Buenos Aires Chardonnay Torrontés on Viiniateljeen uusin tuote: 3 litran hanapakkaus Argentiinan Mendozasta. Viini on sekoite Chardonnayta (60 %) ja Torrontésia (40 %). Chardonnay tuo viiniin trooppista hedelmäisyyttä, Torrontés puolestaan vaaleakukkaisuutta ja sitrushedelmiä.
Raikkaan hedelmäisenä viininä se sopii niin seurusteluun kuin ruoan kanssa yhdistettäväksi. Se sopii erityisen hyvin vaalealle lihalle ja vähärasvaiselle kalalle sekä äyriäisille. Myös raikkaat salaatit edellä mainituilla lisukkeilla sopii viinin makumaailmaan. Niin ikään esimerkiksi fetasalaatti ja halloumi maistuvat myös tämän viinin kanssa.
Viini on saatavilla Alkon myymälöistä ympäri Suomen sekä verkkokaupasta.
Monte Real Tempranillo Blanco on valkoviini Espanjan Riojasta. Viini on valmistettu nimensä mukaisesti Tempranillo Blanco -nimisestä lajikkeesta, mikä löytyi sattumalta punaisten Tempranillo -köynnösten joukosta 1980-luvun lopulla. Viiniä kypsytetään 3 kuukauden ajan tammessa, jotta sille saadaan lisää rakennetta, aromien kompleksisuutta ja runsautta.
Viini maistuu erityisesti kalan (sekä vähärasvainen että rasvainen) ja äyriäisten kanssa. Runsaat salaatit höystettynä kalalla, äyriäisillä tai vaalealla lihalla sopivat myös viinin makumaailmaan. Ceasar -salaatti esimerkiksi saa tästä viinistä upean kumppanin! Tammikypsytyksen ansiosta viini kestää myös kermaisia kastikkeita, savustusta ja runsaampia annoksia.
Monte Real Tempranillo Blanco on kesän ajan myytävänä erikoiseränä Alkon myymälöissä ja verkkokaupoissa.
Quinta do Sil Godello on valkoviini Luoteis-Espanjan Valdeorrasin laatuviinialueelta. Alue sijaitsee Galician sisämaassa Rias Baixasin viinialuesta itään. Erityisesti Sil -joen penkereille istutetut Godello-tarhat ovat nousseet viime vuosina suureen arvostukseen ja Valdeorrasin Godellot ovat tällä hetkellä kuumassa nousussa niin Espanjassa kuin muuallakin viinimaailmassa.
Godello on monikäyttöinen viini, mikä sopii ruoan kanssa yhdistettäväksi sekä sellaisenaan nautittavaksi. Se sopii erityisen hyvin äyriäisille ja vähärasvaiselle kalalle. Niin ikään se maistuu merenelävien javaalean lihan kanssa höystetyistä salaateista. Viinin rakenne kestää myös kermaisia kastikkeita.
Novebolle on uudelleen henkiin herätetty brändi, joka aikanaan 1900-luvun alussa edusti laadukasta kuohuviiniä Italian Emilia-Romagnan alueelta. Se niin sanotusti herätettiin henkiin ja laatuluokka DOC Romagna Spumante perustettiin vuonna 2019. Kuohuviinit valmistetaan Proseccon kaltaisesti Charmat- eli tankkikäymismenetelmällä. Rypälelajikkeena on Trebbiano (kun se Proseccossa on Glera). Kuohuviini on siis Emilia-Romagnan alueen vastine Proseccolle!
Cantine Caviron Novebolle -kuohuviini sopii niin aperitiiviksi, seurusteluun kuin monipuolisesti ruoan kanssa yhdistettäväksi. Erityisesti se maistuu kalan, äyriäisten ja raikkaiden salaattien sekä antipasto-tyylisten annosten kanssa.
Kuohuviini on saatavilla valikoiduista Alkon myymälöistä sekä verkkokaupasta.
Palmerin Extra Réserve valmistetaan samppanjan kolmesta päärypäleestä: Chardonnay (50 %), Pinot Noir (40%) ja Meunier (10 %).
Samppanjaa kypsytetään sakkansa päällä (sur lie) 6 vuoden ajan! Extra Réserve on Palmerin sarjan “kuivin” samppanja. Siihen on lisätty korkinvaihdon yhteydessä 4.5 g / l sokeria. Siinä maistuvat kuivatut hedelmät sekä hento suolaisuus ja mantelisuus yhdistettynä tyylikkääseen mineraalisuuteen.
Tämä samppanja sopii erityisen hyvin simpukoille, äyriäisille ja ostereille. Se on myös hyväksi todettu rapusamppanja ja maistuu vähärasvaisen kalan kanssa. Se sopii hyvin myös sushin ja sashimin makumaailmaan.
Palmerin Nectar Réserve valmistetaan samppanjan kolmesta päärypäleestä: Chardonnay (45 %), Pinot Noir (35 %) ja Meunier (20 %). Sitä kypsytetään sakkansa päällä (sur lie) 36 kuukauden ajan. Nectar on puolimakea samppanja, jossa on jäännössokeria noin 36 g / l. Se on Palmerin samppanjoista makein!
Nectar Réserve sopii makean ystäville aperitiiviksi ja juhlamaljaksi. Sen kanssa maistuvat pienet suupalat, niin suolaiset kuin makeat. Aivan erityisen hyvin samppanja sopii hanhenmaksalle ja jälkiruoille kuten hedelmäpiiraat ja -leivonnaiset, marengit, kanapeet, jne. Myös pehmeille, brie-tyylisille juustoille, joille saa miellyttävän ”sillan” esimerkiksi persikka- tai aprikoosihillon avulla.
Toukokuussa 2021 kirjoitin cavasta, espanjalaisesta perinteisellä menetelmällä valmistetusta kuohuviinistä. Kirjoitukseen voit tutustua tästä linkistä. Tällä kertaa aiheena on niin ikään espanjalainen, samppanjamenetelmällä valmistettu kuohuviini, joka tunnetaan nimellä Corpinnat. Laatuluokitus on toistaiseksi melko tuntematon, joten se ansaitsee ehdottomasti oman kirjoituksensa Tiesitkö kuohuviinistä ? -sarjassa.
Espanjalaisena fanina olin heti innoissani, kun Torelló -niminen Corpinnat -tuottaja otti maahantuontiyritykseemme yhteyttä. Olin toki luokituksesta lukenut ja siihen kuuluvat tuottajat olivat suurelta osin entuudestaan tuttuja, mutta halusimme ehdottomasti päästä pieneen piiriin mukaan. Snobbailut sikseen, mutta piiri on melkoisen pieni, sillä Corpinnat -luokitus kattaa tällä erää vain 11 tuottajaa. Lähdetään tutustumaan luokitukseen tarkemmin! Ensin käydään läpi lyhyesti taustoja uuden luokituksen tarpeelle ja sen jälkeen päästää itse asiaan.
Tarve uudelle laatuluokitukselle
Cava -tuottajien riveissä oli kuohunut jo pitemmän aikaa. Markkinoita hallitsevat muutamat isot toimijat ja niiden suuret volyymit ja hintojen polkeminen eivät luonnollisestikaan miellytä kaikkia, ja ainakaan niitä, jotka keskittyvät tuotannossaan korkeaan laatuun. Sanna Pöyry kirjoittaa Viinilehden (3/2021) artikkelissa Myrsky kuohuviinilasissa – cava vai corpinnat?, että nykyisille Corpinnat -tuottajille ”ei jäänyt vaihtoehtoa, koska DO [Cava] ei neuvotteluista huolimatta sallinut Corpinnat -nimeä cava-pulloihin”. Erimielisyyksistä johtuen 9 tuottajaa jätti DO Cava -laatuluokituksen taakseen vuonna 2019. Viinilehden artikkelissa on kerrottu mielenkiintoisesti muutenkin Corpinnatin taustasta; kannattaa lukea!
Torellón perhe on viljellyt viiniköynnöksiä Penedèsin alueella jo vuodesta 1395. Kuva on Torellón viinitalon.
Uusi kuohuviiniluokitus ei syntynyt hetkessä. Ryhmä eli perustajajäsenet Gramona, Llopart, Nadal, Recaredo, Sabaté i Coca ja Torelló kokoontuivat yhdessä ensimmäistä kertaa tammikuussa 2015. Edellä mainitut tilat sekä Huguet-Can Feixes, Júlia Bernet ja Mas Candí erosivat DO Cava -laatuluokituksesta tammikuussa 2019. Silloin alkoi oman laatuluokituksen rakentaminen, mille haluttiin mahdollisimman tiukat säännöt. Arvojen keskiössä on alusta lähtien ollut laadukkaiden kuohuviinien valmistus Penedèsin alueen sydämessä, 100-prosenttisesti ekologisista, käsinpoimituista rypäleistä, jotka on vinifioitu etikettiin merkityllä viinitilalla. Myös perheellä ja perinteillä on merkittävä osansa, sillä kaikkien tilojen tulee olla perheomisteisia.
Corpinnatin perustajajäsenet kuvattuina vuonna 2018. Kuva on internetistä; alkuperäinen kuva on Corpinnatin sivustolta.
Kuohuviini Penedèsin sydämestä
Corpinnat on EU:hun rekisteröity, yksityinen luokitus. Sitä voidaan kutsua myös kollektiiviseksi brändiksi, joka tällä hetkellä kattaa yhteensä 11 tilaa (edellisessä kappaleessa mainittujen tilojen lisäksi Pardas ja Can Descregut) ja niiden perinteisellä menetelmällä valmistetut kuohuviinit. Corpinnatilla ei siis ole ainakaan toistaiseksi omaa laatuluokitustaan Espanjan virallisella viinikartalla.
Corpinnat -nimi tulee sanoista cor, pinna ja nat. Cor tarkoittaa sydäntä ja pinna on yhtä kuin Penédès eli alueen nimi latinaksi. Nat puolestaan tarkoittaa syntynyt. Corpinnat -sanan merkityksen voikin suomentaa syntynytPenedèsin sydämessä eli Corpinnat -kuohuviinit ovat peräisin suoraan Penedèsin sydämestä, Katalonian autonomiselta alueelta. Tässä kohtaa mainittakoon, että cavan sydänmaatahan on nimenomaan Penedèsin alue. Ja noin 95 % cavasta valmistetaan Katalonian alueella.
Siinä missä cavaa saa valmistaa kaikkiaan 7 provinssin alueella Espanjassa, Corpinnat -kuohuviinit voivat olla vain sydänmaalta eli Barcelonan provinssista. Alue kattaa yhteensä 39 kuntaa, joista 27 sijaitsee Alt Penedèsissä ja 7 sitä ympäröivissä kunnissa. Corpinnat kattaa tällä hetkellä yhteensä 997 km² alueen ja 22 966 hehtaaria viinitarhoja.
Corpinnat -kuohuviinejä saa valmistaa ainoastaan Penedèsin alueella, Kataloniassa, Koillis-Espanjassa. Vihreä, ympyröity alue oikeanpuoleisessa kartassa on Corpinnatin viljelyalue. Kartta kokonaisuudessaan kuvastaa Barcelonan provinssia. Kartta on Torelló -tilan esitteestä.
Tässä kartassa puolestaan nähdään vielä tarkemmin itse Corpinnat -alue. Tummalla reunustettu, vaaleanvihreä alue on Corpinnatin viljelyaluetta. Penedèsin alue on puolestaan rajattu vaaleankeltaisilla reunoilla. Cava -alue näkyy kartalla vihreänä. Kartta on ladattu Corpinnatin virallisilta sivuilta.
Perinteiset arvot ja laatu etunenässä
Laatuluokitukseen kuuluvien tilojen tulee olla perheomisteisia. Tilojen tulee olla luomusertifioituja ja rypäleet tulee poimia käsin. Rypäleitä saa ostaa Corpinnat -alueelta ja myös Cava -tuottajilta, jos nämä sijaitsevat vaaditulla alueella ja ovat luomusertifioituja. Rypäleiden ostoon vaaditaan kuitenkin pitkäjänteinen sopimuskumppanuus, jonka on tullut jatkua vähintään 3 vuoden ajan. Huomioitavaa on myös, että valmiin viinin ostaminen on kuitenkin kaikissa tapauksissa kiellettyä. Viinin tulee nimittäin olla 100-prosenttisesti valmistettu sillä tilalla, mikä on merkitty etikettiin tuottajaksi. Corpinnat -säännösten mukaan private label -viinien myyminen on kiellettyä.
Corpinnatin perusajatuksena on tuottaa laadukkaita tuotteita uniikissa mikroilmastossa ja perinteisistä rypäleistä. Corpinnatin valmistuksessa tulee käyttää vähintään 90 % seuraavia perinteisiä lajikkeita: Macabeo, Parellada ja Xarel-lo sekä Malvasía (joka tunnetaan myös nimellä Subirat Parent), punainen Garnacha (tinta), Monastrell, Sumoll ja Xarel-loVermell. Muita sallittuja rypäleitä ovat Malvasía de Sitges, Trepat, Chardonnay ja Pinot Noir. Näitä rypälelajikkeita saa käyttää maksimissaan 10 % blendistä.
Corpinnat -kuohuviinien vähimmäiskypsytysaika on pitempi kuin samppanjan
Corpinnatin tiukat säädökset ulottuvat viinitarhoilta myös itse viinimöön. Lähtökohtana on luomusertifiointi ja viinin valmistaminen omassa bodegassa. Rypälemehun ja valmiin viinin ostaminen on siis tiukasti kiellettyä. Pullot tulee uudelleen korkittaa viinitilalla ja niiden suljennassa tulee käyttää luonnonkorkkia ja metallilankaa. Sulfiitteja saa lisätä korkeintaan 90 mg / l. Uudelleen korkituksesta (eli dégorgementista) ja perinteisestä eli samppanjamenetelmästä voit lukea lisää samppanjaa käsittelevästä blogi -kirjoituksestani.
Torellón kellarit Can Martí -tilalla. Tila kypsyttää kuohuviinejään vähintään 24 kuukautta, mutta esimerkiksi Torelló Corpinnat Tradicional Brut Nature 2015 kuohuviiniä on kypsytetty huimat 60 kuukautta.
Laadusta kertovat myös pitkät sakkakypsytysajat, nimittäin Corpinnat -kuohuviinejä tulee kypsyttää vähintään 18 kuukautta sakkansa päällä. Tämä on siis jopa pitempi kuin samppanjan vähimmäiskypsytysaika, mikä on 15 kuukautta! Lisäksi tilan täytyy valmistaa vähintään 30 kuukautta ja vähintään 60 kuukautta kypsytettyä kuohuviinejä ”perus-Corpinnatin” lisäksi. Nämä vastaavat DO Cavan Reserva- ja Gran Reserva -nimikkeitä, mutta koska kyseiset kypsytysluokitukset on varattu DO-laatuluokitukselle, niitä ei saa käyttää Corpinnat -pullojen etiketeissä. Huomioitavaa on myös, että kaikkien kuohuviinien tulee olla vuosikerrallisia. Lisäksi etikettiin tulee merkitä korkin vaihdon (dégorgement) päivämäärä.
Vuosikerran merkitsemistä etikettiin perustellaan sillä, että alueen sääolosuhteet ovat hyvin samankaltaiset vuodesta toiseen. Corpinnatin viljelyalueella ilmasto on välimerellinen eli kesät ovat kuumia ja kuivia. Talvikausi on puolestaan kostea ja sateinen.
Corpinnatin tilannekatsaus hankalan vuoden 2020 jälkeen
Perinteiden ja kasvupaikan kunnioittaminen, korkea laatu ja tinkimätön työ oman sekä yhteisen brändin näkyvyyden kasvattamiseksi jatkuvat edelleen. Korona toi notkahduksen Corpinnat -kuohuviinien myyntiin, mikä selittyy osaltaan turistien puutteesta ja espanjalaisten ravintoloiden suluista, sillä lähes 80 % Corpinnat -kuohuviineistä myytiin vuonna 2020 Espanjassa (vientimaita oli vuonna 2020 yhteensä 55). Koronan lisäksi vuotta 2020 kuvastaa kasvuolojen haastavuus, sillä Corpinnat -alue kärsi vakavasta sienisairaudesta, mikä tunnetaan nimellä härmähome (mildew englanniksi). Torelló -tilan omistajan Paco de la Rosa Torellón mukaan tilanne oli pahin viimeiseen 100 vuoteen. Härmähomeen suuri esiintyminen selittyy tavallista suuremmilla vesisateilla ja itse asiassa vettä tuli runsaasti lokakuusta 2019 aina toukokuuhun 2020. Sato jäi vuonna 2020 pienemmäksi, joskin laatu luokiteltiin onneksi hyväksi.
Luvut ovat aina mielenkiintoisia ja tässä onkin kaksi myyntiä kuvastavaa vertailuparia. Corpinnat -kuohuviinejä myytiin vuonna 2020 yhteensä 1.7 miljoonaa pulloa, kun kokonaismyynti vuonna 2019 oli 2.2 miljoonaa pulloa. Euromäärät olivat vuonna 2020 yhteensä 16,8 miljoonaa euroa, kun eurot edellisvuonna eli 2019 ylsivät 20,7 miljoonaan euroon.
Kun matkustaminen oli vielä arkipäivää, Corpinnat -tiloille tehtiin vuonna 2019 yhteensä lähes 35 000 visiittiä. Perinteiset, tunnetut brändit sekä Corpinnatin tunnettuuden kasvaminen varmasti kiinnostavat jatkossakin vierailjoita, kunhan matkustaminen on taas turvallista. Vinkkivinkkinä, Corpinnat -tilat järjestävät kesäkuukausina (noin 15.6-15.8.) Corpinnat Festival of Gastronomy -nimellä kulkevia lounaita ja illallisia. Nämä tietysti nautitaan Corpinnat -tilojen tarkkaan valituissa ympäröistöissä. Ruoan valmistavat paikalliset, maineikkaat kokit ja ruoan kanssa tarjoillaan asiaankuuluvasti kyseessä olevan tilan Corpinnat -kuohuviinejä.
Torellón veljekset ja vetäjät, Paco ja Toni, Alt-Penedèsin maisemissa, Can Martí -tilalla. Kuva on Torellón viinitalon ottama.
Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?
Ainakaan toistaiseksi Corpinnatilla ei ole Espanjan viinilainsäädännössä hyväksyttyä statusta eli DO-luokitusta. Alkuperäisen 9 tuottajan ryhmittymään on liittynyt tähän mennessä 2 bodegaa eli Corpinnat muodostuu tällä hetkellä 11 tuottajasta. Corpinnat ei ole siis suljettu uusilta jäseniltä ja halukkaita, potentiaalisia jäseniä on tälläkin hetkellä. Toki omat haasteensa antavat Corpinnatin tiukat laatuvaatimukset sekä kahdenkertainen auditointi, joista toinen suoritetaan sadonkorjuun yhteydessä. Luokitukseen kuuluvat tilat muuten auditoidaan myös kerran vuodessa eli Corpinnatin jäsenet haluavat ylläpitää parasta mahdollista laatua! Corpinnatin viralliset webbisivut englanniksi löytyvät täältä.
Kysymyksiä on aiheuttanut myös kuluttajien reagointi tuottajien siirtymiseen laatuluokasta toiseen. Corpinnat -tuottajat eivät kuitenkaan ole tästä huolissaan, sillä tutkimusten mukaan harva kuluttaja lukee suurennuslasilla etikettimerkintöjä. Suurimmalle osalle kuluttajista on tärkeintä ostaa tutun tuottajan kuohuviiniä, oli laatuluokka sitten Cava tai Corpinnat.
Alkossa on jo kivasti tuotteita saatavilla, joskin on hyvä pitää mielessä, että 11 tuottajalta ei kauhean isoa repertuaaria saada. Vuonna 2020 Corpinnat -kuohuviinejä oli markkinoilla saatavilla yhteensä 62.
Tutustu Corpinnat -kuohuviiniin
Minulla on tietysti oma suosikki suositeltavana eli Torelló Corpinnat Tradicional Brut Nature Vintage. Se on sekoite Xarel-lo, Macabeo ja Parellada -rypäleitä ja sitä on kypsytetty sakkansa päällä 60 kuukautta ennen korkin vaihtoa. Brut Nature -tyyli on Torellón kuohuviineille ominainen ja tilan tuotannosta 70 % onkin kuohuviinejä, joihin ei ole lisätty lainkaan sokeria. Tästä kertoo etikettimerkintä Brut Nature. Kuohuviini on luomuperiaatteiden mukaisesti viljelty ja valmistettu, mutta virallinen luomusertifiointi tilalla on vuosikerrasta 2016 lähtien.
Kuohuviini on erittäin kuiva, keskitäyteläinen, sitruksinen, omenainen ja paahteinen. Se happorakenne on tuntuva ja kauniisti tasapainossa kermaisen rakenteen kanssa.
Tässä oli tämän kertainen Viiniateljee -blogikirjoitus Corpinnatista. Toivottavasti viihdyit seurassani! Seuraavaksi vuorossa on riistaviinisuositukset ja tulossa on juttua myös oranssiviinistä. Stay tuned!
Tunnelmallista alkusyksyä (pakko se on myöntää, että kesä alkaa olla ohi…),
Sinun viinimestarisi,
Päivi Eklund
Viinimestari, FM, KTM, yrittäjä (Viiniateljee ja BBWINES OY)
Prosecco on Pohjois-Italian hedelmäinen helmi, mikä on saavuttanut runsaasti menestystä ympäri maailman. Päärynäiset, omenaiset, hennon kukkeat ja raikkaat kuohuviinit sopivat niin aperitiiviksi, seurusteluun kuin ruoan kanssa nautittavaksi. Maailmalla prosecco on ollut trendikäs jo pitkään ja viime vuosina se on valloittanut myös suomalaisten sydämet.
Tässä Viiniateljee -blogikirjoituksessa käsittelen proseccoa eli italialaista, tankkikäymismenetelmällä valmistettua kuohuviiniä. Prosecco on työn ulkopuolella tullut minulle parhaiten tutuksi ulkomaan messumatkoilla, työn lomassa tehtyjen shoppailukierrosten “välipalana”. Mies on kiltisti seurannut mukana, kun ostosten lomassa on nautittu lasit saatavilla olevaa kuohuviiniä, mikä yleensä aina on ollut proseccoa. Näillä proseccoilla ei tosin ole mitään tekemistä ylemmän laatuluokan Conegliano Valdobbiadene Superiore proseccojen kanssa, joista huokuu eleganttius ja jotka parhaassa tapauksessa ilmentävät kasvuympäristöään eli terroiria. Mutta mitä prosecco oikein on ja miten se on valmistettu?
Prosecco muutospaineiden alla
Aloittaessani viinimestariopinnot vuonna 2005, proseccosta puhuttaessa viitattiin niin kuohuviinityyliin kuin rypäleeseen. Mainittakoon tässä kohtaa, että Pohjois-Italiassa, Friuli Venezia Giuliassa on Prosecco -niminen kylä, joka on antanut nimensä kuohuviinille. Aina vuoteen 2009 asti prosecco -nimi viittasi kuohuviinityylin – ja kylän- lisäksi siis myös rypäleeseen. Proseccon valmistusta ei ollut rajattu mihinkään maantieteelliseen alueeseen eli sitä sai valmistaa Italiassa ja periaatteessa missä päin maailmaa tahansa. Tämä kasvoi ongelmaksi, kun uuden maailman viinimaat alkoivat valmistaa omia prosecco -kuohuviinejään ja tuoda niitä eurooppalaisille markkinoille. Italialaiset halusivat suojata kuohuviininsä alkuperän ja alkoivat kiireesti muuttaa viinilakiaan. Syy nimenmuutokseen oli siis puhtaasti kaupallinen ja protektionistinen.
Prosecco -nimi varattiin pelkästään tuotantoalueelle, missä tätä keveää ja keskihapokasta kuohuviiniä saa valmistaa, ja rypäle sai uuden nimen: Glera. Näin turvattiin proseccon säilyminen italialaisena kuohuviininä. Glera on itsessään on melko neutraali lajike, jolle tyypillisiä aromeja ovat omena, päärynä ja vaaleat kukat. Mikäli haluat tietää enemmän Glerasta tai pikemminkin Glera -lajikkeista, suosittelen tutustumaan Viinilehden artikkeliin 3/2021, missä käsitellään Gleraa yksityiskohtaisesti. Artikkelin pääset lukemaan tästä linkistä.
Missä proseccoa tänä päivänä sitten saa valmistaa?
Proseccon tuotantoalueet sijaitsevat Friuli Venezia Giulian alueella (tarkennuksena Gorizian, Pordenonen, Triesten ja Udinen provinsseissa) ja Veneton alueella Koillis-Italiassa (tarkennuksena Bellunon, Paduan, Trevison, Venicen ja Vicenzan provinsseissa). DOC Prosecco on yleinen laatuluokka ja rypäleet voivat tulla mistä tahansa sallitulta alueelta.
Proseccoa valmistetaan Pohjois-Italiassa Friuli Venezia Giulian ja Veneton alueella. Kuva Beniamino Maschio.
Kun siirrytään rajatummalle alueelle, etikettiin merkitään Prosecco DOC Treviso tai Prosecco DOC Trieste, jos sekä rypäleet, viinin valmistus ja pullotus tapahtuvat ao. alueilla. Valdobbiadenen ja Coneglianon kylien ympäröimät jyrkät rinteet kuuluvat proseccon tuotannon sydänmaahan, ja näistä raaka-aineista valmistetut kuohuviinit nostettiin vuonna 2009 ylempään laatuluokkaan eli DOCG Prosecco di Conegliano Valdobbiadene Superiore. Samana vuonna myös Asolo nostettiin ylempään DOCG -laatuluokkaan.
Arvostetuimmat proseccot tulevat rinteillä kasvavista köynnöksistä. Kuva Rebuli.
Prosecco Superiorella viitataan klassisen, sydänmaan viljelyalueisiin ja merkintä löytyy DOCG -luokiteltujen viinien etiketistä. Muualla Italiassa usein käytetään nimitystä classico klassisesta, perinteisestä tuotantoalueesta, mutta se ei sovi proseccon yhteyteen, sillä classico -sana kuuluu kiinteästi perinteiseen eli samppanjamenetelmään.
Conegliano Valdobbiadenen alueella on yhteensä 43 cruta, joita kutsutaan Rive -nimellä. Näiden tarhojen rypäleistä valmistetaan proseccon huiput ja niissä on nähtävissä myös niin sanottua terroir -ajattelua eli tuottajat pohtivat kunnianhimoisesti viinitarhojensa mikroilmastoa ja maaperää. Parhaista parhaimmat proseccot tulevat Cartizze -nimisen jyrkän kukkulan rinteiltä ja näiden eleganttien proseccojen etiketistä löytyy merkintä Cartizze.
Prosecco valmistetaan tankkikäymismenetelmällä
Prosecco valmistetaan tankkikäymismenetelmällä (tunnetaan myös nimellä Charmat Method, Cuve Close ja Martinotti Method) eli toinen käyminen tapahtuu pullon sijaan suurissa terästankeissa. Proseccoa ei siis ole valmistettu samppanjamenetelmällä kuten esimerkiksi samppanja ja cava. Tarkempaa tietoa perinteisestä menetelmästä voit lukea samppanjaa käsittelevästä kirjoituksestani.
Glera -rypäleitä Rebulin viinitarhoilla.
Tankkikäymismenetelmässä perusviini, sokeria ja hiivaa sekä kirkastusainetta siirretään suuriin painetankkeihin, jotka suljetaan huolellisesti. Tankeista käytetään nimitystä autoklaavi. Käyminen alkaa uudestaan hiivan syödessä sokeria. Alkoholikäymisen sivutuotteena syntyvä hiilidioksidi liukenee viiniin ja tällöin siis kuohuviini saa kuplansa. Proseccon kuplat eivät kuitenkaan ole yhtä runsaita, pieniä ja pitkäkestoisia kuin samppanjamenetelmällä valmistetuissa kuohuviineissä. Proseccossa on painetta keskimäärin noin 3,5 baria (minimipaine 3,0 baria), kun taas se samppanjassa on noin 6,0 baria. Proseccoa ei siis kannata lähteä avaamaan sapelilla.
Toinen käyminen kestää keskimäärin noin 30 päivää. Käyminen saadaan lopetettua laskemalla lämpötilaa, jolloin hiiva lopettaa toimintansa ja kuolee. Osa tuottajista jättää valmiin viinin sakkansa päälle (sur lie) kypsymään muutamaksi kuukaudeksi. Lopuksi kuohuviinistä suodatetaan pois kuolleet hiivasolut. Tämän jälkeen sen sokeriaste määritellään ja valmis kuohuviini pullotetaan suoraan tankista, paineen alla, jotta kuplat saadaan paremmin säilymään. Tässä kohtaa on hyvä tuoda esille, että prosecco ei kuitenkaan hyödy kypsytyksestä, joten se kannattaa nauttia nuorena.
Proseccon tyypillisin makeusastemerkintä on Extra Dry, mikä viittaa 12–17 grammaa per litra (g / l) jäännössokeriin. Kansainvälinen tyyli on kohti kuivaa eli Brutia, mutta nähtäväksi jää, ohjaavatko markkinat tuottajia tähän suuntaan.
Proseccon tulevaisuudennäkymät
Prosecco on ollut jo pitkään erittäin trendikäs juoma muualla Euroopassa ja meilläkin se on kasvattanut suosiotaan viime vuosina huimasti. Vuonna 2019 proseccon myynti ylitti cavan myynnin, mikä oli merkittävä rajapyykki molemmille osapuolille. Viimeisimmän statistiikan mukaan proseccoa valmistettiin (vuonna 2020) 486 miljoonaa pulloa. Maahantuojan näppituntumalta italialaiset ovat osanneet paremmin hinnoitella tuotteensa, minkä valmistus vie ajallisesti vain pienen siivun cavan valmistuksesta. Parhaimmillaan (tai pitäisikö sanoa pahimmillaan) proseccon toinen käyminen on ohi 3 viikossa, kun cavalle minimikypsytysaika on 9 kuukautta. Siitä huolimatta maahantuojan on edelleen helpompi löytää edullista cavaa kuin proseccoa ja se näkyy pitkälti myös Alkon hinnoittelussa. Isot tuottajat tietysti pystyvät skaalaamaan tuotantonsa ja siten määrittelemään hintatason, mutta ei tarvitse kovin paljon tehdä salapoliisityötä, että saa asiasta näyttöä.
Prosecco sopii erinomaisen hyvin kauniiseen kesäpäivään ja seurustelujuomaksi.
Prosecco -buumia lisää niin ikään Rosé Proseccon lanseeraminen tai siis sen valmistamisen salliminen loppuvuodesta 2020. Rosé Proseccoon lisätään Glera -rypäleen lisäksi 10–15 prosenttia Pinot Neroa eli ranskalaisittain Pinot Noir -rypälettä. Gleran osuus blendistä pitää siis olla vähintään 85 %. Pinot Nerosta saadaan kuohuviiniin värin lisäksi marjaisia ja vivahteikkaita aromeja. Tässä tuotekategoriassa halutaan selvästi lisätä laatuaspektia, nimittäin Rosé Proseccon tulee aina olla vuosikerrallista (millesimato) ja sitä tulee kypsyttää vähintään 60 päivän ajan sakkansa päällä ennen pullotusta. Markkinoilla on jo useampia Rosé Proseccoja saatavilla, mutta valitettavasti osa niistä on nopeasti kyhättyjä ja melko mitäänsanomattomia. Ensi vuonna laatu on toivottavasti jo parempi.
Tässä oli tämän kertainen Viiniateljee -blogikirjoitus proseccosta. Toivottavasti viihdyit seurassani! Seuraavaksi siirrymme Tiesitkö kuohuviinistä? -postauksista kesän viinisuosituksiin ja ensimmäisenä ovat vuorossa grilliviinit. Pysythän linjoilla!
Kuplivaa kevään jatkoa toivotellen,
Sinun viinimestarisi,
Päivi Eklund
Viinimestari, FM, KTM, yrittäjä (Viiniateljee ja BBWINES OY)
Espanjalla on aina erityinen paikka minun sydämessäni siellä viettämäni vaihto-oppilasvuoden ansiosta. Ja voisinpa sanoa, että espanjalaisella isälläni, Alfonsolla, on ollut myös vaikutusta viiniharrastukseni alkamiseen. Hän oli nimittäin sitä mieltä, että jos en joka ilta nauti hänen kanssaan pientä lasia viiniä, se on sen merkki, että minulla on koti-ikävä enkä viihdy heillä. Ja viihdyinhän minä!
Mutta mitä cava on, muuta kuin maanalainen kellari espanjaksi? Cava on espanjalaista, perinteisellä menetelmällä valmistettua kuohuviiniä. Perinteinen menetelmä on yhtä kuin samppanjamenetelmä ja se tarkoittaa sitä, että viini on käynyt toisen käymisen myyntipullossa. Ja tuon toisen käymisen sivutuotteena ovat syntyneet myös kuohuviinille ominaiset kuplat. Tarkempaa tietoa perinteisestä menetelmästä voit lukea viimekertaisesta kirjoituksestani.
Kuka keksi cavan?
Kirjoitusten mukaan nykyisen Espanjan alueella on valmistettu helmeilevää kuohuviiniä jo 1340-luvulla, mutta ajassa pitää mennä eteenpäin aina 1850-luvulle, jolloin sinnikkäät pioneerit Katalonian alueella alkoivat valmistaa tosissaan kuohuviiniä perinteisellä menetelmällä. Moni pitää ensimmäisenä virstanpylväänä vuotta 1872, jolloin Josep Raventós valmisti ensimmäisen kuohuviinin nykyään cavan päärypäleinä pidetyistä lajikkeista eli Macabeo, Parellada ja Xarel-lo. Kerron näistä tarkemmin alempana. Vuodesta 1872 kului vielä yli 100 vuotta, ennen kuin cava lähti kunnolla valloittamaan maailmaa.
Toinen merkittävä vuosiluku cavalle oli vuosi 1986, jolloin Espanja liittyi Euroopan Unioniin. Cava -nimikettä oli aiemmin saanut käyttää mistä tahansa, Espanjan alueella valmistetusta kuohuviinistä, mutta EU -säännösten mukaan laatuluokitukselle piti luoda tarkat rajat. Cavan keskus oli jo tuolloin Katalonia ja siellä Penèdesissä sijaitseva Sant-Sadurní d’Anoian kaupunki ympäristöineen. Cavaa valmistettiin myös pienessä mittakaavassa muualla päin Espanjaa, joten nämä alueet laskettiin kuuluvaksi DO Cava -laatuluokitukseen. Kaikki muut kuohuviinit joutuivat tyytymään nimikkeeseen vino espumoso eli kuohuviini. Cava -nimike viittaa itsessään jo tietyillä alueilla, tietyin kriteerein, perinteisellä menetelmällä valmistettuun kuohuviiniin. Se ei siis vaadi kirjainlyhennettä DO (Denominación de Origen eli laatuviinialue) nimensä eteen, vaikka se kuuluukin yhteen Espanjan 70 DO -alueesta.
Pago de Tharsyksen 200 vuotta vanha cava eli maanalainen kellari, joka sijaitsee Requenassa, noin tunnin ajomatkan päässä Valenciasta.
Cavan valmistusalueet uudistuksen alla
Cavaa saa valmistaa yhteensä 7 alueella, mutta vuonna 2020 annetussa uudistusmallissa nämä viljelyalueet on niputettu 4 kategoriaan ja osittain alakategoriohin. Uusilla rajauksilla nimittäin halutaan tuoda tarkemmin kuohuviinin alkuperää esille. Tosin tässä kohtaa on mainittava, että maatalousministeriö ei ole vielä allekirjoittanut vuoden 2020 suurta cava -uudistusta. Joka tapauksessa uudistus esitellään mittavasti DO Cavan virallisella -sivustolla ja käsittelen cavan valmistusalueita alempana sen pohjalta.
Uusia alueita on siis yhteensä 4 (suluissa olevat alueet viittaavat itsehallintoalueisiin, joiden alueella ne sijaitsevat): Comtats de Barcelona (Katalonia), Valle del Ebro (Rioja, Baskimaa, Navarra ja Aragonia), Viñedos de Almendralejo (Extremadura) ja Levante (Valencia).
Comtats de Barcelona on cavan synnyinaluetta ja valmistuksen sydänmaata, missä valmistetaanoin 95 % cavasta. Katalonian itsehallintoalueella sijaitsevalla Comtats de Barcelonalla on 5 ala-aluetta: Serra de Mar, Valls d’Anoia, Conca del Gaià, Serra de Prades ja Pla de Ponent. Valle de Ebro on pohjoisinta cavan valmistusaluetta, joka sijaitsee Ebro -joen vaikutusalueella. Sen alle lasketaan kuuluvaksi Alto Ebro (osa Riojan ja Navarran itsehallintoalueita sekä Baskimaata) ja Valle del Cierzo (osa Aragonian itsehallintoaluetta). Viñedos de Almendralejo puolestaan sijaitsee Badajozin provinssissa, Madridista lounaaseen, Portugalin rajan tuntumassa. Alue kuuluu Extremaduran itsehallintoalueeseen, mikä on tunnetumpi ilmakuivatuista kinkuistaan kuin viineistään. Viimeisenä listalla on Levante, mikä kattaa itärannikolla sijaitsevan Valencian provinssin ja siellä Requenan vuoristokaupungin lähiympäristöineen.
Cava on perinteisesti kolmen rypäleen kopla
Cavan päärypälelajikkeet ovat Macabeo, Parellada ja Xarel-lo. Kukaan ei itse asiassa tiedä, miksi cavaa alettiin valmistaa näistä kolmesta lajikkeesta, mutta niillä jokaisella lajikkeella on oma paikkansa cavassa. Tosin ne eivät ole pakollisia. Esimerkiksi cava -tuottajamme Pago de Tharsys Requesta ei käytä cavoissaan Xarel-lo -rypälettä. Tästä voit tutustua Pago de Tharsyksen cavoihin, jotka ovat saatavilla Alkosta.
Macabeo, joka tunnetaan myös nimellä Viura, tuo cavaan hedelmäisyyttä ja hentoa kukkeutta sekä kypsytyspotentiaalia. Parellada puolestaan tuo sekoitteeseen pehmeyttä ja kermaisuutta, tai pikemminkin kernimäisyyttä. Kernimäisyyden yhdistän isoäidin keittiön pöydän vanhaan vahakankaaseen. Mikäli cavassa on Parelladaa, nimenomaan tuo kernimäisyys paljastaa sokkotastingissa yleensä aina kuohuviinin olevan cavaa. Xarel-lo on yhtä kuin cavan selkäranka. Lisäksi se tuo kypsän hedelmäisten aromien rinnalle miellyttävää yrttimäisyyttä.
Muita sallittuja rypälelajikkeita ovat Malvasía (tunnetaan myös nimellä Subirat Parent), mitä käytetään erityisesti puolimakeiden ja makeiden cavojen valmistuksessa, ja Chardonnay. Esimerkiksi Viiniateljeen valikoimissa olevassa Cava Naveran Brut Vintage -cavassa nimenomaan Chardonnay tuo tyylikästä kermaisuutta ja eleganssia blendiin. Rosee -cavan valmistuksessa puolestaan sallittuja lajikkeita ovat Garnacha, Monastrell, Pinot Noir ja Trepat. Pago de Tharsys Cava Millésime Rosé Reserva Brut on hieno esimerkki 100-prosenttisesta Garnachasta.
Cava käy toisen käymisen myyntipullossa
Cavaa siis valmistetaan samalla tavalla kuin samppanjaa eli se käy toisen käymisen myyntipullossa. Espanjalaisittain perinteistä menetelmää kutsutaan nimellä método tradicional. Kypsytysaika on huomattavasti lyhyempi kuin Champagnessa. Nimittäin cavan vähimmäiskypsytysaika sakkansa päällä (ranskalaisittain sur lie, espanjalaisittain sur lías) on 9 kk (kun se Champagnessa on 15 kk). Uuden luokituksen mukaan nuori, vähintään 9 kk sakkansa päällä kypsytetty cava tulisi kuulumaan nimekkeen cava de guarda (vapaasti suomennettuna kypsytetty cava) alle.
Cava -pullot tanssitetaan käsin Pago de Tharsyksen kellareissa. Espanjaksi tanssitus tunnetaan nimellä removido (ranskaksi remuage). Kuva Pago de Tharsys.
Ylempään laatuluokkaan kuuluvat cavat puolestaan esitetään kuuluvaksi cava de guarda superior -kategoriaan. Paitsi pitempi kypsytysaika, tämän luokituksen cavoille tulisi useita muitakin vaatimuksia. Näitä ovat viiniköynnösten ikä (vähintään 10 vuotta), luomuviljellyt rypäleet, rajoitettu satomäärä sekä vuosikerrallisuus. Nykyluokituksen mukaan Reserva -luokiteltua cavaa pitää kypsyttää vähintään 15 kk ja Gran Reserva Cavaa vähintään 30 kk sakkansa päällä.
Uusin lisäys Cavan olemassa olevaan laatuluokitukseen on Cava de Paraje Calificado, millä viitataan tietyltä mikroilmastoltaan ja sijainniltaan erityislaatuiselta – ja pieneltä- alueelta- tulevaan cavaan. Oman kokemukseni pohjalta cava on yleensä parasta nuorena nautittuna. Reserva -cavoista löytyy lukuisia elegantteja esimerkkejä, mutta valitettavan usein Gran Reserva cavojen hedelmäisyys on lähtenyt jo laskemaan, kun tuotteet vasta saadaan myyntiin.
Cavan tulevaisuuden näkymiä
Ilmaston lämpeneminen on yksi cavan suurimpia uhkakuvia. Mikäli Espanjan pinnanmuodostus ei olisi niin vuoristoinen ja mikäli siellä ei olisi mesetaa eli keskisen Espanjan korkeaa tasankoa, mikä sijaitsee keskimäärin 600 metrin korkeudella merenpinnasta, suurin osa Espanjasta olisi aavikkoa. Kuuma ilmasto aiheuttaa myös sen, että sato per köynnös on huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi Italiassa tai Ranskassa. Monena vuonna Espanja on ollut maailman suurin viinintuottaja viiniköynnösten määrässä, mutta viinin valmistuksen mittarista tarkasteltuna vasta kolmantena. Laaturypäleitä viljelläänkin usein korkeammalla merenpinnasta sijaitsevilla tarhoilla.
Pago de Tharsyksen perustajalla, Vicente Garcíalla on Valencian Requenassa pioneerin maine. Hän on kehittänyt alueella cavan valmistusta ja hänet on palkittu muun muassa vuoden enologi -tittelillä.
Espanjalaiset suuret bodegat ovat jo vuosikausia polkeneet hintoja ja näin luoneet cavalle edullisen kuohuviinin maineen. Tämä aiheuttaa suuria ongelmia laatuun keskittyville tuottajille (ottamatta kantaa jättibodegojen hinta-laatuun), joiden tuotekustannuksia valtavien volyymeiden skaalaus ei pääse laskemaan. Valitettavasti törmään tähän tosiasiaan lähes joka kerta, kun espanjalainen cavaa tuottava bodega ottaa minuun yhteyttä. Vastalauseena vuosikymmeniä jatkuneelle hintojen polkemiselle yhdeksän cava -tuottajaa jätti DO Cava -laatuluokituksen taakseen vuonna 2019. Nämä tuottajat perustivat Corpinnat -nimisen luokituksen. Corpinnat ansaitsee oman kirjoituksensa, mutta mikäli kaipaat jo tässä kohtaa lisätietoa näistä huippu-kuohuviineistä, vieraile tällä sivustolla. Vuoden 2020 suurta cava -uudistusta voidaan pitää vastavetona Corpinnatille ja se varmasti tuokin kauan odotettuja ja tarpeellisia uudistuksia laatuluokkaan, kunhan se hyväksytään virallisesti.
Oman lusikkansa soppaan tuo Proseccon kysynnän kasvu, mikä ylitti vuonna 2019 ensimmäistä kertaa cavan myynnin.
Tästä vielä lopuksi täsmäsuosituksena juuri lanseerattu Apulanta KuohAri, Apulanta yhtyeen virallinen faniviini!
Apulanta KuohArissa tuoksuvat kypsä sitrus ja omena. Suussa se on kuiva, mutta runsaan hedelmäinen ja raikas. Pehmeät hapot yhdistettynä pitkään jälkimakuun tekevät KuohArista helposti lähestyttävän, suomalaiseen suuhun sopivan kuohuviinin. Lisäksi kuohuviini on vegaaninen. Apulanta KuohAria on kypsytetty 15 kuukauden ajan sakkansa päällä. Kuohuviinistä voit lukea lisää tästä linkistä.
Tässä oli tämän kertainen Viiniateljee -blogikirjoitus cavasta, mikä muuten tarkoittaa maanalaista kellaria. Toivottavasti viihdyit cavan maailmassa! Seuraava Tiesitkö kuohuviinistä? -postaus käsittelee Italian Proseccoa, joten palaathan linjoille!
Cin cin eli kippis!
Sinun viinimestarisi,
Päivi
Viinimestari, FM, KTM, yrittäjä (Viiniateljee ja BBWINES OY)
Kevään juhlien ja kuohuviinien sesongin lähestyessä Viiniateljee -blogi starttaa kuohuviinikoulun, joka kulkee nimellä Tiesitkö kuohuviinistä?. Minä eli Päivi Eklund, viinimestarisi, käyn läpi eri maiden ja alueiden kuohuviinejä. Starttaamme matkaan samppanjalla tai ranskalaisittain champagnella, mitä usein tituleerataan “samppanja, kuohuviinien kuningas”. Samppanjan jälkeen jatkamme cavaan ja proseccoon. Hyppää kyytiin!
Viileän ilmaston tyylikkäät lajikkeet
Champagne sijaitsee Ranskan pohjoisosassa noin 150 km Pariisista koilliseen. Sen tärkeimmät viinikeskukset ovat Reims, missä muuten Ranskan kuninkaat aikanaan kruunattiin, sekä Epernay ja Aÿ. Alueella vallitsee mannerilmasto: talvet ovat kylmiä ja kosteita, ja kesät lämpimiä. Syksyn viileät sateet aiheuttavat voimakkaita vaihteluita vuosikertojen välillä ja sen vuoksi innokkaat harrastajat seuraavat tarkkaan vuosikerta-arvosteluja. Vaikka samppanja -nimikettä käytetään edelleen melko laajasti, se on lailla varattu vain ja ainoastaan tiettyille alueille Champagnen maakunnassa ja siellä valmistetuille, tarkat kriteerit täyttäville kuohuviineille.
Champagnen maaperä on kalkkikivimaata, ikiaikaista merenpohjaa, jota kutsutaan Kimmeridge -nimellä ja joka sisältää runsaasti fossiileja. Tässä maaperässä viihtyvät erityisen hyvin samppanjan päärypälelajikkeet eli punaiset Pinot Noir ja Meunier sekä valkoinen Chardonnay. Kalkkikivimaa antaa leimansa samppanjalle ja tuo niihin muun muassa mineraalisuutta.
Simpukkafossiili viinitarhalla Ranskan Bourgognessa, missä on myös Kimmeridgen fossiilipitoista kalkkikivimaaperää. Kuva on muuten meidän ikimuistoiselta viinimestarireissulta vuodelta 2006!
Muita rypäleitä ovat muun muassa Arbane, Petit Meslier, Pinot Blanc, Gamay ja Pinot Gris. Näillä ei kuitenkaan ole vastaavaa kaupallista merkitystä, vaan ne ovat lähinnä vanhoja köynnöksiä, mitkä on aikanaan istutettu viinitarhoihin.
Samppanjamenetelmä, perinteinen menetelmä… Rakkaalla lapsella on monta nimeä
Samppanjan valmistus on saanut ominaispiirteensä vuosisatojen saatossa. Valmistukselle on tyypillistä kaksi käymisvaihetta, joista toinen tapahtuu pullossa. Samppanjan valmistusmenetelmää kutsutaan nimikkeillä méthode champenoise (samppanjamenetelmä) ja méthode traditionelle (perinteinen menetelmä). Pelkkä champagne -merkintä etiketissä rittää kertomaan, että kyse on aidosta, perinteisellä menetelmällä valmistetusta, Champagnen alueen kuohuviinistä.
Ensimmäinen käyminen tapahtuu yleensä ruostumattomissa terästankeissa.
Sekoittaminen eli assemblage: Samppanjanvalmistuksen vaativin vaihe. Sekoitetaan eri kylien ja palstojen viinejä sekä eri rypälelajikkeista valmistettuja viinejä. Assemblagen takana on munkki Dom Pérignon, joka eli vuosina 1638-1715.
Toinen käyminen: sekoitukseen valittujen viinien joukkoon lisätään sekoitus, liquer de tirage, joka sisältää mm. alueen viiniä, ruokosokeria ja hiivaa. Viinit pullotetaan lopullisiin pulloihinsa (mutta suljetaan väliaikaisella korkilla). Liquer de tiragen ansiosta alkaa toinen käyminen eli pullokäyminen, jonka ansiosta samppanjaan syntyy hiilidioksidia. Pullot siirretään vaakatasoon, sur lattes, kellariin, ja viini saa käydä kaikessa rauhassa. Toinen käyminen kestää yleensä muutamasta viikosta noin kolmeen kuukauteen. Osa tuottajista jättää pullot kyljelleen ja samppanjan kypsymään sakkansa päällä (sur lie) jopa vuosiksi. Minimikypsytysaika on 15 kuukautta, mutta suurin osa laatutietoisista tuottajista kypsyttää vakiosamppanjaansa vähintään 36 kk. Vuosikerta-samppanjan minimikypsytysaika on myös 36 kk.
Samppanjapullot kypsymässä vasemmalla sur lattes ja oikealla pulloja tanssituspöydällä Champagne Palmerin kalkkikivikellareissa, Reimsissä (kuva Champagne Palmer).
Tanssituspöydän takana Madame Clicquot
Tanssitus eli rémuage on vaihe, jossa pulloja käännetään määräajoin, kunnes ne ovat pystyssä korkit alaspäin. Tämä vaihe on yleensä nykyään automatisoitu eli käsityö on vaihtunut gyropaletti -nimisen koneen tekemään työhön. Se tekee kellarimestarin 8-10 viikon työn 1-2 viikossa. Tanssituksen ansiosta toisessa käymisessä syntynyt sakka valuu kruunukorkkiin. Tanssituksen jälkeen viini voidaan jättää kypsymään pystyasentoon, sur point, hiivasakan päälle. Tanssituspulpetin kehitteli muuten 1800-luvun alkupuolella Madame Clicquot apureineen. Madame Clicquot tunnetaan paremmin nimellä Veuve (leskirouva) Clicquot.
Kun kypsytys päättyy, pullo on valmiina ylösalaisin korkivaihtoon, joka tunnetaan nimellä dégorgement.
Tässä kuvassa on käynnissä Mathusalem -pullon dégorgement à la volée eli korkinvaihto “ilmassa”. Suurten pullojen valmistus on käsityötä Champagne Palmerilla, tanssitus mukaan lukien (kuva Champagne Palmer).
Korkinvaihdon yhteydessä syntyvä vajaus täytetään samalla samppanjalla tai pikemminkin viinillä (täysin kuivat samppanjat) tai yhdistettynä liquer d’expedition -nimiseen liuokseen, joka sisältää sokeria.
Samppanjan monet tyylit
Samppanjaa on useita eri tyylejä, joista tunnetuin tai ainakin yleisin on NV eli non vintage eli vakiosamppanja. Se on samppanjatalojen käyntikortti, jonka tyyli ja maku pyritään säilyttämään vuodesta toiseen samanlaisina. Blanc de Blanc -samppanjan valmistuksessa on käytetty ainoastaan Chardonnayta eli valkoisia rypäleitä. Blanc de Noirin valmistuksessa puolestaan käytetään ainoastaan tummia rypäleitä. Roseesamppanja valmistetaan yleensä lisäämällä viimeisessä sekoitusvaiheessa samppanjaan 8–20 % punaviiniä. Se voidaan valmistaa myös kuten roseeviinit eli uuttamalla rypälekuoria rypälemehussa halutun ajan.
Champagne Palmerin Vintage Collection -sarjaan kuuluu vanhoja, erittäin rajallisesti saatavilla olevia vuosikertoja, joita pääsee parhaiten maistamaan erilaisissa viinitapahtumissa, kuten esimerkiksi Grand Champagne Helsinki.
Brut Nature -samppanjaan (mikä tunnetaan myös Pas Dosé– ja Dosage Zéro -nimillä) ei ole lisätty lainkaan sokeria eli siinä on ainoastaan luontainen sokeripitoisuus, mikä on yleensä noin 3 g / l. Millésime eli vuosikertasamppanja valmistetaan vain erittäin hyvinä vuosina ja vain kyseisen satovuoden rypäleistä. Tarkoituksena on kuvastaa satovuoden piirteitä. R.D. eli Récemment Dégorgé eli myöhään korkitettu samppanjalla viitataan samppanjaan, joka on saanut levätä pitkään sakkansa päällä. Tämän tyylin edustajat ovat lanseeraushetkellä hyvin nuorekkaita ja jopa freesejä juuri sen ansiosta, että niiden korkki on vastikään vaihdettu. Luksus- tai Prestige -samppanjaa valmistetaan vain erinomaisten vuosikertojen viineistä ja yleensä ao. samppanjoissa on vuosikertamerkintä. Pullokypsytys sakan päällä noin 7 vuotta.
Viimeisimmät viralliset, Comité Champagnen, tilastot ovat vuodelta 2019. Silloin tätä kuninkaitten kuohuviiniä valmistettiin kaikkiaan lähes 302 miljoonaa pulloa.
Miksi samppanja on niin kallista?
Miksi sitten samppanja maksaa niin paljon? Yllä oleva samppanjan valmistusprosessi ja pitkät kypsytysajat varmasti saavat jo ajatuksia heräämään.
Oman osansa tuo kallis maa, mikä on viimeistä, mahdollista piirtoa myöten viljelty. Tässä pieni esimerkki hinnoista: maahantuomamme Michel Genet’n nykyinen vetäjä Vincent hankki ensimmäisen hehtaarinsa vain 19-vuotiaana, isänsä avustamana 1980-luvulla. Tuolloin palsta maksoi 1.6 miljoonaa frangia, kun nykyään yksi hehtaari maksaa keskimäärin 1.7 miljoonaa euroa, luonnollisesti sijainnista riippuen. Champagnen alueelle on tyypillistä, että viljelyomistukset ovat pieniä ja pienet myyvät rypäleensä suurille. Champagnessa on jopa 16 100 viljelijää, jotka omistavat suurimman osan viinitarhoista. He puolestaan myyvät rypäleet samppanjataloille (joita on noin 360), jotka hallitsevat noin 80 % samppanjanmyynnistä.
Champagne Palmerin Grand Cru -viinitarhoja eli kaikkein korkeammalle arvostettuja viinitarhoja Maillyssa, Montagne de Reimsissä (kuva Champagne Palmer).
Viime aikojen uutisointi suurta osaa Ranskan laatuviinialueista ruoskineesta hallasta ovat myös huolestuttavia, sillä pahimpien arvioiden mukaan jopa 80 % sadosta on menetetty. Luonnonoikuille kukaan ei voi mitään, mutta tämä menetys tulee varmasti näkymään samppanjoiden hinnoissa.
Stay tuned – Viiniateljee -blogissa seuraavaksi
Tässä oli lyhyt infopaketti samppanjasta ja Viiniateljeen ensimmäinen Tiesitkö kuohuviinistä -postaus. Vielä olisi niin paljon kerrottavaa, mutta ehkäpä minä luovun perfektionismista ja jätän hengähdystilaa ennen seuraavaa postausta. Viiniateljee -blogi käsittelee seuraavaksi cavaa, espanjalaisten perinteisellä menetelmällä valmistettua kuohuviiniä. Tulethan takaisin <3
Palaa hakutuloksiin sulkemalla ikkuna yläkulmasta.
Sivustomme käyttää evästeitä toimivamman käyttökokemuksen varmistamiseksi. HYVÄKSYAsetuksetLue lisää
Manage consent
Privacy Overview
This website uses cookies to improve your experience while you navigate through the website. Out of these, the cookies that are categorized as necessary are stored on your browser as they are essential for the working of basic functionalities of the website. We also use third-party cookies that help us analyze and understand how you use this website. These cookies will be stored in your browser only with your consent. You also have the option to opt-out of these cookies. But opting out of some of these cookies may affect your browsing experience.
Necessary cookies are absolutely essential for the website to function properly. This category only includes cookies that ensures basic functionalities and security features of the website. These cookies do not store any personal information.
Any cookies that may not be particularly necessary for the website to function and is used specifically to collect user personal data via analytics, ads, other embedded contents are termed as non-necessary cookies. It is mandatory to procure user consent prior to running these cookies on your website.
Lämpimästi tervetuloa Viiniateljee-sivustolle!
Sivustollamme löydät tietoa viinivalikoimastamme ja sinun tulee olla täysi-ikäinen vieraillessasi sivustolla.
Varmista vielä tästä, oletko yli 18 -vuotias.
