Kevään juhlien ja kuohuviinien sesongin lähestyessä Viiniateljee -blogi starttaa kuohuviinikoulun, joka kulkee nimellä Tiesitkö kuohuviinistä?. Minä eli Päivi Eklund, viinimestarisi, käyn läpi eri maiden ja alueiden kuohuviinejä. Starttaamme matkaan samppanjalla tai ranskalaisittain champagnella, mitä usein tituleerataan “samppanja, kuohuviinien kuningas”. Samppanjan jälkeen jatkamme cavaan ja proseccoon. Hyppää kyytiin!
Viileän ilmaston tyylikkäät lajikkeet
Champagne sijaitsee Ranskan pohjoisosassa noin 150 km Pariisista koilliseen. Sen tärkeimmät viinikeskukset ovat Reims, missä muuten Ranskan kuninkaat aikanaan kruunattiin, sekä Epernay ja Aÿ. Alueella vallitsee mannerilmasto: talvet ovat kylmiä ja kosteita, ja kesät lämpimiä. Syksyn viileät sateet aiheuttavat voimakkaita vaihteluita vuosikertojen välillä ja sen vuoksi innokkaat harrastajat seuraavat tarkkaan vuosikerta-arvosteluja. Vaikka samppanja -nimikettä käytetään edelleen melko laajasti, se on lailla varattu vain ja ainoastaan tiettyille alueille Champagnen maakunnassa ja siellä valmistetuille, tarkat kriteerit täyttäville kuohuviineille.
Champagnen maaperä on kalkkikivimaata, ikiaikaista merenpohjaa, jota kutsutaan Kimmeridge -nimellä ja joka sisältää runsaasti fossiileja. Tässä maaperässä viihtyvät erityisen hyvin samppanjan päärypälelajikkeet eli punaiset Pinot Noir ja Meunier sekä valkoinen Chardonnay. Kalkkikivimaa antaa leimansa samppanjalle ja tuo niihin muun muassa mineraalisuutta.
Muita rypäleitä ovat muun muassa Arbane, Petit Meslier, Pinot Blanc, Gamay ja Pinot Gris. Näillä ei kuitenkaan ole vastaavaa kaupallista merkitystä, vaan ne ovat lähinnä vanhoja köynnöksiä, mitkä on aikanaan istutettu viinitarhoihin.
Samppanjamenetelmä, perinteinen menetelmä… Rakkaalla lapsella on monta nimeä
Samppanjan valmistus on saanut ominaispiirteensä vuosisatojen saatossa. Valmistukselle on tyypillistä kaksi käymisvaihetta, joista toinen tapahtuu pullossa. Samppanjan valmistusmenetelmää kutsutaan nimikkeillä méthode champenoise (samppanjamenetelmä) ja méthode traditionelle (perinteinen menetelmä). Pelkkä champagne -merkintä etiketissä rittää kertomaan, että kyse on aidosta, perinteisellä menetelmällä valmistetusta, Champagnen alueen kuohuviinistä.
Ensimmäinen käyminen tapahtuu yleensä ruostumattomissa terästankeissa.
Sekoittaminen eli assemblage: Samppanjanvalmistuksen vaativin vaihe. Sekoitetaan eri kylien ja palstojen viinejä sekä eri rypälelajikkeista valmistettuja viinejä. Assemblagen takana on munkki Dom Pérignon, joka eli vuosina 1638-1715.
Toinen käyminen: sekoitukseen valittujen viinien joukkoon lisätään sekoitus, liquer de tirage, joka sisältää mm. alueen viiniä, ruokosokeria ja hiivaa. Viinit pullotetaan lopullisiin pulloihinsa (mutta suljetaan väliaikaisella korkilla). Liquer de tiragen ansiosta alkaa toinen käyminen eli pullokäyminen, jonka ansiosta samppanjaan syntyy hiilidioksidia. Pullot siirretään vaakatasoon, sur lattes, kellariin, ja viini saa käydä kaikessa rauhassa. Toinen käyminen kestää yleensä muutamasta viikosta noin kolmeen kuukauteen. Osa tuottajista jättää pullot kyljelleen ja samppanjan kypsymään sakkansa päällä (sur lie) jopa vuosiksi. Minimikypsytysaika on 15 kuukautta, mutta suurin osa laatutietoisista tuottajista kypsyttää vakiosamppanjaansa vähintään 36 kk. Vuosikerta-samppanjan minimikypsytysaika on myös 36 kk.
Tanssituspöydän takana Madame Clicquot
Tanssitus eli rémuage on vaihe, jossa pulloja käännetään määräajoin, kunnes ne ovat pystyssä korkit alaspäin. Tämä vaihe on yleensä nykyään automatisoitu eli käsityö on vaihtunut gyropaletti -nimisen koneen tekemään työhön. Se tekee kellarimestarin 8-10 viikon työn 1-2 viikossa. Tanssituksen ansiosta toisessa käymisessä syntynyt sakka valuu kruunukorkkiin. Tanssituksen jälkeen viini voidaan jättää kypsymään pystyasentoon, sur point, hiivasakan päälle. Tanssituspulpetin kehitteli muuten 1800-luvun alkupuolella Madame Clicquot apureineen. Madame Clicquot tunnetaan paremmin nimellä Veuve (leskirouva) Clicquot.
Kun kypsytys päättyy, pullo on valmiina ylösalaisin korkivaihtoon, joka tunnetaan nimellä dégorgement.
Korkinvaihdon yhteydessä syntyvä vajaus täytetään samalla samppanjalla tai pikemminkin viinillä (täysin kuivat samppanjat) tai yhdistettynä liquer d’expedition -nimiseen liuokseen, joka sisältää sokeria.
Samppanjan monet tyylit
Samppanjaa on useita eri tyylejä, joista tunnetuin tai ainakin yleisin on NV eli non vintage eli vakiosamppanja. Se on samppanjatalojen käyntikortti, jonka tyyli ja maku pyritään säilyttämään vuodesta toiseen samanlaisina. Blanc de Blanc -samppanjan valmistuksessa on käytetty ainoastaan Chardonnayta eli valkoisia rypäleitä. Blanc de Noirin valmistuksessa puolestaan käytetään ainoastaan tummia rypäleitä. Roseesamppanja valmistetaan yleensä lisäämällä viimeisessä sekoitusvaiheessa samppanjaan 8–20 % punaviiniä. Se voidaan valmistaa myös kuten roseeviinit eli uuttamalla rypälekuoria rypälemehussa halutun ajan.
Brut Nature -samppanjaan (mikä tunnetaan myös Pas Dosé– ja Dosage Zéro -nimillä) ei ole lisätty lainkaan sokeria eli siinä on ainoastaan luontainen sokeripitoisuus, mikä on yleensä noin 3 g / l. Millésime eli vuosikertasamppanja valmistetaan vain erittäin hyvinä vuosina ja vain kyseisen satovuoden rypäleistä. Tarkoituksena on kuvastaa satovuoden piirteitä. R.D. eli Récemment Dégorgé eli myöhään korkitettu samppanjalla viitataan samppanjaan, joka on saanut levätä pitkään sakkansa päällä. Tämän tyylin edustajat ovat lanseeraushetkellä hyvin nuorekkaita ja jopa freesejä juuri sen ansiosta, että niiden korkki on vastikään vaihdettu. Luksus- tai Prestige -samppanjaa valmistetaan vain erinomaisten vuosikertojen viineistä ja yleensä ao. samppanjoissa on vuosikertamerkintä. Pullokypsytys sakan päällä noin 7 vuotta.
Viimeisimmät viralliset, Comité Champagnen, tilastot ovat vuodelta 2019. Silloin tätä kuninkaitten kuohuviiniä valmistettiin kaikkiaan lähes 302 miljoonaa pulloa.
Miksi samppanja on niin kallista?
Miksi sitten samppanja maksaa niin paljon? Yllä oleva samppanjan valmistusprosessi ja pitkät kypsytysajat varmasti saavat jo ajatuksia heräämään.
Oman osansa tuo kallis maa, mikä on viimeistä, mahdollista piirtoa myöten viljelty. Tässä pieni esimerkki hinnoista: maahantuomamme Michel Genet’n nykyinen vetäjä Vincent hankki ensimmäisen hehtaarinsa vain 19-vuotiaana, isänsä avustamana 1980-luvulla. Tuolloin palsta maksoi 1.6 miljoonaa frangia, kun nykyään yksi hehtaari maksaa keskimäärin 1.7 miljoonaa euroa, luonnollisesti sijainnista riippuen. Champagnen alueelle on tyypillistä, että viljelyomistukset ovat pieniä ja pienet myyvät rypäleensä suurille. Champagnessa on jopa 16 100 viljelijää, jotka omistavat suurimman osan viinitarhoista. He puolestaan myyvät rypäleet samppanjataloille (joita on noin 360), jotka hallitsevat noin 80 % samppanjanmyynnistä.
Viime aikojen uutisointi suurta osaa Ranskan laatuviinialueista ruoskineesta hallasta ovat myös huolestuttavia, sillä pahimpien arvioiden mukaan jopa 80 % sadosta on menetetty. Luonnonoikuille kukaan ei voi mitään, mutta tämä menetys tulee varmasti näkymään samppanjoiden hinnoissa.
Stay tuned – Viiniateljee -blogissa seuraavaksi
Tässä oli lyhyt infopaketti samppanjasta ja Viiniateljeen ensimmäinen Tiesitkö kuohuviinistä -postaus. Vielä olisi niin paljon kerrottavaa, mutta ehkäpä minä luovun perfektionismista ja jätän hengähdystilaa ennen seuraavaa postausta. Viiniateljee -blogi käsittelee seuraavaksi cavaa, espanjalaisten perinteisellä menetelmällä valmistettua kuohuviiniä. Tulethan takaisin <3
Virallista tietoa samppanjasta löydät Comité Champagnen sivuilta.
Ja täältä löydät lisätietoa Viiniateljeen Palmerin samppanjoista.
Ja Alkon verkkokauppaan pääset tästä linkistä.
Nautintoja kuplien kera!
Sinun viinimestarisi,
Päivi
Viinimestari, FM, KTM, yrittäjä (Viiniateljee ja BBWINES OY)