajallisesti saatavilla olevia vuosikertoja, joita pääsee parhaiten maistamaan Grand Champagne Helsinki -tapahtumassa, kun olosuhteet taas sallivat (kuva, Champagne Palmer).

    Brut Nature -samppanjaan (mikä tunnetaan myös Pas Dosé– ja Dosage Zéro -nimillä) ei ole lisätty lainkaan sokeria eli siinä on ainoastaan luontainen sokeripitoisuus, mikä on yleensä noin 3 g / l. Millésime eli vuosikertasamppanja valmistetaan vain erittäin hyvinä vuosina ja vain kyseisen satovuoden rypäleistä. Tarkoituksena on kuvastaa satovuoden piirteitä. R.D. eli Récemment Dégorgé eli myöhään korkitettu samppanjalla viitataan samppanjaan, joka on saanut levätä pitkään sakkansa päällä. Tämän tyylin edustajat ovat lanseeraushetkellä hyvin nuorekkaita ja jopa freesejä juuri sen ansiosta, että niiden korkki on vastikään vaihdettu. Luksus- tai Prestige -samppanjaa valmistetaan vain erinomaisten vuosikertojen viineistä ja yleensä ao. samppanjoissa on vuosikertamerkintä. Pullokypsytys sakan päällä noin 7 vuotta.

    Täältä pääset tutustumaan Viiniateljee -blogin postaukseen Champagne Palmerista.

    Viimeisimmät viralliset, Comité Champagnen, tilastot ovat vuodelta 2019. Silloin tätä kuninkaitten kuohuviiniä valmistettiin kaikkiaan lähes 302 miljoonaa pulloa.

    Miksi samppanja on niin kallista?

    Miksi sitten samppanja maksaa niin paljon? Yllä oleva samppanjan valmistusprosessi ja pitkät kypsytysajat varmasti saavat jo ajatuksia heräämään.

    Oman osansa tuo kallis maa, mikä on viimeistä, mahdollista piirtoa myöten viljelty. Tässä pieni esimerkki hinnoista: maahantuomamme Michel Genet’n nykyinen vetäjä Vincent hankki ensimmäisen hehtaarinsa vain 19-vuotiaana, isänsä avustamana 1980-luvulla. Tuolloin palsta maksoi 1.6 miljoonaa frangia, kun nykyään yksi hehtaari maksaa keskimäärin 1.7 miljoonaa euroa, luonnollisesti sijainnista riippuen. Champagnen alueelle on tyypillistä, että viljelyomistukset ovat pieniä ja pienet myyvät rypäleensä suurille. Champagnessa on jopa 16 100 viljelijää, jotka omistavat suurimman osan viinitarhoista. He puolestaan myyvät rypäleet samppanjataloille (joita on noin 360), jotka hallitsevat noin 80 % samppanjanmyynnistä.

    Champagne Palmerin Grand Cru -viinitarhoja eli kaikkein korkeammalle arvostettuja viinitarhoja Maillyssa, Montagne de Reimsissä (kuva Champagne Palmer).

    Viime aikojen uutisointi suurta osaa Ranskan laatuviinialueista ruoskineesta hallasta ovat myös huolestuttavia, sillä pahimpien arvioiden mukaan jopa 80 % sadosta on menetetty. Luonnonoikuille kukaan ei voi mitään, mutta tämä menetys tulee varmasti näkymään samppanjoiden hinnoissa.

    Stay tuned – Viiniateljee -blogissa seuraavaksi

    Tässä oli lyhyt infopaketti samppanjasta ja Viiniateljeen ensimmäinen Tiesitkö kuohuviinistä -postaus. Vielä olisi niin paljon kerrottavaa, mutta ehkäpä minä luovun perfektionismista ja jätän hengähdystilaa ennen seuraavaa postausta. Viiniateljee -blogi käsittelee seuraavaksi cavaa, espanjalaisten perinteisellä menetelmällä valmistettua kuohuviiniä. Tulethan takaisin <3

    Virallista tietoa samppanjasta löydät Comité Champagnen sivuilta.

    Ja täältä löydät lisätietoa Viiniateljeen Palmerin samppanjoista.

    Ja Alkon verkkokauppaan pääset tästä.

    Nautintoja kuplien kera!

    Sinun viinimestarisi,

    Päivi

    Viinimestari, FM, KTM, yrittäjä (Viiniateljee ja BBWINES OY)

2

Lämpimästi tervetuloa Viiniateljee-sivustolle!

Sivustollamme löydät tietoa viinivalikoimastamme ja sinun tulee olla täysi-ikäinen vieraillessasi sivustolla. Varmista vielä tästä, oletko yli 18 -vuotias.