• Tiesitkö kuohuviinistä? Corpinnat -kuohuviinit, Katalonian lahja laatutietoisille kuluttajille

    Toukokuussa 2021 kirjoitin cavasta, espanjalaisesta perinteisellä menetelmällä valmistetusta kuohuviinistä. Kirjoitukseen voit tutustua tästä linkistä. Tällä kertaa aiheena on niin ikään espanjalainen, samppanjamenetelmällä valmistettu kuohuviini, joka tunnetaan nimellä Corpinnat. Laatuluokitus on toistaiseksi melko tuntematon, joten se ansaitsee ehdottomasti oman kirjoituksensa Tiesitkö kuohuviinistä ? -sarjassa.

    Espanjalaisena fanina olin heti innoissani, kun Torelló -niminen Corpinnat -tuottaja otti maahantuontiyritykseemme yhteyttä. Olin toki luokituksesta lukenut ja siihen kuuluvat tuottajat olivat suurelta osin entuudestaan tuttuja, mutta halusimme ehdottomasti päästä pieneen piiriin mukaan. Snobbailut sikseen, mutta piiri on melkoisen pieni, sillä Corpinnat -luokitus kattaa tällä erää vain 11 tuottajaa. Lähdetään tutustumaan luokitukseen tarkemmin! Ensin käydään läpi lyhyesti taustoja uuden luokituksen tarpeelle ja sen jälkeen päästää itse asiaan.

    Tarve uudelle laatuluokitukselle

    Cava -tuottajien riveissä oli kuohunut jo pitemmän aikaa. Markkinoita hallitsevat muutamat isot toimijat ja niiden suuret volyymit ja hintojen polkeminen eivät luonnollisestikaan miellytä kaikkia, ja ainakaan niitä, jotka keskittyvät tuotannossaan korkeaan laatuun. Sanna Pöyry kirjoittaa Viinilehden (3/2021) artikkelissa Myrsky kuohuviinilasissa – cava vai corpinnat?, että nykyisille Corpinnat -tuottajille ”ei jäänyt vaihtoehtoa, koska DO [Cava] ei neuvotteluista huolimatta sallinut Corpinnat -nimeä cava-pulloihin”. Erimielisyyksistä johtuen 9 tuottajaa jätti DO Cava -laatuluokituksen taakseen vuonna 2019. Viinilehden artikkelissa on kerrottu mielenkiintoisesti muutenkin Corpinnatin taustasta; kannattaa lukea!

    Torellón perhe on viljellyt viiniköynnöksiä Penedèsin alueella jo vuodesta 1395. Kuva on Torellón viinitalon.

    Uusi kuohuviiniluokitus ei syntynyt hetkessä. Ryhmä eli perustajajäsenet Gramona, Llopart, Nadal, Recaredo, Sabaté i Coca ja Torelló kokoontuivat yhdessä ensimmäistä kertaa tammikuussa 2015. Edellä mainitut tilat sekä Huguet-Can Feixes, Júlia Bernet ja Mas Candí erosivat DO Cava -laatuluokituksesta tammikuussa 2019. Silloin alkoi oman laatuluokituksen rakentaminen, mille haluttiin mahdollisimman tiukat säännöt. Arvojen keskiössä on alusta lähtien ollut laadukkaiden kuohuviinien valmistus Penedèsin alueen sydämessä, 100-prosenttisesti ekologisista, käsinpoimituista rypäleistä, jotka on vinifioitu etikettiin merkityllä viinitilalla. Myös perheellä ja perinteillä on merkittävä osansa, sillä kaikkien tilojen tulee olla perheomisteisia.

    Corpinnatin perustajajäsenet kuvattuina vuonna 2018. Kuva on internetistä; alkuperäinen kuva on Corpinnatin sivustolta.

    Kuohuviini Penedèsin sydämestä

    Corpinnat on EU:hun rekisteröity, yksityinen luokitus. Sitä voidaan kutsua myös kollektiiviseksi brändiksi, joka tällä hetkellä kattaa yhteensä 11 tilaa (edellisessä kappaleessa mainittujen tilojen lisäksi Pardas ja Can Descregut) ja niiden perinteisellä menetelmällä valmistetut kuohuviinit. Corpinnatilla ei siis ole ainakaan toistaiseksi omaa laatuluokitustaan Espanjan virallisella viinikartalla.

    Corpinnat -nimi tulee sanoista cor, pinna ja nat. Cor tarkoittaa sydäntä ja pinna on yhtä kuin Penédès eli alueen nimi latinaksi. Nat puolestaan tarkoittaa syntynyt. Corpinnat -sanan merkityksen voikin suomentaa syntynyt Penedèsin sydämessä eli Corpinnat -kuohuviinit ovat peräisin suoraan Penedèsin sydämestä, Katalonian autonomiselta alueelta. Tässä kohtaa mainittakoon, että cavan sydänmaatahan on nimenomaan Penedèsin alue. Ja noin 95 % cavasta valmistetaan Katalonian alueella.

    Siinä missä cavaa saa valmistaa kaikkiaan 7 provinssin alueella Espanjassa, Corpinnat -kuohuviinit voivat olla vain sydänmaalta eli Barcelonan provinssista. Alue kattaa yhteensä 39 kuntaa, joista 27 sijaitsee Alt Penedèsissä ja 7 sitä ympäröivissä kunnissa. Corpinnat kattaa tällä hetkellä yhteensä 997 km² alueen ja 22 966 hehtaaria viinitarhoja.

    Corpinnat -kuohuviinejä saa valmistaa ainoastaan Penedèsin alueella, Kataloniassa, Koillis-Espanjassa. Vihreä, ympyröity alue oikeanpuoleisessa kartassa on Corpinnatin viljelyalue. Kartta kokonaisuudessaan kuvastaa Barcelonan provinssia. Kartta on Torelló -tilan esitteestä.
    Tässä kartassa puolestaan nähdään vielä tarkemmin itse Corpinnat -alue. Tummalla reunustettu, vaaleanvihreä alue on Corpinnatin viljelyaluetta. Penedèsin alue on puolestaan rajattu vaaleankeltaisilla reunoilla. Cava -alue näkyy kartalla vihreänä. Kartta on ladattu Corpinnatin virallisilta sivuilta.

    Perinteiset arvot ja laatu etunenässä

    Laatuluokitukseen kuuluvien tilojen tulee olla perheomisteisia. Tilojen tulee olla luomusertifioituja ja rypäleet tulee poimia käsin. Rypäleitä saa ostaa Corpinnat -alueelta ja myös Cava -tuottajilta, jos nämä sijaitsevat vaaditulla alueella ja ovat luomusertifioituja. Rypäleiden ostoon vaaditaan kuitenkin pitkäjänteinen sopimuskumppanuus, jonka on tullut jatkua vähintään 3 vuoden ajan. Huomioitavaa on myös, että valmiin viinin ostaminen on kuitenkin kaikissa tapauksissa kiellettyä. Viinin tulee nimittäin olla 100-prosenttisesti valmistettu sillä tilalla, mikä on merkitty etikettiin tuottajaksi. Corpinnat -säännösten mukaan private label -viinien myyminen on kiellettyä.

    Corpinnatin perusajatuksena on tuottaa laadukkaita tuotteita uniikissa mikroilmastossa ja perinteisistä rypäleistä. Corpinnatin valmistuksessa tulee käyttää vähintään 90 % seuraavia perinteisiä lajikkeita: Macabeo, Parellada ja Xarel-lo sekä Malvasía (joka tunnetaan myös nimellä Subirat Parent), punainen Garnacha (tinta), Monastrell, Sumoll ja Xarel-loVermell. Muita sallittuja rypäleitä ovat Malvasía de Sitges, Trepat, Chardonnay ja Pinot Noir. Näitä rypälelajikkeita saa käyttää maksimissaan 10 % blendistä.

    Corpinnat -kuohuviinien vähimmäiskypsytysaika on pitempi kuin samppanjan

    Corpinnatin tiukat säädökset ulottuvat viinitarhoilta myös itse viinimöön. Lähtökohtana on luomusertifiointi ja viinin valmistaminen omassa bodegassa. Rypälemehun ja valmiin viinin ostaminen on siis tiukasti kiellettyä. Pullot tulee uudelleen korkittaa viinitilalla ja niiden suljennassa tulee käyttää luonnonkorkkia ja metallilankaa. Sulfiitteja saa lisätä korkeintaan 90 mg / l. Uudelleen korkituksesta (eli dégorgementista) ja perinteisestä eli samppanjamenetelmästä voit lukea lisää samppanjaa käsittelevästä blogi -kirjoituksestani.

    Torellón kellarit Can Martí -tilalla. Tila kypsyttää kuohuviinejään vähintään 24 kuukautta, mutta esimerkiksi Torelló Corpinnat Tradicional Brut Nature 2015 kuohuviiniä on kypsytetty huimat 60 kuukautta.

    Laadusta kertovat myös pitkät sakkakypsytysajat, nimittäin Corpinnat -kuohuviinejä tulee kypsyttää vähintään 18 kuukautta sakkansa päällä. Tämä on siis jopa pitempi kuin samppanjan vähimmäiskypsytysaika, mikä on 15 kuukautta! Lisäksi tilan täytyy valmistaa vähintään 30 kuukautta ja vähintään 60 kuukautta kypsytettyä kuohuviinejä ”perus-Corpinnatin” lisäksi. Nämä vastaavat DO Cavan Reserva- ja Gran Reserva -nimikkeitä, mutta koska kyseiset kypsytysluokitukset on varattu DO-laatuluokitukselle, niitä ei saa käyttää Corpinnat -pullojen etiketeissä. Huomioitavaa on myös, että kaikkien kuohuviinien tulee olla vuosikerrallisia. Lisäksi etikettiin tulee merkitä korkin vaihdon (dégorgement) päivämäärä.

    Vuosikerran merkitsemistä etikettiin perustellaan sillä, että alueen sääolosuhteet ovat hyvin samankaltaiset vuodesta toiseen. Corpinnatin viljelyalueella ilmasto on välimerellinen eli kesät ovat kuumia ja kuivia. Talvikausi on puolestaan kostea ja sateinen.

    Corpinnatin tilannekatsaus hankalan vuoden 2020 jälkeen

    Perinteiden ja kasvupaikan kunnioittaminen, korkea laatu ja tinkimätön työ oman sekä yhteisen brändin näkyvyyden kasvattamiseksi jatkuvat edelleen. Korona toi notkahduksen Corpinnat -kuohuviinien myyntiin, mikä selittyy osaltaan turistien puutteesta ja espanjalaisten ravintoloiden suluista, sillä lähes 80 % Corpinnat -kuohuviineistä myytiin vuonna 2020 Espanjassa (vientimaita oli vuonna 2020 yhteensä 55). Koronan lisäksi vuotta 2020 kuvastaa kasvuolojen haastavuus, sillä Corpinnat -alue kärsi vakavasta sienisairaudesta, mikä tunnetaan nimellä härmähome (mildew englanniksi). Torelló -tilan omistajan Paco de la Rosa Torellón mukaan tilanne oli pahin viimeiseen 100 vuoteen. Härmähomeen suuri esiintyminen selittyy tavallista suuremmilla vesisateilla ja itse asiassa vettä tuli runsaasti lokakuusta 2019 aina toukokuuhun 2020. Sato jäi vuonna 2020 pienemmäksi, joskin laatu luokiteltiin onneksi hyväksi.

    Luvut ovat aina mielenkiintoisia ja tässä onkin kaksi myyntiä kuvastavaa vertailuparia. Corpinnat -kuohuviinejä myytiin vuonna 2020 yhteensä 1.7 miljoonaa pulloa, kun kokonaismyynti vuonna 2019 oli 2.2 miljoonaa pulloa. Euromäärät olivat vuonna 2020 yhteensä 16,8 miljoonaa euroa, kun eurot edellisvuonna eli 2019 ylsivät 20,7 miljoonaan euroon.

    Kun matkustaminen oli vielä arkipäivää, Corpinnat -tiloille tehtiin vuonna 2019 yhteensä lähes 35 000 visiittiä. Perinteiset, tunnetut brändit sekä Corpinnatin tunnettuuden kasvaminen varmasti kiinnostavat jatkossakin vierailjoita, kunhan matkustaminen on taas turvallista. Vinkkivinkkinä, Corpinnat -tilat järjestävät kesäkuukausina (noin 15.6-15.8.) Corpinnat Festival of Gastronomy -nimellä kulkevia lounaita ja illallisia. Nämä tietysti nautitaan Corpinnat -tilojen tarkkaan valituissa ympäröistöissä. Ruoan valmistavat paikalliset, maineikkaat kokit ja ruoan kanssa tarjoillaan asiaankuuluvasti kyseessä olevan tilan Corpinnat -kuohuviinejä.

    Torellón veljekset ja vetäjät, Paco ja Toni, Alt-Penedèsin maisemissa, Can Martí -tilalla. Kuva on Torellón viinitalon ottama.

    Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

    Ainakaan toistaiseksi Corpinnatilla ei ole Espanjan viinilainsäädännössä hyväksyttyä statusta eli DO-luokitusta. Alkuperäisen 9 tuottajan ryhmittymään on liittynyt tähän mennessä 2 bodegaa eli Corpinnat muodostuu tällä hetkellä 11 tuottajasta. Corpinnat ei ole siis suljettu uusilta jäseniltä ja halukkaita, potentiaalisia jäseniä on tälläkin hetkellä. Toki omat haasteensa antavat Corpinnatin tiukat laatuvaatimukset sekä kahdenkertainen auditointi, joista toinen suoritetaan sadonkorjuun yhteydessä. Luokitukseen kuuluvat tilat muuten auditoidaan myös kerran vuodessa eli Corpinnatin jäsenet haluavat ylläpitää parasta mahdollista laatua! Corpinnatin viralliset webbisivut englanniksi löytyvät täältä.

    Kysymyksiä on aiheuttanut myös kuluttajien reagointi tuottajien siirtymiseen laatuluokasta toiseen. Corpinnat -tuottajat eivät kuitenkaan ole tästä huolissaan, sillä tutkimusten mukaan harva kuluttaja lukee suurennuslasilla etikettimerkintöjä. Suurimmalle osalle kuluttajista on tärkeintä ostaa tutun tuottajan kuohuviiniä, oli laatuluokka sitten Cava tai Corpinnat.

    Alkossa on jo kivasti tuotteita saatavilla, joskin on hyvä pitää mielessä, että 11 tuottajalta ei kauhean isoa repertuaaria saada. Vuonna 2020 Corpinnat -kuohuviinejä oli markkinoilla saatavilla yhteensä 62.

    Tutustu Corpinnat -kuohuviiniin

    Minulla on tietysti oma suosikki suositeltavana eli Torelló Corpinnat Tradicional Brut Nature Vintage. Se on sekoite Xarel-lo, Macabeo ja Parellada -rypäleitä ja sitä on kypsytetty sakkansa päällä 60 kuukautta ennen korkin vaihtoa. Brut Nature -tyyli on Torellón kuohuviineille ominainen ja tilan tuotannosta 70 % onkin kuohuviinejä, joihin ei ole lisätty lainkaan sokeria. Tästä kertoo etikettimerkintä Brut Nature. Kuohuviini on luomuperiaatteiden mukaisesti viljelty ja valmistettu, mutta virallinen luomusertifiointi tilalla on vuosikerrasta 2016 lähtien.

    Kuohuviini on erittäin kuiva, keskitäyteläinen, sitruksinen, omenainen ja paahteinen. Se happorakenne on tuntuva ja kauniisti tasapainossa kermaisen rakenteen kanssa.

    Lue lisää viinistä ja sen tuottajasta täältä.

    Tuotteen voit tilata Alkon verkkokaupasta tästä linkistä. Sen hinta on à 27,90 euroa.

    Tässä oli tämän kertainen Viiniateljee -blogikirjoitus Corpinnatista. Toivottavasti viihdyit seurassani! Seuraavaksi vuorossa on riistaviinisuositukset ja tulossa on juttua myös oranssiviinistä. Stay tuned!

    Tunnelmallista alkusyksyä (pakko se on myöntää, että kesä alkaa olla ohi…),

    Sinun viinimestarisi,

    Päivi Eklund

    Viinimestari, FM, KTM, yrittäjä (Viiniateljee ja BBWINES OY)

  • Grillikausi on kuumimmillaan!

    Kesägrilliin voi keksiä innovatiivisesti uusia herkkuja ja vain oikeastaan vain mielikuvitus on rajana! Tässä muutama viinivinkki eri makuyhdistelmien pariksi.

    Klassikkojen klassikko! Savuisten ja BBQ-tyylisten lihojen kanssa on tammitynnyreissä kypsytetty punaviini varma valinta

    Beefsteak-sarja: Beefsteak Club Reservé (24,99€), Beefsteak Club Shiraz (14,99€), Beefsteak Club Malbec (10,99€), Beefsteak Mini Malbec (3,99€)
    Hedonist Shiraz (24,99€) on biodynaaminen luomuviini

    Savustetulle lihalle tai pippuriselle marinadille, toimivat parhaiten Uuden-maailman viinit. Lämpötila, korkeuserot sekä niukka vesimäärä luovat viinistä mehevän ja tanniinisen – tammikypsytys tuo viinille luonnetta joka kestää savuisimmat ja pippurisimmatkin mausteet. Erityisesti argentiinalaiset malbecit sekä australialaiset shirazit on suosittu yhdistelmä savustettuihin makuihin tänä kesänä.

    Beefsteak viinit löydät täältä ja Hedonistista voit lukea lisää täältä

    Kokonaisena paistetut lihat sekä klassiset mausteet ja yrtit

    Kokonaisena grillatusta lihasta saa näyttävän kattauksen ja pitkään hautunut liha on takuuvarmasti mehevä sekä pehmeä. Klassisiin mustapippuriin ja yrtteihin yhdistettynä keskitäyteläinen punaviini sopii parhaiten. 

    Erityisesti makutyypin marjaisa & raikas-tyypin viinit ovat hyviä! Katse Alkossa kannattaa ohjata klassisiin maihin: yrttisiin mausteisiin sopii perinteiset ranskalaiset punaviinit, tomaattisiin annoksiin italialaiset – jos viinin valitseminen pihville aiheuttaa tuskaa kannattaa muistaa muistaa seuraava: alue/maa josta annos saa inspiraationsa toimii useimmissa tapauksissa yhdistää myös kyseisen alueen viiniin.

    Pientalon Herkkusuut testasivat marjaisia viinejä Beef Wellingtonin pariksi, katso lisää täältä
    (Kuva: alkuperäinen artikkeli, Maru Lemmetty)

    Pehmeitä punaviinejä kesän tunnelmointiin ovat muun muassa: Guerrieri Rizzardi Pojega Valpollicella Ripasso Superiore (19,99€), Château Maucoil Châteauneuf-du-Pape Tradition (39,98€) ja Girl with a Pearl Earring (11,69€)

    Vaaleat lihat – valkoviinit ja rosét viilentävät kesähelteellä

    Uskaliaimmat kokeilevat vaalealle grillilihalle oranssia viiniä ja rosé-kuohuviinit ovat täydellisiä karamellisoituun possuun. Grillattu possu ja rosé kuohuviini – takuuvarma yllätyselementti myös vieraille.

    Kanalle tai vaalealle lihalle tarjoiltu viini kannattaa pohtia lisukkeiden kautta: kanasalaatti eri variaation sopii ihanasti hieman hapokkaan, kukkaisen ja sitruksisen rosén kanssa, kun taas grillatulle kanalle kannattaa yhdistää vivahteikas ja ryhdikäs – makutyypin valkoviini. Guerrieri Rizzardi Keya Chiaretto Rose (14,99€) on täydellinen kanasalaatille, Pago de Tharsys Millesime Rosé (19,99€) taas rasvaisimmille ja paistetuille annoksille.

    Kuplivista roséet ovat monikäyttöisimpiä: aina grillatusta lihasta marjaisiin jälkiruokiin!

    Grillatut vihannekset ja salaatit

    Kevyemmät viinit ja raikkaat rieslingit toimivat aina kasviksille, sekä tietysti ovat myös useimpien mieleen. Biodynaaminen luomu riesling, Pflüger Durkheim Riesling (19,99€) on aina varma valinta! Kaaleille, parsalle ja sitruunalle kannattaa valita klassinen sauvignon blanc taikka chardonnay. Mikäli kasvikset tarjoillaan juuston tai pähkinöiden kanssa voi annokseen yhdistää myös kevyemmän punaviinin. Annoksiin joissa on munakoisoa, tomaattia ja juustoa on italialaiset punaviinit ehdoton valinta!

    Parsalle tietysti on aina myös klassinen suosikki – samppanja! Champagne Palmer

    Grillatut kalat & äyriäiset

    Varaslähdön rapusesonkiin voi ottaa grillaamalla äyriäisiä – klassisille mausteille suosittelemme samppanjaa ja tulisempiin versiohin rosét antavat tarpeeksi vastusta.

    Hyvin suolaisiin kalaruokiin kannattaa valita valkoviini joka on miellyttävän makea, tämä tasapainottaa kokonaisuutta. Varmista, että valkoviini tarjoillaan hyvin jäähdytettynä, ideaali tarjoilulämpötila makealle viinille 8-10°C.

    The Great Wave Sauvignon Blanc ja Pflüger Durkheimer Riesling (Kuva: pientalon herkkusuut ja Maru Lemmetty)

    Ja kansallissuosikkiin, savukaloihin (varsinkin lohi) kannattaa yhdistää kupliva samppanja taikka kuiva sauvignon blanc kuten The Great Wave Sauvignon Blanc (13,99€).

    Makeat grilliherkut 

    Vain mielikuvitus asettaa rajat sille, mitä grilliin voidaan laittaa. Maissin tai hedelmien, kuten persikoiden ja ananasten, grillaus voi olla vain menestys. Näissä on hyvä muistaa, että viinin tulee olla hieman makeampi kuin mitä tarjoiltu ruoka. Makea kuohuviini tuo eleganttia tunnelmaa ja kesäisen fiiliksen! Kuohuviinistä kannattaa etsiä myös samoja elementtejä kuin itse ruuasta: sitrusta, päärynää, trooppisia hedelmiä, kesän marjat tai vaaleat kukat. Cava Naveran Vintage Brut (16,90€) on kuin tehty makeille herkuille yhdistettäväksi!

    Extra: Sadepäivän lohturuokaa:

    Sateisena päivänä kannattaa luottaa kermaisiin makuihin: paras valinta on kuiva, keskitäyteläinen ja kukkainen hedelmäinen valkoviini Enaten Gewürstraminer (19,98€) on täydellinen kukkakaalille taikka kermaiseen sipulipastaan.

    Enate Gewürstraminer on ihanan kukkainen ja samalla ryhdikäs kuiva valkoviini

    Aurinkoista kesää kaikille!

  • Tiesitkö kuohuviinistä? Prosecco, Pohjois-Italian trendikäs kuohuviini

    Prosecco on Pohjois-Italian hedelmäinen helmi, mikä on saavuttanut runsaasti menestystä ympäri maailman. Päärynäiset, omenaiset, hennon kukkeat ja raikkaat kuohuviinit sopivat niin aperitiiviksi, seurusteluun kuin ruoan kanssa nautittavaksi. Maailmalla prosecco on ollut trendikäs jo pitkään ja viime vuosina se on valloittanut myös suomalaisten sydämet.

    Tässä Viiniateljee -blogikirjoituksessa käsittelen proseccoa eli italialaista, tankkikäymismenetelmällä valmistettua kuohuviiniä. Prosecco on työn ulkopuolella tullut minulle parhaiten tutuksi ulkomaan messumatkoilla, työn lomassa tehtyjen shoppailukierrosten “välipalana”. Mies on kiltisti seurannut mukana, kun ostosten lomassa on nautittu lasit saatavilla olevaa kuohuviiniä, mikä yleensä aina on ollut proseccoa. Näillä proseccoilla ei tosin ole mitään tekemistä ylemmän laatuluokan Conegliano Valdobbiadene Superiore proseccojen kanssa, joista huokuu eleganttius ja jotka parhaassa tapauksessa ilmentävät kasvuympäristöään eli terroiria. Mutta mitä prosecco oikein on ja miten se on valmistettu?

    Prosecco muutospaineiden alla

    Aloittaessani viinimestariopinnot vuonna 2005, proseccosta puhuttaessa viitattiin niin kuohuviinityyliin kuin rypäleeseen. Mainittakoon tässä kohtaa, että Pohjois-Italiassa, Friuli Venezia Giuliassa on Prosecco -niminen kylä, joka on antanut nimensä kuohuviinille. Aina vuoteen 2009 asti prosecco -nimi viittasi kuohuviinityylin – ja kylän- lisäksi siis myös rypäleeseen. Proseccon valmistusta ei ollut rajattu mihinkään maantieteelliseen alueeseen eli sitä sai valmistaa Italiassa ja periaatteessa missä päin maailmaa tahansa. Tämä kasvoi ongelmaksi, kun uuden maailman viinimaat alkoivat valmistaa omia prosecco -kuohuviinejään ja tuoda niitä eurooppalaisille markkinoille. Italialaiset halusivat suojata kuohuviininsä alkuperän ja alkoivat kiireesti muuttaa viinilakiaan. Syy nimenmuutokseen oli siis puhtaasti kaupallinen ja protektionistinen.

    Prosecco -nimi varattiin pelkästään tuotantoalueelle, missä tätä keveää ja keskihapokasta kuohuviiniä saa valmistaa, ja rypäle sai uuden nimen: Glera. Näin turvattiin proseccon säilyminen italialaisena kuohuviininä. Glera on itsessään on melko neutraali lajike, jolle tyypillisiä aromeja ovat omena, päärynä ja vaaleat kukat. Mikäli haluat tietää enemmän Glerasta tai pikemminkin Glera -lajikkeista, suosittelen tutustumaan Viinilehden artikkeliin 3/2021, missä käsitellään Gleraa yksityiskohtaisesti. Artikkelin pääset lukemaan tästä.

    Missä proseccoa tänä päivänä sitten saa valmistaa?

    Proseccon tuotantoalueet sijaitsevat Friuli Venezia Giulian alueella (tarkennuksena Gorizian, Pordenonen, Triesten ja Udinen provinsseissa) ja Veneton alueella Koillis-Italiassa (tarkennuksena Bellunon, Paduan, Trevison, Venicen ja Vicenzan provinsseissa). DOC Prosecco on yleinen laatuluokka ja rypäleet voivat tulla mistä tahansa sallitulta alueelta.

    Proseccoa valmistetaan Pohjois-Italiassa Friuli Venezia Giulian ja Veneton alueella. Kuva Beniamino Maschio.

    Kun siirrytään rajatummalle alueelle, etikettiin merkitään Prosecco DOC Treviso tai Prosecco DOC Trieste, jos sekä rypäleet, viinin valmistus ja pullotus tapahtuvat ao. alueilla. Valdobbiadenen ja Coneglianon kylien ympäröimät jyrkät rinteet kuuluvat proseccon tuotannon sydänmaahan, ja näistä raaka-aineista valmistetut kuohuviinit nostettiin vuonna 2009 ylempään laatuluokkaan eli DOCG Prosecco di Conegliano Valdobbiadene Superiore. Samana vuonna myös Asolo nostettiin ylempään DOCG -laatuluokkaan.

    Arvostetuimmat proseccot tulevat rinteillä kasvavista köynnöksistä. Kuva Rebuli.

    Prosecco Superiorella viitataan klassisen, sydänmaan viljelyalueisiin ja merkintä löytyy DOCG -luokiteltujen viinien etiketistä. Muualla Italiassa usein käytetään nimitystä classico klassisesta, perinteisestä tuotantoalueesta, mutta se ei sovi proseccon yhteyteen, sillä classico -sana kuuluu kiinteästi perinteiseen eli samppanjamenetelmään.

    Conegliano Valdobbiadenen alueella on yhteensä 43 cruta, joita kutsutaan Rive -nimellä. Näiden tarhojen rypäleistä valmistetaan proseccon huiput ja niissä on nähtävissä myös niin sanottua terroir -ajattelua eli tuottajat pohtivat kunnianhimoisesti viinitarhojensa mikroilmastoa ja maaperää. Parhaista parhaimmat proseccot tulevat Cartizze -nimisen jyrkän kukkulan rinteiltä ja näiden eleganttien proseccojen etiketistä löytyy merkintä Cartizze.

    Prosecco valmistetaan tankkikäymismenetelmällä

    Prosecco valmistetaan tankkikäymismenetelmällä (tunnetaan myös nimellä Charmat Method, Cuve Close ja Martinotti Method) eli toinen käyminen tapahtuu pullon sijaan suurissa terästankeissa. Proseccoa ei siis ole valmistettu samppanjamenetelmällä kuten esimerkiksi samppanja ja cava. Tarkempaa tietoa perinteisestä menetelmästä voit lukea samppanjaa käsittelevästä kirjoituksestani, joka löytyy täältä.

    Glera -rypäleitä Rebulin viinitarhoilla.

    Tankkikäymismenetelmässä perusviini, sokeria ja hiivaa sekä kirkastusainetta siirretään suuriin painetankkeihin, jotka suljetaan huolellisesti. Tankeista käytetään nimitystä autoklaavi. Käyminen alkaa uudestaan hiivan syödessä sokeria. Alkoholikäymisen sivutuotteena syntyvä hiilidioksidi liukenee viiniin ja tällöin siis kuohuviini saa kuplansa. Proseccon kuplat eivät kuitenkaan ole yhtä runsaita, pieniä ja pitkäkestoisia kuin samppanjamenetelmällä valmistetuissa kuohuviineissä. Proseccossa on painetta keskimäärin noin 3,5 baria (minimipaine 3,0 baria), kun taas se samppanjassa on noin 6,0 baria. Proseccoa ei siis kannata lähteä avaamaan sapelilla.

    Toinen käyminen kestää keskimäärin noin 30 päivää. Käyminen saadaan lopetettua laskemalla lämpötilaa, jolloin hiiva lopettaa toimintansa ja kuolee. Osa tuottajista jättää valmiin viinin sakkansa päälle (sur lie) kypsymään muutamaksi kuukaudeksi. Lopuksi kuohuviinistä suodatetaan pois kuolleet hiivasolut. Tämän jälkeen sen sokeriaste määritellään ja valmis kuohuviini pullotetaan suoraan tankista, paineen alla, jotta kuplat saadaan paremmin säilymään. Tässä kohtaa on hyvä tuoda esille, että prosecco ei kuitenkaan hyödy kypsytyksestä, joten se kannattaa nauttia nuorena.

    Proseccon tyypillisin makeusastemerkintä on Extra Dry, mikä viittaa 12–17 grammaa per litra (g / l) jäännössokeriin. Kansainvälinen tyyli on kohti kuivaa eli Brutia, mutta nähtäväksi jää, ohjaavatko markkinat tuottajia tähän suuntaan.

    Proseccon tulevaisuudennäkymät

    Prosecco on ollut jo pitkään erittäin trendikäs juoma muualla Euroopassa ja meilläkin se on kasvattanut suosiotaan viime vuosina huimasti. Vuonna 2019 proseccon myynti ylitti cavan myynnin, mikä oli merkittävä rajapyykki molemmille osapuolille. Viimeisimmän statistiikan mukaan proseccoa valmistettiin (vuonna 2020) 486 miljoonaa pulloa. Maahantuojan näppituntumalta italialaiset ovat osanneet paremmin hinnoitella tuotteensa, minkä valmistus vie ajallisesti vain pienen siivun cavan valmistuksesta. Parhaimmillaan (tai pitäisikö sanoa pahimmillaan) proseccon toinen käyminen on ohi 3 viikossa, kun cavalle minimikypsytysaika on 9 kuukautta. Siitä huolimatta maahantuojan on edelleen helpompi löytää edullista cavaa kuin proseccoa ja se näkyy pitkälti myös Alkon hinnoittelussa. Isot tuottajat tietysti pystyvät skaalaamaan tuotantonsa ja siten määrittelemään hintatason, mutta ei tarvitse kovin paljon tehdä salapoliisityötä, että saa asiasta näyttöä.

    Prosecco sopii erinomaisen hyvin kauniiseen kesäpäivään ja seurustelujuomaksi.

    Prosecco -buumia lisää niin ikään Rosé Proseccon lanseeraminen tai siis sen valmistamisen salliminen loppuvuodesta 2020. Rosé Proseccoon lisätään Glera -rypäleen lisäksi 10–15 prosenttia Pinot Neroa eli ranskalaisittain Pinot Noir -rypälettä. Gleran osuus blendistä pitää siis olla vähintään 85 %. Pinot Nerosta saadaan kuohuviiniin värin lisäksi marjaisia ja vivahteikkaita aromeja. Tässä tuotekategoriassa halutaan selvästi lisätä laatuaspektia, nimittäin Rosé Proseccon tulee aina olla vuosikerrallista (millesimato) ja sitä tulee kypsyttää vähintään 60 päivän ajan sakkansa päällä ennen pullotusta. Markkinoilla on jo useampia Rosé Proseccoja saatavilla, mutta valitettavasti osa niistä on nopeasti kyhättyjä ja melko mitäänsanomattomia. Ensi vuonna laatu on toivottavasti jo parempi.

    Virallista tietoa proseccosta löydät täältä, Italian viralliselta Consorzio Tutela Prosecco DOC -sivustolta.

    DOCG Prosecco -laatuluokituksesta voit lukea lisää tästä linkistä.

    Viiniateljeen valikoimiin olemme parhaillaan valitsemassa uusia proseccoja, mutta tästä voit tutustua voimassa olevaan kuohuviinivalikoimaamme. Alkon valikoimasta puolestaan löytyy useita proseccoja ja niitä pääset tarkastelemaan tästä linkistä.

    Tässä oli tämän kertainen Viiniateljee -blogikirjoitus proseccosta. Toivottavasti viihdyit seurassani! Seuraavaksi siirrymme Tiesitkö kuohuviinistä? -postauksista kesän viinisuosituksiin ja ensimmäisenä ovat vuorossa grilliviinit. Pysythän linjoilla!

    Kuplivaa kevään jatkoa toivotellen,

    Sinun viinimestarisi,

    Päivi Eklund

    Viinimestari, FM, KTM, yrittäjä (Viiniateljee ja BBWINES OY)

  • Tiesitkö kuohuviinistä? Cava, Espanjan vastine samppanjalle

    Espanjalla on aina erityinen paikka minun sydämessäni siellä viettämäni vaihto-oppilasvuoden ansiosta. Ja voisinpa sanoa, että espanjalaisella isälläni, Alfonsolla, on ollut myös vaikutusta viiniharrastukseni alkamiseen. Hän oli nimittäin sitä mieltä, että jos en joka ilta nauti hänen kanssaan pientä lasia viiniä, se on sen merkki, että minulla on koti-ikävä enkä viihdy heillä. Ja viihdyinhän minä!

    Tässä Viiniateljee -blogikirjoituksessa käsittelen cavaa eli espanjalaista, perinteisellä menetelmällä valmistettua kuohuviiniä. Perinteinen menetelmä on yhtä kuin samppanjamenetelmä ja se tarkoittaa sitä, että viini on käynyt toisen käymisen myyntipullossa. Ja tuon toisen käymisen sivutuotteena ovat syntyneet myös kuohuviinille ominaiset kuplat. Tarkempaa tietoa perinteisestä menetelmästä voit lukea viimekertaisesta kirjoituksestani, joka löytyy täältä.

    Kuka keksi cavan?

    Kirjoitusten mukaan nykyisen Espanjan alueella on valmistettu helmeilevää kuohuviiniä jo 1340-luvulla, mutta ajassa pitää mennä eteenpäin aina 1850-luvulle, jolloin sinnikkäät pioneerit Katalonian alueella alkoivat valmistaa tosissaan kuohuviiniä perinteisellä menetelmällä. Moni pitää ensimmäisenä virstanpylväänä vuotta 1872, jolloin Josep Raventós valmisti ensimmäisen kuohuviinin nykyään cavan päärypäleinä pidetyistä lajikkeista eli Macabeo, Parellada ja Xarel-lo. Kerron näistä tarkemmin alempana. Vuodesta 1872 kului vielä yli 100 vuotta, ennen kuin cava lähti kunnolla valloittamaan maailmaa.

    Toinen merkittävä vuosiluku cavalle oli vuosi 1986, jolloin Espanja liittyi Euroopan Unioniin. Cava -nimikettä oli aiemmin saanut käyttää mistä tahansa, Espanjan alueella valmistetusta kuohuviinistä, mutta EU -säännösten mukaan laatuluokitukselle piti luoda tarkat rajat. Cavan keskus oli jo tuolloin Katalonia ja siellä Penèdesissä sijaitseva Sant-Sadurní d’Anoian kaupunki ympäristöineen. Cavaa valmistettiin myös pienessä mittakaavassa muualla päin Espanjaa, joten nämä alueet laskettiin kuuluvaksi DO Cava -laatuluokitukseen. Kaikki muut kuohuviinit joutuivat tyytymään nimikkeeseen vino espumoso eli kuohuviini. Cava -nimike viittaa itsessään jo tietyillä alueilla, tietyin kriteerein, perinteisellä menetelmällä valmistettuun kuohuviiniin. Se ei siis vaadi kirjainlyhennettä DO (Denominación de Origen eli laatuviinialue) nimensä eteen, vaikka se kuuluukiin yhteen Espanjan 68 DO -alueesta.

    Pago de Tharsyksen 200 vuotta vanha cava eli maanalainen kellari, joka sijaitsee Requenassa, noin tunnin ajomatkan päässä Valenciasta.

    Cavan valmistusalueet uudistuksen alla

    Cavaa saa valmistaa yhteensä 7 alueella, mutta vuonna 2020 annetussa uudistusmallissa nämä viljelyalueet on niputettu 4 kategoriaan ja osittain alakategoriohin. Uusilla rajauksilla nimittäin halutaan tuoda tarkemmin kuohuviinin alkuperää esille. Tosin tässä kohtaa on mainittava, että maatalousministeriö ei ole vielä allekirjoittanut vuoden 2020 suurta cava -uudistusta. Joka tapauksessa uudistus esitellään mittavasti DO Cavan virallisella -sivustolla ja käsittelen cavan valmistusalueita alempana sen pohjalta.

    Uusia alueita on siis yhteensä 4 (suluissa olevat alueet viittaavat itsehallintoalueisiin, joiden alueella ne sijaitsevat): Comtats de Barcelona (Katalonia), Valle del Ebro (Rioja, Baskimaa, Navarra ja Aragonia), Viñedos de Almendralejo (Extremadura) ja Levante (Valencia).

    Comtats de Barcelona on cavan synnyinaluetta ja valmistuksen sydänmaata, missä valmistetaanoin 95 % cavasta. Katalonian itsehallintoalueella sijaitsevalla Comtats de Barcelonalla on 5 ala-aluetta: Serra de Mar, Valls d’Anoia, Conca del Gaià, Serra de Prades ja Pla de Ponent. Valle de Ebro on pohjoisinta cavan valmistusaluetta, joka sijaitsee Ebro -joen vaikutusalueella. Sen alle lasketaan kuuluvaksi Alto Ebro (osa Riojan ja Navarran itsehallintoalueita sekä Baskimaata) ja Valle del Cierzo (osa Aragonian itsehallintoaluetta). Viñedos de Almendralejo puolestaan sijaitsee Badajozin provinssissa, Madridista lounaaseen, Portugalin rajan tuntumassa. Alue kuuluu Extremaduran itsehallintoalueeseen, mikä on tunnetumpi ilmakuivatuista kinkuistaan kuin viineistään. Viimeisenä listalla on Levante, mikä kattaa itärannikolla sijaitsevan Valencian provinssin ja siellä Requenan vuoristokaupungin lähiympäristöineen.

    Cava on perinteisesti kolmen rypäleen kopla

    Cavan päärypälelajikkeet ovat Macabeo, Parellada ja Xarel-lo. Kukaan ei itse asiassa tiedä, miksi cavaa alettiin valmistaa näistä kolmesta lajikkeesta, mutta niillä jokaisella lajikkeella on oma paikkansa cavassa. Tosin ne eivät ole pakollisia. Esimerkiksi cava -tuottajamme Pago de Tharsys Requesta ei käytä cavoissaan Xarel-lo -rypälettä. Tästä voit tutustua Pago de Tharsyksen cavoihin, jotka ovat saatavilla Alkosta.

    Macabeo, joka tunnetaan myös nimellä Viura, tuo cavaan hedelmäisyyttä ja hentoa kukkeutta sekä kypsytyspotentiaalia. Parellada puolestaan tuo sekoitteeseen pehmeyttä ja kermaisuutta, tai pikemminkin kernimäisyyttä. Kernimäisyyden yhdistän isoäidin keittiön pöydän vanhaan vahakankaaseen. Mikäli cavassa on Parelladaa, nimenomaan tuo kernimäisyys paljastaa sokkotastingissa yleensä aina kuohuviinin olevan cavaa. Xarel-lo on yhtä kuin cavan selkäranka. Lisäksi se tuo kypsän hedelmäisten aromien rinnalle miellyttävää yrttimäisyyttä.

    Parellada -köynnöksiä Cavas Naveranin luomuviinitarhoilla Alt-Penèdesissä (kuva Cavas Naveran).

    Muita sallittuja rypälelajikkeita ovat Malvasía (tunnetaan myös nimellä Subirat Parent), mitä käytetään erityisesti puolimakeiden ja makeiden cavojen valmistuksessa, ja Chardonnay. Esimerkiksi Viiniateljeen valikoimissa olevassa Cava Naveran Brut Vintage -cavassa nimenomaan Chardonnay tuo tyylikästä kermaisuutta ja eleganssia blendiin. Rosee -cavan valmistuksessa puolestaan sallittuja lajikkeita ovat Garnacha, Monastrell, Pinot Noir ja Trepat. Pago de Tharsys Cava Millésime Rosé Reserva Brut on hieno esimerkki 100-prosenttisesta Garnachasta.

    Cava käy toisen käymisen myyntipullossa

    Cavaa siis valmistetaan samalla tavalla kuin samppanjaa eli se käy toisen käymisen myyntipullossa. Espanjalaisittain perinteistä menetelmää kutsutaan nimellä método tradicional. Kypsytysaika on huomattavasti lyhyempi kuin Champagnessa. Nimittäin cavan vähimmäiskypsytysaika sakkansa päällä (ranskalaisittain sur lie, espanjalaisittain sur lías) on 9 kk (kun se Champagnessa on 15 kk). Uuden luokituksen mukaan nuori, vähintään 9 kk sakkansa päällä kypsytetty cava tulisi kuulumaan nimekkeen cava de guarda (vapaasti suomennettuna kypsytetty cava) alle.

    Cava -pullot tanssitetaan käsin Pago de Tharsyksen kellareissa. Espanjaksi tanssitus tunnetaan nimellä removido (ranskaksi remuage). Kuva Pago de Tharsys.

    Ylempään laatuluokkaan kuuluvat cavat puolestaan esitetään kuuluvaksi cava de guarda superior -kategoriaan. Paitsi pitempi kypsytysaika, tämän luokituksen cavoille tulisi useita muitakin vaatimuksia. Näitä ovat viiniköynnösten ikä (vähintään 10 vuotta), luomuviljellyt rypäleet, rajoitettu satomäärä sekä vuosikerrallisuus. Nykyluokituksen mukaan Reserva -luokiteltua cavaa pitää kypsyttää vähintään 15 kk ja Gran Reserva Cavaa vähintään 30 kk sakkansa päällä.

    Uusin lisäys Cavan olemassa olevaan laatuluokitukseen on Cava de Paraje Calificado, millä viitataan tietyltä mikroilmastoltaan ja sijainniltaan erityislaatuiselta – ja pieneltä- alueelta- tulevaan cavaan. Oman kokemukseni pohjalta cava on yleensä parasta nuorena nautittuna. Reserva -cavoista löytyy lukuisia elegantteja esimerkkejä, mutta valitettavan usein Gran Reserva cavojen hedelmäisyys on lähtenyt jo laskemaan, kun tuotteet vasta saadaan myyntiin.

    Cavan tulevaisuuden näkymiä

    Ilmaston lämpeneminen on yksi cavan suurimpia uhkakuvia. Mikäli Espanjan pinnanmuodostus ei olisi niin vuoristoinen ja mikäli siellä ei olisi mesetaa eli keskisen Espanjan korkeaa tasankoa, mikä sijaitsee keskimäärin 600 metrin korkeudella merenpinnasta, suurin osa Espanjasta olisi aavikkoa. Kuuma ilmasto aiheuttaa myös sen, että sato per köynnös on huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi Italiassa tai Ranskassa. Monena vuonna Espanja on ollut maailman suurin viinintuottaja viiniköynnösten määrässä, mutta viinin valmistuksen mittarista tarkasteltuna vasta kolmantena. Laaturypäleitä viljelläänkin usein korkeammalla merenpinnasta sijaitsevilla tarhoilla.

    Pago de Tharsyksen perustajalla, Vicente Garcíalla on Valencian Requenassa pioneerin maine. Hän on kehittänyt alueella cavan valmistusta ja hänet on palkittu muun muassa vuoden enologi -tittelillä.

    Espanjalaiset suuret bodegat ovat jo vuosikausia polkeneet hintoja ja näin luoneet cavalle edullisen kuohuviinin maineen. Tämä aiheuttaa suuria ongelmia laatuun keskittyville tuottajille (ottamatta kantaa jättibodegojen hinta-laatuun), joiden tuotekustannuksia valtavien volyymeiden skaalaus ei pääse laskemaan. Valitettavasti törmään tähän tosiasiaan lähes joka kerta, kun espanjalainen cavaa tuottava bodega ottaa minuun yhteyttä. Vastalauseena vuosikymmeniä jatkuneelle hintojen polkemiselle yhdeksän cava -tuottajaa jätti DO Cava -laatuluokituksen taakseen vuonna 2019. Nämä tuottajat perustivat Corpinnat -nimisen luokituksen. Corpinnat ansaitsee oman kirjoituksensa, mutta mikäli kaipaat jo tässä kohtaa lisätietoa näistä huippu-kuohuviineistä, vieraile tällä sivustolla. Vuoden 2020 suurta cava -uudistusta voidaan pitää vastavetona Corpinnatille ja se varmasti tuokin kauan odotettuja ja tarpeellisia uudistuksia laatuluokkaan, kunhan se hyväksytään virallisesti.

    Oman lusikkansa soppaan tuo Proseccon kysynnän kasvu, mikä ylitti vuonna 2019 ensimmäistä kertaa cavan myynnin.

    Virallista tietoa cavasta löydät täältä DO Cava -sivustolta.

    Ja täältä löydät lisätietoa Viiniateljeen cavoista.

    Tästä vielä lopuksi täsmäsuosituksena juuri lanseerattu Apulanta KuohAri, Apulanta yhtyeen virallinen faniviini!

    Apulanta KuohArissa tuoksuvat kypsä sitrus ja omena. Suussa se on kuiva, mutta runsaan hedelmäinen ja raikas. Pehmeät hapot yhdistettynä pitkään jälkimakuun tekevät KuohArista helposti lähestyttävän, suomalaiseen suuhun sopivan kuohuviinin. Lisäksi kuohuviini on vegaaninen. Apulanta KuohAria on kypsytetty 15 kuukauden ajan sakkansa päällä. Kuohuviinistä voit lukea lisää täältä.

    Tässä oli tämän kertainen Viiniateljee -blogikirjoitus cavasta, mikä muuten tarkoittaa maanalaista kellaria. Toivottavasti viihdyit cavan maailmassa! Seuraava Tiesitkö kuohuviinistä? -postaus käsittelee Italian Proseccoa, joten palaathan linjoille!

    Cin cin eli kippis!

    Sinun viinimestarisi,

    Päivi

    Viinimestari, FM, KTM, yrittäjä (Viiniateljee ja BBWINES OY)

  • Tiesitkö kuohuviinistä? Samppanja, kuohuviinien kuningas

    Kevään juhlien ja kuohuviinien sesongin lähestyessä Viiniateljee -blogi starttaa kuohuviinikoulun, joka kulkee nimellä Tiesitkö kuohuviinistä?. Minä eli Päivi Eklund, viinimestarisi, käyn läpi eri maiden ja alueiden kuohuviinejä. Starttaamme matkaan samppanjalla tai ranskalaisittain champagnella ja siitä jatkamme tällä erää cavaan ja proseccoon. Hyppää kyytiin!

    Viileän ilmaston tyylikkäät lajikkeet

    Champagne sijaitsee Ranskan pohjoisosassa noin 150 km Pariisista koilliseen. Sen tärkeimmät viinikeskukset ovat Reims, missä muuten Ranskan kuninkaat aikanaan kruunattiin, sekä Epernay ja Aÿ. Alueella vallitsee mannerilmasto: talvet ovat kylmiä ja kosteita, ja kesät lämpimiä. Syksyn viileät sateet aiheuttavat voimakkaita vaihteluita vuosikertojen välillä ja sen vuoksi innokkaat harrastajat seuraavat tarkkaan vuosikerta-arvosteluja. Vaikka samppanja -nimikettä käytetään edelleen melko laajasti, se on lailla varattu vain ja ainoastaan tiettyille alueille Champagnen maakunnassa ja siellä valmistetuille, tarkat kriteerit täyttäville kuohuviineille.

    Champagnen maaperä on kalkkikivimaata, ikiaikaista merenpohjaa, jota kutsutaan Kimmeridge -nimellä ja joka sisältää runsaasti fossiileja. Tässä maaperässä viihtyvät erityisen hyvin samppanjan päärypälelajikkeet eli punaiset Pinot Noir ja Meunier sekä valkoinen Chardonnay. Kalkkikivimaa antaa leimansa samppanjalle ja tuo niihin muun muassa mineraalisuutta.

    Simpukkafossiili viinitarhalla Ranskan Bourgognessa, missä on myös Kimmeridgen fossiilipitoista kalkkikivimaaperää. Kuva on muuten meidän ikimuistoiselta viinimestarireissulta vuodelta 2006!

    Muita rypäleitä ovat muun muassa Arbane, Petit Meslier, Pinot Blanc, Gamay ja Pinot Gris. Näillä ei kuitenkaan ole vastaavaa kaupallista merkitystä, vaan ne ovat lähinnä vanhoja köynnöksiä, mitkä on aikanaan istutettu viinitarhoihin.

    Samppanjamenetelmä, perinteinen menetelmä… Rakkaalla lapsella on monta nimeä

    Samppanjan valmistus on saanut ominaispiirteensä vuosisatojen saatossa. Valmistukselle on tyypillistä kaksi käymisvaihetta, joista toinen tapahtuu pullossa. Samppanjan valmistusmenetelmää kutsutaan nimikkeillä méthode champenoise (samppanjamenetelmä) ja méthode traditionelle (perinteinen menetelmä). Pelkkä champagne -merkintä etiketissä rittää kertomaan, että kyse on aidosta, perinteisellä menetelmällä valmistetusta, Champagnen alueen kuohuviinistä.

    Ensimmäinen käyminen tapahtuu yleensä ruostumattomissa terästankeissa.

    Sekoittaminen eli assemblage: Samppanjanvalmistuksen vaativin vaihe. Sekoitetaan eri kylien ja palstojen viinejä sekä eri rypälelajikkeista valmistettuja viinejä. Assemblagen takana on munkki Dom Pérignon, joka eli vuosina 1638-1715.

    Toinen käyminen: sekoitukseen valittujen viinien joukkoon lisätään sekoitus, liquer de tirage, joka sisältää mm. alueen viiniä, ruokosokeria ja hiivaa. Viinit pullotetaan lopullisiin pulloihinsa (mutta suljetaan väliaikaisella korkilla). Liquer de tiragen ansiosta alkaa toinen käyminen eli pullokäyminen, jonka ansiosta samppanjaan syntyy hiilidioksidia. Pullot siirretään vaakatasoon, sur lattes, kellariin, ja viini saa käydä kaikessa rauhassa. Toinen käyminen kestää yleensä muutamasta viikosta noin kolmeen kuukauteen. Osa tuottajista jättää pullot kyljelleen ja samppanjan kypsymään sakkansa päällä (sur lie) jopa vuosiksi. Minimikypsytysaika on 15 kuukautta, mutta suurin osa laatutietoisista tuottajista kypsyttää vakiosamppanjaansa vähintään 36 kk. Vuosikerta-samppanjan minimikypsytysaika on myös 36 kk, mutta suurin osa laatutietoisista tuottajista kypsyttää vakiosamppanjaansa vähintään 36 kk.

    Samppanjapullot kypsymässä vasemmalla sur lattes ja oikealla pulloja tanssituspöydällä Champagne Palmerin kalkkikivikellareissa, Reimsissä (kuva Champagne Palmer).

    Tanssituspöydän takana Madame Clicquot

    Tanssitus eli rémuage on vaihe, jossa pulloja käännetään määräajoin, kunnes ne ovat pystyssä korkit alaspäin. Tämä vaihe on yleensä nykyään automatisoitu eli käsityö on vaihtunut gyropaletti -nimisen koneen tekemään työhön. Se tekee kellarimestarin 8-10 viikon työn 1-2 viikossa. Tanssituksen ansiosta toisessa käymisessä syntynyt sakka valuu kruunukorkkiin. Tanssituksen jälkeen viini voidaan jättää kypsymään pystyasentoon, sur point, hiivasakan päälle. Tanssituspulpetin kehitteli muuten 1800-luvun alkupuolella Madame Clicquot apureineen. Madame Clicquot tunnetaan paremmin nimellä Veuve (leskirouva) Clicquot.

    Kun kypsytys päättyy, pullo on valmiina ylösalaisin korkivaihtoon, joka tunnetaan nimellä dégorgement.

    Tässä kuvassa on käynnissä Mathusalem -pullon dégorgement à la volée eli korkinvaihto “ilmassa”. Suurten pullojen valmistus on käsityötä Champagne Palmerilla, tanssitus mukaan lukien (kuva Champagne Palmer).

    Korkinvaihdon yhteydessä syntyvä vajaus täytetään samalla sampanjalla (täysin kuivat samppanjat) tai yhdistettynä liquer d’expedition -nimiseen liuokseen, joka sisältää sokeria.

    Samppanjan monet tyylit

    Samppanjaa on useita eri tyylejä, joista tunnetuin tai ainakin yleisin on NV eli non vintage eli vakiosamppanja. Se on samppanjatalojen käyntikortti, jonka tyyli ja maku pyritään säilyttämään vuodesta toiseen samanlaisina. Blanc de Blanc -samppanjan valmistuksessa on käytetty ainoastaan Chardonnayta eli valkoisia rypäleitä. Blanc de Noirin valmistuksessa puolestaan käytetään ainoastaan tummia rypäleitä. Roseesamppanja valmistetaan yleensä lisäämällä viimeisessä sekoitusvaiheessa samppanjaan 8–20 % punaviiniä. Se voidaan valmistaa myös kuten roseeviinit eli uuttamalla rypälekuoria rypälemehussa halutun ajan.

    Champagne Palmerin Vintage Collection -sarjaan kuuluu vanhoja, erittäin rajallisesti saatavilla olevia vuosikertoja, joita pääsee parhaiten maistamaan Grand Champagne Helsinki -tapahtumassa, kun olosuhteet taas sallivat (kuva, Champagne Palmer).

    Brut Nature -samppanjaan (mikä tunnetaan myös Pas Dosé– ja Dosage Zéro -nimillä) ei ole lisätty lainkaan sokeria eli siinä on ainoastaan luontainen sokeripitoisuus, mikä on yleensä noin 3 g / l. Millésime eli vuosikertasamppanja valmistetaan vain erittäin hyvinä vuosina ja vain kyseisen satovuoden rypäleistä. Tarkoituksena on kuvastaa satovuoden piirteitä. R.D. eli Récemment Dégorgé eli myöhään korkitettu samppanjalla viitataan samppanjaan, joka on saanut levätä pitkään sakkansa päällä. Tämän tyylin edustajat ovat lanseeraushetkellä hyvin nuorekkaita ja jopa freesejä juuri sen ansiosta, että niiden korkki on vastikään vaihdettu. Luksus- tai Prestige -samppanjaa valmistetaan vain erinomaisten vuosikertojen viineistä ja yleensä ao. samppanjoissa on vuosikertamerkintä. Pullokypsytys sakan päällä noin 7 vuotta.

    Täältä pääset tutustumaan Viiniateljee -blogin postaukseen Champagne Palmerista.

    Viimeisimmät viralliset, Comité Champagnen, tilastot ovat vuodelta 2019. Silloin tätä kuninkaitten kuohuviiniä valmistettiin kaikkiaan lähes 302 miljoonaa pulloa.

    Miksi samppanja on niin kallista?

    Miksi sitten samppanja maksaa niin paljon? Yllä oleva samppanjan valmistusprosessi ja pitkät kypsytysajat varmasti saavat jo ajatuksia heräämään.

    Oman osansa tuo kallis maa, mikä on viimeistä, mahdollista piirtoa myöten viljelty. Tässä pieni esimerkki hinnoista: maahantuomamme Michel Genet’n nykyinen vetäjä Vincent hankki ensimmäisen hehtaarinsa vain 19-vuotiaana, isänsä avustamana 1980-luvulla. Tuolloin palsta maksoi 1.6 miljoonaa frangia, kun nykyään yksi hehtaari maksaa keskimäärin 1.7 miljoonaa euroa, luonnollisesti sijainnista riippuen. Champagnen alueelle on tyypillistä, että viljelyomistukset ovat pieniä ja pienet myyvät rypäleensä suurille. Champagnessa on jopa 16 100 viljelijää, jotka omistavat suurimman osan viinitarhoista. He puolestaan myyvät rypäleet samppanjataloille (joita on noin 360), jotka hallitsevat noin 80 % samppanjanmyynnistä.

    Champagne Palmerin Grand Cru -viinitarhoja eli kaikkein korkeammalle arvostettuja viinitarhoja Maillyssa, Montagne de Reimsissä (kuva Champagne Palmer).

    Viime aikojen uutisointi suurta osaa Ranskan laatuviinialueista ruoskineesta hallasta ovat myös huolestuttavia, sillä pahimpien arvioiden mukaan jopa 80 % sadosta on menetetty. Luonnonoikuille kukaan ei voi mitään, mutta tämä menetys tulee varmasti näkymään samppanjoiden hinnoissa.

    Stay tuned – Viiniateljee -blogissa seuraavaksi

    Tässä oli lyhyt infopaketti samppanjasta ja Viiniateljeen ensimmäinen Tiesitkö kuohuviinistä -postaus. Vielä olisi niin paljon kerrottavaa, mutta ehkäpä minä luovun perfektionismista ja jätän hengähdystilaa ennen seuraavaa postausta. Viiniateljee -blogi käsittelee seuraavaksi cavaa, espanjalaisten perinteisellä menetelmällä valmistettua kuohuviiniä. Tulethan takaisin <3

    Virallista tietoa samppanjasta löydät Comité Champagnen sivuilta.

    Ja täältä löydät lisätietoa Viiniateljeen Palmerin samppanjoista.

    Ja Alkon verkkokauppaan pääset tästä.

    Nautintoja kuplien kera!

    Sinun viinimestarisi,

    Päivi

    Viinimestari, FM, KTM, yrittäjä (Viiniateljee ja BBWINES OY)

  • Ystävänpäivänä nautitaan!

    Helmikuussa herkutellaan useaan otteeseen ja juhlista sydämellisin on tietysti 14.2., kun vietetään ystävänpäivää!

    Ystävänpäivän tai pikemminkin Pyhän Valentinon (St. Valentine) päivän historia ulottuu yhden tarinan mukaan 200-luvun Roomaan, ja siellä Valentino -nimiseen pappiin. Pappi kieltäytyi noudattamasta keisarin käskyä olla vihkimättä nuoria, rakastuneita avioliittoon. Keisari Claudio II:n mielestä nimittäin nuorukaiset olivat hyödyllisempiä sotilaina kuin aviomiehinä.

    Keisari tietysti pääsi asiasta selville ja pappi vangittiin. Mutkien kautta Valentino lopulta teloitettiin ja samalla julistettiin pyhimykseksi. Pyhästä Valentinosta tuli nimenomaan rakkauden ja pysyvän ystävyyden symboli.

    Roseesamppanja sopii niin juhlamaljaksi kuin läpi aterian nautittavaksi
    (kuva: Champagne Palmer)

    Hypätään aikamoinen harppaus ajassa eteenpäin! Nimittäin Englannissa Valentinen päivää alettiin viettää jo 1500-luvulla. Briteistä tapa levisi Yhdysvaltoihin. Suomeen ystävänpäivä rantautui historiaansa nähden todella myöhään. Se merkittiin kalenteriin vasta vuonna 1987. Ulkomailla ystävänpäivänä muistetaan erityisesti rakasta (puolisoa), mutta Suomessa ystävänpäivän pääpaino on nimensä mukaisesti ystävissä.

    Me Viiniateljeessa olemme valinneet kolme eri hintaista, asiaankuuluvasti pinkkiä kuohuvaa ystävänpäivän iloksi. Viinimaankaan ei pitäisi aiheuttaa päänvaivaa, sillä vaihtoehtoja on niin Italiasta, Espanjasta kuin Ranskasta.

    Fior di Rosa Spumante Extra Dry (16,90 euroa)

    Fior di Rosa on nimensä mukaisesti kuin ruusun kukka! Se on ulkonäöltään hennon ruusunpunainen ja siinä on paljon pieniä kuplia. Viehkeä tuoksu muodostuu mansikan ja kesäkukkien aromeista sekä hennosta mausteisuudesta ja yrttisyydestä.

    Kuohuviinissä on jäännössokeria 13,5 g / l, joten se sopii myös makeampaan makuun. Tosin raikas hapokkuus tasapainottaa puolikuivaa suutuntumaa. Maaperästä saatava mineraalisuus tuo myös eleganssia. Tässä on ihana kuohuviini sellaisenaan nautittavaksi tai antipastojen ja pehmeiden juustojen seuraan.

    Lue tuotteesta lisää: Fior di Rosa Spumante Extra Dry

    Pago de Tharsys Millésime Rosé Reserva Brut 2017 (19,99 euroa)

    Pago de Tharsyksen vuosikerta rosee -cava on 100-prosenttinen Garnacha Espanjan Valenciasta. Cavaa on kypsytetty vähintään 24 kuukautta sakkansa päällä, joten siinä on vadelmaisten ja metsämansikkaisten aromien lisäksi tyylikästä paahteisuutta. Raikas, tasapainoinen hapokkuus ja elegantti mineraalisuus tekevät tästä luomu-cavasta erinomaisen kumppanin esimerkiksi äyriäisille ja rasvaisille kaloille. Cava sopii hyvin myös tapaksille ja antipastoille, ja herkkupuolelta se on suorastaan suussa sulava valkosuklaan kanssa nautittuna.

    Lue tuotteesta lisää: Pago de Tharsys Millesime Rosé Reserva Brut

    Champagne Palmer Rosé Solera Brut (53,91 euroa)

    Champagne Palmerin Rosé Solera valmistetaan ainutlaatuisella Solera -menetelmällä. Nimittäin vakiosamppanja Brut Réserveen lisätään 7 % tammikypsytettyä Pinot Noir -punaviiniä, jota on kypsytetty jopa 40 vuotta suurissa terästankeissa. Tästä “eliksiiristä” roseesamppanjaan saadaan mausteisuutta ja hentoa vaniljaa. Ihastuttavan vadelmainen ja yrttinen samppanja saa pitkän sakkakypsytyksen ansiosta kauniin kermaisen rakenteen.

    Palmerin rosee sopii niin juhlamaljaksi kuin läpi aterian nautittavaksi.

    Lue tuotteesta lisää: Champagne Palmer Rosé Solera Brut

    Tätä tuotetta on muuten saatavana myös Magnumina!

    Muista ystävää Alkon Pullopostin kautta

    Vallitsevista olosuhteista johtuen emme voi tavata rakkaitamme ja läheisiämme kuten normaalitilanteessa. Alkon Pulloposti on kätevä tapa muistaa ystävää lähellä tai kaukana! Nimittäin Alkon verkkokaupan kautta voit lähettää Alkon valikoimassa olevia tuotteita lahjaksi ystävällesi tai läheisellesi. Pulloposti on perillä 4-5 arkipäivässä tilauksesta ja se toimitetaan valitsemaasi Alkon myymälään, mistä lahjansaaja voi sen noutaa. Pullopostipalvelu on maksuton ja voit tutustua siihen tarkemmin tästä: Alkon Pulloposti.

    Ihanaa ystävänpäivää!

    <3 Viiniateljeen poppoo

  • Samppanjaa laskiaiseen

    Meidän perheessä laskiainen on aina ollut sellainen päivä, jolloin koko suku on kerääntynyt syömään hernekeittoa ja laskiaispullia äidin pöydän ääreen. Tänä vuonna näin ei kuitenkaan voi tehdä, mutta keiton voi kuitenkin pakata termariin ja lähteä luontopolulle nauttimaan talvisesta säästä. Hauskaa lumista laskiaista kaikille!

    Crème Ninon toimii laskiaiseen, jos haluaa vaihtelua perinteiselle hernekeitolle

    Alexandran koekeittiössä

    Aloitin siis Alkon nettisivuilta löytyvän reseptin mukaan, joskin olen allerginen ylimääräiselle tiskille ja työvaiheille sekä ruokahävikille, joten muokkasin reseptiä lennossa. Alkuperäisen inspiraationlähteen löydät kuitenkin täältä.

    • 2- 3 kpl salottisipulia tai 1 kpl perinteinen keltainen sipuli + sokeria
    • 1 kpl valkosipulinkynsi
    • 2-3 jauhoista perunaa
    • 6-8 dl kasvislientä
    • 750g pakasteherneitä
    • 2 dl kuohukermaa
    • 1 -1,5 dl kuivaa kuohuviiniä (viime viikonlopusta jäänyt kuiva valkoviini toimii myös)
    • voita

    – Kuori perunat, sipuli(t) ja valkosipuli, pese ja pilko pieneksi.

    – Laita (hyvään) metalliseen kattilaan voita (2-3 rkl) ja ruskista sipulit. Mikäli käytät keltaista sipulia, lisää n. 1 rkl sokeria sekä tilkka vettä.

    – Lisää perunat sekä valkosipuli. Anna aineksien ottaa hieman väriä pintaan. Voit halutessasi lisätä myös 1 rkl voita (Varsinkin jos käytät hellan toimintoja samalla tavalla kuin minä: aina täysillä, haha. Vaihtoehtoisesti suosittelen laskemaan levyn lämpötilaa hieman)

    – Lisää kattilaan 8 dl vettä sekä 2 kpl kasvisliemikuutiota. Jos jollakin on hienoa itsetehtyä kasvislientä, niin loistavaa. Itsellä ei ollut, joten 2 kasvisliemikuutiota per litra toimi tässäkin reseptissä.

    – Anna kiehua n. 10-15 min, ota puolet liemestä talteen, voit siivilöidä tämän puolikkaan.

    – Lisää herneet. Huomio, oletan että tässä vaikuttaa hyvin paljon minkälaisia herneitä käyttää. Monessa reseptissä sanotaan “muutama minuutti”. Nooh, itsellä pakasteherneiden kanssa sanoisin, että anna kiehua matalalla lämmöllä 15-20 min. Lisäsin myös hieman (1/2 tl) valkopippuria.

    – Vaahdota kuohukerma kevyesti. (Sellainen Irish Coffee – kevyesti.)

    – Jos haluat klassisen elegantin alkuruoka-annoksen, seuraa Alkon ohjetta ja siivilöi keitto (ja kannattaa varmaan seurata sitä ohjetta muutenkin). Jos taas haluat jättää väliin ylimääräiset vaihteet ja keitto saa olla ruokaisampi eikä keiton tarvitse olla sileä: Ota kattila hellalta ja soseuta hienoksi. Voit halutessasi lisätä hieman nestettä.

    – Kattila hellalle miedolle lämmölle, ja lisää joukkoon reilu puolet kermasta. Juuri ennen tarjoilua lisää joukkoon kuohuviini. Käytä loput kermasta koristeluun. Huomioi että kuohuviiniä ei kiehauteta, joten mikäli seurueessa on alkoholittoman vaihtoehdon kannattajia tai lapsia ota osa keitosta sivuun ennen kuohuviinin lisäämistä.

    TAI

    – Jos aikomuksena on pakata keitto termariin mukaan, suosittelen kiehauttamaan keiton kuohuviinin ja kerman kanssa. Tämä on varmasti vastoin kaikkia klassisia ranskalaiskeittiön sääntöjä – ideana on, että kuohuviini ja kerma tekevät keitosta kuohkean kun niitä ei kiehauteta. Säännöistä poiketen itse kiehautin keiton kerman ja kuohuviinin lisäämisen jälkeen – eikä keiton rakenne kärsinyt merkittävästi. Vinkkinä myös: muista lämmittää termari ennen keiton pakkaamista.

    Tiesitkö: Alkoholi ruoan valmistuksessa

    Muutama vinkki alkoholin käytössä ruuan valmistuksessa:

    • Alkoholi alkaa haihtumaan 75 asteessa eli jos ruoasta tai padasta haluaa haihduttaa alkoholin, kannattaa ruoan antaa kiehua hiljalleen vähintään 10 min
    • Ruoanvalmistuksessa ei kannata käyttää sitä kalleinta viiniä, muttei myöskään sitä edullisinta – mikäli viini ei ole mieleinen sellaisenaan, se ei parane ruoassa
    • Jos kaappiin ei ole jäänyt avattua pulloa ruokaa varten, kannattaa valita Alkon hyllystä pienempiä pulloja.

    Juomasuositus

    Palmer & Co. Brut Rèserve 0,375 l talvimaisemissa

    Tarjoile keitto klassisen hienostuneen samppanjan kanssa, esim. Palmer & Co. Blanc de Blanc tai jos lähdet luontopolulle on pienemmässä pakkauskoossa oleva Palmer & Co. Brut Réserve loistava valinta! Itse keiton valmistuksessa voi käyttää vaikkapa Päivin lanseeraamaa “siivous-cavaa” eli Cava Papet del Mas Brut, laadukas peruscava, jossa on hinta kohdallaan. Nimitys siivouscava tuleekin siitä että pullo on juuri sopivassa koossa avattavaksi arjen piristäjäksi. Eli siis puolet keittoon ja puolet lasiin, niin saa hieman piristystä siihen keittiön siivoukseen.

    Ihanaa viikon jatkoa kaikille!

    terkuin,
    Alexandra

  • Laatua pienessä pakkauksessa

    Tammikuussa teemana on laatua pienessä pakkauksessa eli vähemmän on enemmän! Esittelyssä siis samppanja ja amarone joka on saatavilla Alkosta myös pienemmässä pakkauskoossa – laadusta tinkimättä, tottakai.

    Vivahteikas & ryhdikäs  Champagne Palmer Brut Réserve (0,375 l) on valmistettu samppanjamenetelmällä varsinaisessa myyntipullossa, toisin kuin yleensä Champagnessa toimitaan. Vivahteikas & kehittynyt makupalettiin sopiva Guerrieri Rizzardi 3 Cru Amarone Classico 2012 (0,375 l) on puolestaan palkittu Decanterissa Best Amarone -tittelillä ja platinamitalilla.

    CHAMPAGNE PALMER BRUT RÉSERVE (0,375 l)

    Palmerin Brut Réserve on pääosin Montagne de Reimsin 1er- ja Grand Cru -tarhojen Chardonnayta (50–55 %) ja Pinot Noiria (35–40 %) sekä Meunieria (10–15 %), ja sitä on kypsytetty sakkansa päällä 24–36 kk. Talo ei tingi laadusta eli puolikkaatkin pullot valmistetaan samppanjamenetelmällä varsinaisessa myyntipullossa

    Samppanja on ulkonäöltään vaalean kullankeltainen ja siinä on runsaasti pieniä kuplia. Tuoksu on raikkaan hedelmäinen. Siitä löytyy omenan ja sitruksen aromien lisäksi paahteisuutta ja hentoa mokkaa. Suutuntuma on kuiva ja runsaan hedelmäinen. Runsasta ja eleganttia suutuntumaa siivittävät raikkaat, tasapainoiset hapot ja mineraaliset elementit.  

    Palmerin Brut Réserve non-vintage on monikäyttöinen samppanja. Se sopii hyvin kahdelle jaettavaksi eikä ole liian suuri annos yksin nautittavaksikaan. Samppanja sopii niin aperitiiviksi, juhlamaljaksi kuin läpi aterian nautittavaksi. Niin ikään samppanjan kanssa maistuvat vaalea liha ja kala. Sen rakenne kestää myös kermaisia keittoja ja kastikkeita.  

    Tuote on saatavilla osassa Alkon myymälöitä sekä verkkokaupasta (24,98€).

    GUERRIERI RIZZARDI 3 CRU AMARONE CLASSICO 2012 (0,375 l)

    Guerrieri Rizzardin 3 Cru Amarone on nimensä mukaisesti sekoite 3 huippupalstan (cru) rypäleitä: Calcarole, Pojega ja Rovereti. Vuosikerta 2012 palkittiin Decanterissa Best Amarone -tittelillä ja platinamitalilla v. 2017. Viini säilyy pullotuksesta (vuonna 2018) aina 5 vuotta eli se on nyt optimaalisimmillaan. Rizzardin perhe hankki Negrarista, Valpolicella Classicon sydämestä viinitarhoja jo vuonna 1649. Se yhdistyi Guerrierin aatelisperheeseen avioliitolla 1913.  

    Viini on ulkonäöltään melko syvä, tumman kirsikanpunainen. Tuoksu on kehittynyt ja siinä voi aistia kypsiä punaisia ja tummia marjoja, mausteisuutta, suklaata ja kahvia. Suussa viini on täyteläisen pehmeä ja mehevän mausteinen. Tanniinit ovat pyöristyneet. Hyvä hapokkuus tuo rakennetta viinille. Pitkä, viipyvä jälkimaku. 

    Guerrieri Rizzardi 3 Cru Amarone on monipuolinen ruokaviini. Se maistuu erityisen hyvin punaisen lihan sekä riistalintujen kanssa. Viinin kanssa maistuvat lihapadat, tuhdit pasta-annokset ja risotot. Myös juustoille kuten Pecorino, Parmesan ja Gorgonzola.

     Tuote on saatavilla osassa Alkon myymälöitä sekä verkkokaupasta (19,98€).

  • Champagne Palmer: paras non-vintage vakiosamppanja ja paras non-vintage blanc de blancs

    Champagne Palmer loisti jälleen maailman arvostetuimmassa kuohuviinien kansainvälisessä kilpailussa, The Champagne & Sparkling Wine World Championships (CSWWC) 2020, missä se sai huikean World Champion Classic -mitalin sekä peräti kolme Best in Class -mitalia!

    Champagne Palmerin Brut Réserve Magnum (150 cl) kruunattiin Classic Non-Vintage Brut -sarjassa World Championiksi eli maailmanmestariksi.

    Palmerin Brut Réserve Magnum kruunattiin maailmanmestariksi Non-Vintage Brut -sarjassa.

    Niin ikään Palmer Brut Réserve Magnum (150 cl) sekä Palmer Brut Blanc de Blancs Magnum (150 cl) saivat mitalit seuraavissa kategorioissa:

    • Best in Class Champagne Non-vintage Blend Brut: Palmer Brut Réserve Magnum (150 cl)
    • Best in Class Champagne Magnum: Palmer Brut Réserve Magnum (150 cl)
    • Best in Class Champagne Non-vintage Blanc de Blancs: Palmer Brut Blanc de Blancs Magnum (150 cl) – toiseen kertaan peräkkäin

    Nämä upeat meriitit osoittavat, että Champagne Palmer on lunastanut paikkansa maailman huippusamppanjatuottajien joukossa. Pitkät kypsytysajat, reserviviinien merkittävä osuus sekä Montagne de Reimsin huippurypäleet ovat tinkimättömän laadun takeena.

    Palmerin Blanc de Blancs Magnum valittiin toista kertaa peräkkäin parhaaksi Non-Vintage Blanc de Blancs’ksi.

    The Champagne & Sparkling Wine World Championships (CSWWC) on maailman arvostetuin kuohuviinien kansainvälinen kilpailu, jota vetävät maailman huippu kuohuviiniasiantuntijat Tom Stevenson, Essi Avellan ja George Markus.

    The Champagne & Sparkling Wine World Championships -kilpailuun ja vuoden 2020 kilpailun tuloksiin voit tutustua tästä.

    Champagne Palmer – The Art of Elegance

    La Maison de Champagne Palmer eli Palmerin samppanjatalo perustettiin seitsemän Grand Cru -viljelijän toimesta vuonna 1947 Avizessa. Nimivalinta sai aikaan kiivaan sanasodan Bordeaux’n Château Palmerin ja samppanjatalon välille, mutta saatuaan maistiaiset samppanjaserkun laadusta, rauha laskeutui osapuolten välille. Vakaan kasvun jälkeen tuotanto- ja toimitilat siirrettiin Reimsin sydämeen vuonna 1959.

    Päivi ja Peetu Champagne Palmerilla Reimsin keskustassa.

    Champagne Palmerin vuotuinen tuotanto on yli 1 miljoonaa pulloa, jotka valmistetaan viiden enologin yhteistyönä. Palmer on erityisen tunnettu pitkistä kypsytysajoista, vanhoista vuosikerroista ja suurista pulloista. Palmerilaisittain magnum on optimi -koko ja 0.75 litran pullo joutuukin tyytymään half magnum -nimikkeeseen. Talon tinkimättömän laadun filosofiaan kuuluu, että kaikki samppanjat pullokoosta riippumatta valmistetaan samppanjamenetelmällä ja varsinaisessa myyntipullossa. Jokaisella pullokoolla ja samppanjalla on oma vähimmäiskypsytysaikansa. Esimerkiksi magnumeita kypsytetään pääsääntöisesti kaksi kertaa niin kauan kuin half magnumeita.

    Montagne de Reimsin aarteet

    Palmerin tärkeimmät viinitarhat sijaitsevat Montagne de Reimsissä ja kaikki Montagne de Reimsin viinitarhat ovat joko Grand Cru- tai Premier Cru -luokiteltuja. Rypäleistä tärkeimmät ovat Chardonnay ja Pinot Noir. Chardonnay -palstat sijaitsevat pääosin Trépail’n ja Villers-Marmeryn Premier Cru -tarhoilla Montage de Reimsissa, mikä tunnetaan Pinot Noirin valta-alueena. Siellä Chardonnay on hyvin erilainen kuin Côtes de Blancin alueella: mineraalinen, muttei yhtä kalkkinen, runsaan hedelmäinen ja kermainen pikemmin kuin sitruksinen. Chardonnayn alkuperä määrittääkin Palmerin koko tuoteperhettä kermaisen mineraalisella ja runsaan hedelmäisellä ja elegantilla olemuksellaan. Palmerin Pinot Noir -rypäleet ovat puolestaan pääosin peräisin Verzenayn ja Maillyn Grand Cru -kylistä. Montagne de Reimsin lisäksi Champagne Palmerilla on viinitarhoja myös Côte de Sézannen, Côtes des Barin ja Marnen laakson alueilla.

    Pinot Noir -tarhoja Verzenayssa, Montagne de Reimsissa.

    Vuonna 2012 Palmer lähti arvostetun samppanja-asiantuntija Tom Stevensonin houkuttelemana ensimmäistä kertaa mukaan kansainvälisiin kilpailuihin. Menestys arvostetuissa kilpailuissa, kuten International Wine Challenge, International Wine & Spirit Competition ja Champagne & Sparkling Wine World Championships, on ollut päätä huimaavaa. Lyhyessä ajassa Champagne Palmer on ajanut tiensä maailmankartalle ja samppanjan ystävien sydämeen.

    Samppanjabrändin takana osuuskuntien kuningas

    Samppanjatalon takana on osuuskuntien kärkikastiin arvostettu osuuskunta, jonka jäsenet muodostuvat Grand Cru- ja Premier Cru- viljelijöistä. Nykyisin osuuskuntaan kuuluu 320 yksityistä viljelijää, jotka omistavat 450 hehtaaria viinitarhoja 40 kylän alueella. Osuuskunnan vuotuinen tuotanto on yli 3 miljoonaa pulloa, joten Champagne Palmerilla ei ole huolen häivää laadun suhteen myynnin kasvaessa.

    Kun koolla on väliä

    Samppanjan ystävien iloksi Alkon Viiniateljeen valikoimasta löytyy eri kokoisia Palmerin helmiä niin arkeen kuin juhlaan – ja myös keräilijöille! Samppanjavalikoimamme ulottuu puolikkaasta (0,375 l) pullosta aina 15 litran nebukadnessariin. Tutustu valikoimaamme tästä ja liity Palmerin ystävien joukkoon, mikäli talo ei ole sinulle vielä tuttu. Palmerin verkkosivuille pääset oheisesta linkistä: Champagne Palmer.

    Henri tarjoilemassa Palmerin Mathusalemia (6 litran pullo) Grand Champagne Helsinki -tapahtumassa vuonna 2019.

    Samppanja -reissusta unelmoiville kannattaa laittaa vinkki korvan taakse. Nimittäin Champagne Palmer hankki vuonna 2017 Madame Pommerylle kuuluneen Domaine du Chalet’n, ylellisen luksushuvilan, missä voi yöpyä, nauttia saunasta ja katetusta uima-altaasta sekä herkutella Michelin tähti -tasoisen keittiön herkuilla yhdistettynä tietysti Palmerin samppanjoihin. Voit tutustua Domaine du Chalet’hen tästä.

    Kuplivin terveisin,

    Päivi

9

Lämpimästi tervetuloa Viiniateljee-sivustolle!

Sivustollamme löydät tietoa viinivalikoimastamme ja sinun tulee olla täysi-ikäinen vieraillessasi sivustolla. Varmista vielä tästä, oletko yli 18 -vuotias.